17. joulukuuta 2015

my day tuesday

Oikeesti mulla soi kello aina 6:20 arkiaamusin, mut unohdin dokumentoida sen herätyksen siinä puoliunessa niin tuhlasin aamustani kaks ylimäärästä minuuttia tähän, talk about commitment.

Raahan heti kerralla kaiken tarvittavan yläkertaan ettei mun tarvii enää tulla täältä alhaalta ettimään mitään. Tällä kertaa lippis, takki, lompakko, kuulokkeet ja kengät. 

Tää kuva saattaa järkyttää herkimpiä katselijoita kahdestakin syystä:
1. Oon antanu periks ja neljänä aamuna viidestä mulla on päällä urkkakamoja vaikka en ees olis menossa urheilemaan. Ei vaan jaksa ees yrittää. Ja naamassa vaan CC-voide & kulmakynää ja hiukset ponnarilla kuuluu kans mun koululle droppaus lookkiin aika kiinteesti. Who am I..
2. Mun työt alkaa virallisesti seiskalta mut mä oon yleensä valmis 15-5min ennen, eli kyllä, herään turhaan aikasemmin. Tiedän että joidenkin mielet saattaa järkkyä tästä, onhan tää nyt aika radikaalia että heitän hukkaan hyvää nukkumisaikaa, mut mä oon aina tykänny herätä vähän aikasemmin et voin rauhassa hoitaa aamuhommat ja sit vaikka selaa somee läpi jos on ylimäärästä aikaa. Ja takasin sänkyynhän mä en missään nimessä enää tossa vaiheessa kömmi, koska mä oon ihan tosi tarkka siitä et päivävaatteissa ei mennä enää peiton alle!!!
7:00 Heti ekana ylhäällä mä pakkaan eilen tehdyn eväät reppuihin, laitan edellisenä iltana jääkaappiin laitetut kaakaot pöytään ja valmistelen aamupalan eli kaadan kuppeihin muroja tai sekotan kaurapuurohiutaleet maitoon oottelemaan. 

7:10 Yleensä lasten huoneessa mua oottaa vaan pari tyhjää sänkyä kun lapset on kipittäny porukoidensa huoneeseen joten saan rauhassa pedata sängyt ennen kun joudun alkaa patistamaan näitä kahta  pukeutumaan mun edellisenä iltana yöpöydälle jättäämiin vaatteisiin.

Toisina aamuina pukeutuminen on toisille helpompaa kun toisille... No ei, näiden kanssa pääsee kyllä tosi helpolla. Heti aamusta asti nää on kauheen hyväntuulisia ja ainut ongelma on se, että kun he selittää kilpaa kaikkia juttuja niin he ei malta eikä muista tehä mitään muuta haha.
7:30 aikoihin päästään yleensä aamupalapöytään jossa about joka aamu mun valitsema murolaatu tai puuro saa eka kritiikkiä mut joka kuitenkin katoaa parempiin suihin suhteellisen nopeesti kunhan ne suut alkaa vaan valittamisen sijaan työstää sitä itse ruokaa. 

Syön ite aina välillä jotain pientä siinä samalla kun lapset syö, mutta en koskaan mun varsinaista aamupalaa koska kokoajan on jompikumpi haluamassa lisää tai sit hedelmiä joita he jokaisella aterialla saa ja sit pitääkin olla jo korjaamassa astioita pois jne. 

Ai Californiassa lämmin? Ei.
8.00 Seuraava etappi meillä on aamupalapöydän jälkeen kylppäri kun tavotteena on saada molemmista lapsista koulukelposia. Ei sillä että mulla ois mitään varaa tuomita harjaamattomia hiuksia, mutta siitä huolimatta jokaikinen aamu me käytetään Sydneyn kanssa muutama minuutti keskustellen hänen hiustilanteestaan, sillä neiti itse haluaisi hiustensa hulmuavan vapaana mutta joka aamu hän on kuitenkin poistunut koulua kohti hiukset enemmän tai vähemmän kiinni. Muahahha. 

8.10 Me hypätään autoon ja ajellaan reilu viis minuuttia koulun huudeille ja siitä sit kävellään pari minuuttia koululle josta näiden kahen pitää löytyä kellon soidessa 8.30. 

Saatettuani lapset luokkaan ja halailtua heitä viimeseen kellonsoittoon asti (nää ei päästä mua lähtemään ennen kun on pakko lähtee. Yritetty on.) en ajanukkaan suoraan kotiin vaan pysähdyin matkan varrella olevan hiking trailin varrelle ja kävin heittämässä melkein tunnin lenkin auringonpaisteessa. Yleensä kelpuutan tästä meiän kukkulalta lähtevät trailit mut aina välillä koitan mennä tonnekin ettei pääsis kyllästymään.
9.45 Lenkiltä selvitty kotiin, suihku done, pyykit isketty koneeseen (omia tosin, pesen lasten pyykit vaan ma&pe) ja löllöilyvaatteet päälle. 

Useimmiten mä syön aamusin kaurapuuroo, kiireestä ja jaksamisesta riippuen joko niitä valmispusseista keiteltäviä maustettuja versioita tai ihan perus rolled oats niinkun tänään. Siinä missä toiset lukee lehtiä aamupalallaan, mä selaan kaikki somet läpi.

