24. Että semmonen aatto

Elämäni 19. Jouluaatto starttas rehellisesti sanoen keskisormet pystyssä kun eka olin kirjottanu melkeen pari tuntia edellistä apc-postausta ja sit vahingossa suljin blogger appsin ikkunan menettäen kaiken kun tää appsi ei tallenna tekstejä automaattisesti, naisss. Sit olisin halunnu kattoo Joulutarinan mutta googleteltuani puolisen tuntia en vaan löytäny sitä netistä joten se siitä sitten. Jatkoin aattoaamuani, tai siis paikallista aamuyötä kotimaahan viestitellen ja nukkumaanmeno venähtikin iiihan liian myöhäseks pipareita syödessä. Fiilikset vaihteli kokoajan suomikaipuusta innostukseen uusia juttuja kohtaan ja loppujen lopuks innostus vei voiton enkä päätyny masistelemaan! 

Aamulla herättyäni ei musta tuntunu yhtään joululta. Ei sitten yhtään! Sade vaan ropisi ikkunoihin ja ulkona oli harmaata, joten kateellisena selailin instan lumikuvia. Heti aamupäivästä saatiin tänne lisää joulunviettäjiä ja jo tällä hetkellä muutaman sukulaisen vielä puuttuessa on enemmistö tän talon väestä espanjankielisiä - eli espanja raikaa ja mitään en tajua. Sanotaan vaikka niin, että oon nyt ihan ilonen etten lähteny Espanjaan auppariks vaikka pikkusen harkitsin sitäkin viime keväänä...   Onneks en oo sentään ihan ainoa espanjaa ymmärtämätön ja ollaan me onnistuttu keskustelemaankin tulkkien avulla kun tää vanhempi sukupolvi ei paljoa enkun perusteita pidemmälle oo päässy.

Lounaan jälkeen mun paras (öö ja about ainoa) lähimaiden ja mantujen suomikamu järjesti vähän jännitystä aattoiltapäivään ilmottamalla olevansa sairaalassa joten sinne kävi mun tie sit seuraavaks. Salaa olin vähän innoissani fiilistelemässä Greyn Anatomia-meininkejä kun siellä oikeesti näytti samalta vaatteita myöten, mutta onneks ei silti jouduttu olemaan siellä kauheen kauaa kun mitään vakavaa ei tästä potilaasta löydetty. Siitä sitten seikkailimme lentokentälle nappaamaan kyytiin herrasmiehen suoraan kylmästä pohjolasta kun Päivi sai joululahjaks veljensä visiitille. Universumille kyllä taas pointsit ajotuksesta, perus sisaruksista toinen makaa sairaalassa ja toinen on samaan aikaan lentokoneessa, mutta kaikki pääty kuitenkin parhain päin - christmas miracle!

Tän pelastusoperaation suoritettuani suuntasin takasin tänne kotikonnuille ja löysin huoneestani ihan huipun joululahjan - paketin suomikotoo! Loistava ajotus, must say. Loppuiltaa me istuttiin eka kahvipöydän ääressä josta sit siirryttiin tonne kellarin leffateatteriin kattelemaan Pahatar. Lapset putoili yks kerrallaan ja pääty pehkuihin venailemaan joulupukkia ja loppujenlopuks päädyttiin hdn ja Fn kans sit kattoon se loppuun kun kaikki muut luovutti. 

Lasten nukkuessa koitti yks kuumottavimmista reissuista ikinä: lahjojen sniikkaus alakertaan kuusen alle. Eihän pelissä ollukaan kun neljän lapsen usko joulupukkiin, mutta mä uskon onnistuneeni! Nyt mä oon tällä ihan fiiliksissä ja ootan innoissani huomisaamua jolloin mut(kin) on ystävällisesti täysin epäitsekkäistä ja lahjojenavauksesta riippumattomista syistä luvattu herättää. Vaikka joulufiilis oli mulla koko päivän jossain aaaivan muualla, alkaa nyt oikeenlaiset vibat löytymään ja malttamattomana ootan huomista ja mun ekaa jenkkijoulua!

Jouluaatto 2014 piti sisällään siis paljon espanjaa, sairaalareissun, leffailtaa omassa leffateatterissa ja lentokentällä käväsyä. Mielenkiintonen combo, en ois ehkä ihan osannu etukäteen yhdistää näitä mun joulunviettoon vaikka varsinaiset joulujuhlallisuudet täällä tietty suoritetaankin vasta huomenna. Can't wait, koska joulu on paras!

Ps. Kello on nyt täällä 1.43 ja alakerrasta alko just kuulua epäilyttävää rapinaa - liekö pukki tullu uudestaan käymään vai joku lapsista heränny silkkaa uteliaisuuttaan;)