Global citizen 2015 earth day

Huoli pois (tai mistäs sitä tietää jos tuotan jollekin pettymyksen), en oo liittyny ajan kuluks mihinkään hippijärjestöön vaikka otsikosta vähän sellasia viboja huokuukin. Hyvällä asialla on kuitenkin oltu, koska eilen DCssä oli Global citizen earth dayn kunniaks ilmaiskonsertti jossa tavotteena oli herätellä ihmisiä vaikuttamaan maailmanlaajusen köyhyyden poistamiseen (tai jotain). Ameriiiikan malliin kyseessä ei ollu mikään (pelkkien) nevahöödien korttelikonsertti vaan ihan Washington monumentin kupeessa National Mallilla oli satoja tuhansia ihmisiä fiilistelemässä mm. Usheria, Trainia, Fall Out Boyta, Mary J. Bligeä ja No Doubtia. Tapahtumaa oli juontamassa will.i.am ja musiikkiesitysten välissä tukeansa osoittamassa ja esim. Köyhyydestä oli puhumassa hyyyvin erilaista jengiä kuten Australiasta ja Norjasta paikalle raahattuja poliitikkoja, Harry Potterista tuttu Ginny Weasleyn näyttelijä, Martin Luther Kingin pojanpoika, Rovion edustajat (Suomi mainittiin kuten me ylpeänä siellä osoitettiin vaikka muut ei sit ollu meistä kauheen ylpeitä), Coldplayn laulaja, Youtubettajia, pormestareita... 

Mä metroilin itteni paikalle joskus yhentoista aikaan aamulla ja taidettiin olla kotimatkalla aikalailla 12 tuntia myöhemmin. Joinasin suomi-ruotsiseurueeseen Alexandriasta mut bongattuani sattumalta Pinjan päädyttiin sit reivaamaan jälleen ihan huolella (ja tyylillä as always) myös suomalais-tanskalaisittain. Tää tilaisuus oli ohi joskus seiskan jälkeen mistä suunnattiin syömään chinatowniin jonka jälkeen jäätiin vielä Reetan kans jokskin aikaa pyöriin DChen. Oli ihan sikkehyvä päivä, lukeutuu ehdottomasti parhaiden joukkoon! Mitä muuta sitä voi lauantailtaan pyytää kun hyvää musiikkia, huippua seuraa, rentoo kesäfiilistä ja aurinkoo? Ehh mun selkä ois voinu pyytää kyllä lisää aurinkorasvaa, sillä vaikka mun päivä alko sillä et menin ostaan aurinkorasvaa, niin päivän päätteeks oli pakko käydä hakemassa vähän aloe veraa.. 

Kuten kuvista näkyy, oli sää ihan huikee kun lämpöasteita oli lähemmäs 30 ja aurinko paisto pilvettömältä taivaalta. Sinänsä tiedostin jo kotoo lähtiessä et tekonahkahame, musta toppi ja sliparit ei ehkä oo kaikkein järkevin vaihtoehto tällasiin helteisiin, mutta no can do, mä halusin laittaa ne niin mähän laitoin. Ois siellä tullu kuuma joka tapauksessa, ainakin kun me tanssittiin kokoaika suht lähellä lavaa. Ja oikeestaan ainoot asiat mitkä mua noissa vaatteissa näin jälkikäteen ärsyttää on se, että mulla on nyt jaloissa slip on-kenkärajat ja olkapäitä koristaa vielä tyylikkäämmät toppirajat... 

Totuus cherry blossomeista

Expectation: Jefferson memorial vaalenpunasten kirsikankukkien ympäröimänä niinkun kaikissa kuvissa aina näkee

Reality: Kriteerit Jefferson memorial sekä kukkia täyttyy, mutta siihen se sit jääkin.

Expectations: Kirsikkapuiden ympäröimät söpöt rantatiet Waterfrontin ympärillä. Teitä pitkin kävellessä sielu ja silmä lepää kun lumoavien kauniiden maisemien lisäks ympärillä leijailee satumaisesti kukkien terälehtiä ja kaikkialla leijailee kukkien huumaava tuoksu.

Reality: Turisteja on vähintään yhtä paljon kun kukkien terälehtiä, ympärillä leijailee aurinkorasvan ja lämipimimpinä päivinä varmasti myös hien vieno tuoksu yhdistettynä ruokakojuista kantautuvaan hotdogien käryyn.

Expectations: Poseeraan tässä seesteisenä nauttien kirsikankukkien ja kauniiden maisemien yhdistelmästä ajatuksiini uppoutuneena

Reality: Raivasin kyynerpäätaktiikalla sopivan kolon kukkien eteen ja rajasin kuvista jälkikäteen ylimääräset turistit pois. Kuvia ottaessa otollisesta paikasta ei voinu liikahtaakkaan koska pienikin poispäin suuntautuva liikehdintä ois aiheuttanu vieressä vuoroaan odottavien turistien vyörynnän kohti kukkia.

Expectations: Onpa kiva päästä ottamaan DCstä kuvia cherry blossomien ympäröimänä, saa varmaan tosi nättejä kuvia!

Reality: No words needed, aina oli jonkun turren naama edessä....

Täällä siis kirsikankukat kukki(i?) ja DC on tavallistakin enemmän täynnä turisteja. Vissiinkin useemmankin kuukauden kestävä Cherry blossom festivaali veti viikonloppuna paraatin ansiosta entistäkin enemmän jengiä puoleensa ja meno oli kuulemma aika ruuhkasta! Nää kuvat on siis tän viikon maanantailta, aamupäivältä, että voin vaan kuvitella miltä tuolla on näyttäny viikonloppuna... Mut älyttömän nättiähän tuolla oli, ei siitä pääse yli eikä ympäri! Ehdottomasti kannatti käydä kattomassa vaikka me päädyttiinkin vaan kävelemään pieni pätkä sitä rantatietä. Kaikki kukat ei vielä ollu kyllä täydessä loistossaan sillä national mall ei hehkunu vielä vaalenpunasena, et voi olla et se tulee vielä käytyä tsekkaamassa. Mut parasta on täällä puut kukkii kaikkialla muuallakin, esim. Meiän pihalla: 

Ei mulla muuuta, aattelin tähän loppuun vielä taas mainita et täällä on lämpöäasteet lähempänä kolmeekymppiä kun siellä on satanu kuulemma räntää:-) 

Ei menny taas ihan niinkun elokuvissa

Näin jälkikäteen ei voi taas kun nauraa viime viikonlopulle joka itseasiassa kaikesta säädöstä huolimatta oli kyllä yks parhaista vähään aikaan. Liikuttiin torstaista sunnuntaihin akselilla Ashburn - Great Falls - Vienna - Dunn Loring - DC - Baltimore - Annapolis sillä ehittiin näiden päivien aikana hengailla niin Päivillä kun Pinjallakin vaikka viikonlopun pääpointti olikin lauantainen Navy Ball Annapoliksessa. 

Torstaina noukittiin Päivin kanssa Pinja kyytiin ja vietettiin iltaa perus syöden, tulevaa viikonloppua fiilistellen ja Great Fallseilla iltaa istuen. Ei siis niillä vesiputouksilla kylläkään haha. Torstai tais itseasiassa mennä aika nappiin, ei ollu mitään ongelmia ja kerrankin aikataulutkin natsas et oltiin samaan aikaan vapaalla jejee!

Perjantaina lähettiin käymään aamusta Georgetownissa mut jotenkin siinä kävi sit niin et vaikka lähin kotoo ysin jälkeen niin olin 20min matkan päässä olevalla metroasemalla oottamassa metroo yhentoista aikaan. Wiehle-Reston metropysäkki, meillä on vielä kana kynittävänä... Mä en hirveen kauaa ehtiny DCssä viettää ennenko palasin tekeen töitä pariks tunniks jonka jälkeen tytöt tuli hakeen mut ja meiän sairaan nopee perjantai huipentu siihen et syötiin Wahlgreensin parkkiksilla jätskiä ennenko ryömittiin Päiville nukkumaan. 

Lauantaiaamun valjetessa vedettiin naamariin edellisillan P.F Changsit ja ajeltiin taksilla metrolle ihan vaan huomataksemme et siellä oli miljoona ihmistä. Siis niinkun ihan oikeesti, miljoona!! Nopee palaveri aikataulujen romuttumisesta odottelun takia johti siihen että ajeltiin seuraavalle metropysäkille joka thank god oli vähän vähemmän täynnä ihmisiä niin ei jouduttu venailemaan lippujen ostoo viittä vuotta. Metrossa sen sijaan oli kyllä tunnelmaa kun väkee lappo sisään ovista ja ikkunoista kun DCssä oli viikonloppuna cherry blossom juhlallisuuksia ja mehän onnistuttiin valkkaamaan ajankohtamme niinkin hyvin että just samoihin aikoihin kun oltiin liikkellä niin DCssä oli alkamassa myös Capsien peli. Well done. Stressipisteitä lisäs se fakta että junia Baltimoreen ei mee liian usein, joten jos oltais metrojen takia missattu meiän juna niin oltais jouduttu joko venaileen pari tuntia tai maksamaan ittemme kipeiks. Mutta vaikka päädyttiin täpötäydelle Union Stationille meiän junan ollessa jo lähtökuopissa, ehittiin me ostaa liput ja päästiin kun päästiinkiin junaan. Ja voitiin huokasta hetkellisesti helpotuksesta. Tässähän oli vielä sellanen pikkujuttu että meiän Navy Ball lippujen piti tulla postissa, mut mitään ei näkyny eikä kuulunu. Yritettiin soitella vaikka mihin, mut kukaan ei vastannu joten oltiin päätetty et käydään siellä Annanpoliksessa ennen hotellille menoa jollain toimistolla kysymässä et mitäs nyt. Suunnitelmana olikin siis hakee Baltimoresta Pinjalta auto ja ajella Annapolikseen, selvittää lippuasia ja mennä laittautuun hotellille. Ois meinaan silleen vähän ikävää jos kaiken vaivan, mekkojen oston ja sinne raahautumisen jälkeen ei sit pääsiskään sisään..

Baltimoressa haettiinkin sit Pinjalta auto ja lähettiin suunnistaan kohti Annapolista, mut ruuhkan ja navin takia ei sit ihan ehitty sinne sen toimiston ollessa auki. Perus. No ei kai siinä, haettiin vähän ruokaa ja smoothiee ennenko mentiin hotellille laittautumaan (vaikka jouduttiin hetki pelkäämään et päästäänkö sinnekään kun respamies oli eka sitä mieltä et pitäis olla 21) ja siinä mekkoja päälle kiskoessa nousi fiiliksetkin taas vaikka vähän ehkä takaraivossa jänskäs tää liputtomuus. 

Eihän meistä nyt ihmisen näkösiä saa tekemälläkään, mut kai noi mekot ja pakkelikerrokset vähän hämäs. Oli niin kiva laittautua pitkästä aikaa kunnolla ja päästä laittaan juhlamekkoo päälle, koska tää International Navy Ball on tavallaan hienompi tilaisuus missä oli ihan dress code et kaikilla piti olla siistit vaatteet. Ihan kaikki ei sitä kyllä noudattanu, mut me otettiin kaikki irti mahdollisuudesta leikkiä taas prinsessaa!

Pystyttiin me parin kuvan ajan olla normaaleja mut alarivissä paljastuu taas karu totuus... Ja paljastuu myös se, että päästiin sisään!!! Oltiin kyllä suunniteltu et jos ei päästäis niin otettais vaan paljon kuvia mekot päällä ja hotellille takas hiipiessä oltais vaan silleen et huonot bileet, ei ollu jäämisen arvoset, mutta hei me päästiin ihan paikan päälle ottaan vessaselfieitä!! Mission completed. Meillähän oli siis kyllä lipuista jonkinlaiset maksusuoritusvahvistusjutut mut oltiin lietsouduttu johonkin paniikkitilaan eikä uskottu niiden kelpaavan mut loppupeleissä meiltä ei kyllä ees oikeestaan kysytty lippuja sen jälkeen kun meille sanottiin vaan et joojoo kyllä toi kelpaa, näytätte vaan sitä jos joku kysyy. No ei ees kysyny, mutta pääasia on se et me päästiin sisään!

Illan kuvasaldo on ihan naurettavan pieni kun ei siellä yksinkertasesti ehtiny kuvaamaan. Ehhh ja ne vähät kuvat mitä löytyy on julkasukelposuuden rajoilla, joten nauttikaa vessaselfieistä ja tosta yhestä säälittävästä kuvasta jonka otin siellä itse toiminnan sydämmessä, tanssilattialla. Vaikka tiiän että toi ylänurkan kuva kertookin paikasta ja tapahtumasta enemmän kun tuhat sanaa, niin voin silti valottaa vähän tän tapahtuman kulkua. Siellä oli siis ekaks jotain juhlallisuuksia ja tanssiesityksiä ehkä tunnin ajan ja sen jälkeen loppuillasta oli vaan tanssia bändin ja djn tahtiin. Tapahtumahan oli lähtökohtasesti alkoholiton vaikka ikäraja olikin 18, mutta siitä huolimatta tanssilattia täytty ääriään myöten täyteen heti ekan biisin aikana ja sama meininki jatku koko illan. Ei vaan Suomessa... Samoin navypojat haki tyttöjä nätisti tanssimaan, ihmiset puhu toisilleen ja piti hauskaa vaikkei kaikki ollukaan kaatokännissä. Ei todellakaan niinkun Suomessa! Periaatteessa toi oli niinkun parempi baarikokemus; kaikilla oli hienommat vaatteet kun pojilla oli univormut ja tytöillä ball gownit tai cocktail mekot, ei tarvinnu kattoo kenenkään oksentelua tai kuunnella epämäärästä sammaltamista, pääsi tutustuun uusiin ihmisiin ja tanssimaan livemusan tahtiin. Ei valittamista! 

Meitä vähän huoletti et jos törmätään siellä muihin suomalaisiin koska meiän kolmen jutut on sitä luokkaa et jenkit saa olla onnellisia kun ei ymmärrä ja kappas miten kävikään, istuttiin alussa alas tuolla isossa salissa ja hetken kuluttua meiän eteen istu pari muuta suomalaista:-D Mikä tuuri oikeesti!!! Sit myöhemmin kun oltiin hakemassa ruokaa ja Päivi selitti antaumuksella lihapullista niin löyty taas yks suomalainen ahhah. Juttujen lisäks meillä kolmella oli myös muuvit huippuunsa hiottuja, mut edes ne ei saanu kanssa suomalaisia(kaan) pelästymään vaan reivattiin käytännössä koko ilta. Onnekkaat on päässy näkemään instassa pätkän meiän suomimuuveista joihin kuulu kaikki klassikot ja myös uudemmat liikkeet joita me varioiden toteutettiin. Uskon että me oltiin oikein kaunis näky ja edustettiin Suomea hyvin. Saamamme huomio vahvistakoon väitteeni, siellä ei ois meinaa kyllä tarvinnu paljoo yksin tanssia mut ei voi mitään et kaikki ei pysyny meiän muuvien perässä... 

Jaaa tältä näytti komppania suomineidot yöllä takasin hotellille päästyämme. Hiukset, meikit ja jalat ei ollu entisensä, mutta huvilla on hintansa - ja hauskaa meillä kyllä oli koko kärsimyksen edestä. Ja myös nälkä koko illan tanssimisen jälkeen, mutta onneks hotlan 24/7 kioski pelasti. 

Sunnuntaina sit todettiin kaikki olevamme vielä elävien kirjoissa (paitsi Päivin varpaat ja muut kolottavat jäsenet) ja nautittiin hotellilla aamupalaa ennenkun oli jatkettava matkaa eka Pinjalle ja sit kotihuuudseille. Haha ja mä en taas kirotulle Restonin metrostopille päästyäni saanu yhteyttä hostmamaan joka oli luvannu hakee mut, mutta sen sijaan törmäsin siellä randomisti yhteen meiän lcc-ryhmän au pairiin jota ite en tunnistanu mut joka muisti mun hiukset ja päädyin sit viettää iltapäivää sen ja yhen toisen aupparin kanssa jonka jälkeen pääsin niiden kyydillä kotiin. Eli siis loppu hyvin kaikki hyvin, viikonloppu oli huikee kaikenkaikkiaan ja koska ei tullu vielä reissattua tarpeeks niin mentiin eilen Päivin kanssa ihailemaan cherry blossomeja DChen. Laitan niistä vielä myöhemmin kuvia, mutta jeees nyt muutaman päivän aikana pääsin siis ruksittamaan useampiakin kohtia bucket listoilta! 

Can't complain about much these days

Viimeviikkonen spring breikki kulu jäitä poltellessa, pääsiäinen munajahdissa, tää viikko so far väsyneenä öiden kuluessa Lostia katellessa (en pysty lopettamaan koska se on liian koukuttava ja pelottava),  mun 7kk-päivän vietto randomisti rustoa lävistäessä ja ens viikonlopun aatteluun on kulutettu jo vähintään yhtä paljon aikaa kun mitä se tulee pitään sisällään. Kevään kunniaks oon polttanu itteni, katunu liian kuumiks osottautuneiden farkkujen laittoa ja syöny Chipotlee terassilla. Life's good.