Sit ees vähän meikkiä naamaan vaikka varsinaisesta kaunistautumisesta ei näin arkisin voidakaan kyllä puhua kun CC-voide ja kulmakynä saa kaverikseen vaan vähän puuteria ja aurinkopuuteria et rotta mikä rotta.
11.35 Päätin lähtee käymään nopeesti kaupoilla kun kerrankin oli aikaa, Ulta riitti tällä kertaa. Sieltä palattuani gourmet-kokkinakin tunnettuna henkilönä valmistin lounaaksi perunan mikrossa ja epäterveellistin sen onnistuneesti sour creamilla ja juustolla, mmm. Lisukkeeksi baby porkkanoita, raakoina. Onneks siitä mihin keittotaidot loppuu (veden keittäminen), mielikuvitus alkaa! 
13.00 on vähän liiottelua lasten lähtemisaikaa ajatellen kun koulu loppuu 13.35 ja täältä ajaa reilu 5min, et yleensä starttaan lähempänä 13.10, mutta sainpahan parkkipaikan. Tolla koululla on raivostuttavan vähän parkkipaikkoja joten jos mielii parkkeerata lähelle koulua niin pitää kyllä olla ajoissa.

Murheen murtamat lapset takapenkillä koska en antanu niiden jäädä leikkimään koulun pihalle koska mulla oli muita suunnitelmia.

Toi 15-30min heti koulusta takasin tultua käy ehkä eniten mun hermoon koko päivän aikana. Lasten pitää siis syödä loput lounaistaan ja ne on molemmat aina ihan hyper tossa vaiheessa ja tekee kaikkee muuta kun syö/istuu paikoillaan. Nnnggghhh. 

Yritä tässä sit pakata eväitä puistoon... Noi on ihan magneetteja et aamusin varsinkaan Parker ei päästä musta hetkekskään irti ennenkun mun on pakko lähtee kun heidän koulu alkaa ja iltapäivällä kun ope päästää nää luokasta ulos niin magneetin lailla ne on heti mussa kiinni. Joudun kirjaimellisesti iltapäivisin hätistelemään niitä loitommalle jos mielin saada mitään aikaseks. Mut kyä määäki niistä silti tykkään!
14.50 Taas auto alle ja puistoon! Tällä kertaa suunnattiin yhteen puistoon missä mä en ollukaan vielä koskaan ollu. Yritän aina iltapäivisin et käytäis ainakin jossain ja no, puistot on kaikkien kannalta oikein toimiva ratkasu. Ihanaa kun nää on samanikäsiä ja leikkii keskenään ja on vielä molemmat puistoikäsiäkin!
16.00 Auringon alkaessa laskee mä aloin olla siinä (jäätymis)pisteessä että oli aika lähtee kotia kohti. Oli oikeesti kylmä! Auringossa oli vielä suht siedettävää, mutta tuulen takia mäkin hytisin villapaidassa, takissa ja huivin alla.  

Kotona passitin lapset leikkimään et sain laitettua puistotavarat paikoilleen ja pystyin alottamaan seuraavan päivän kamojen valmistelun.
Lapsille lounasta & snacksit kouluun, kaakaot aamuks ja vaatteiden valitsemista. Musta on tavallaan tosi kiva valkata lasten vaatteita koska muiden pukeminen on lähinnä parasta, mutta saan niin paljon harmaita hiuksia kun yritän saada näiden vaatteista aikaseks mätsääviä asukokonaisuuksia! Vaikka hmllä onkin tosi hyvä maku ja hän tykkää et lapsilla on kivoja vaatteita, niin ne ei vaan sovi yhteen! Ja mätsäyksen ollessa mun perfektioniselle luonnolle lähinnä sydämenasia niin käytän tähän asiaan paljon enemmän aikaa kun ehkä pitäis.
17.00 Ihan kelpo combot mä sain kyllä aikaseks! Salaa tykkään myös vähän mätsätä näiden vaatteita toisiinsa koska kaksoset haha. En ikinä pukis näitä täsmälleen samoihin asuihin esim. Eri väreissä, mut musta on hauskaa kun heillä on samaa väriä tai kuosia tai jotain. Tästä vaatekriisistä selvittyäni istuin alas ehkä kymmeneks minuutiks ennen kun aloin valmistelemaan dinneriä kun lapset oli edelleen leikkimässä.

17.50 Dinner time! Okei en mä aina ihan näin säälittävä oo; tänään menu piti sisällään (paljon pyydettyjä) pakasteherneitä ja lohihampparia. Yleensä teen ihan "oikeeta ruokaa", kuten kanaa tai jotain lihaa kera yleensä pastan, mut ainakin mulle pastavapaat päivät on tervetulleita. Mä syön siis aina lasten kanssa vaikka hostit syökin vasta myöhemmin lasten ollessa jo nukkumassa koska 1. Mulla on nälkäï  aikasemmin ja 2. En varmaan kokkaa kolmee kertaa päivässä. Ja vähän myös 3. Vetäydyn mieluusti omiin oloihini viimestään lasten mennessä nukkumaan et jos söisin vielä hostien kanssa niin mähän en ikinä pääsis viettään laatuaikaa omassa seurassani! Lasten kanssa syönti tapahtuu käytännössä niin et hotkin oman ruokani aloittaen lasten kanssa samaan aikaan et oon ekana valmis ja ehin sit tiskata ja siivota keittiön samalla kun lapset vielä syö. 

18.20 Tänään hostit tuli molemmat ajoissa kotiin eli meikä siirty siinä vaiheessa takavasemmalle. Täällä kun varsinkaan hd ei pääse töiltään kauheesti viettämään aikaa lasten kanssa niin nää oikeesti haluu sit olla lasten kanssa kun mahollista. Ei mulle suoraan oo sanottu ettenkö sais hengata ylhäällä kun koko muu perhe on koolla, mutta näin tokaa vuottani viettäen mä oon mielelläni poissa jaloista. Ekana vuonna oisin ehkä ollu vähän offended jos "perheaika" ei olis mua varten, mut trust me, nyt mä oon vaan ilonen että saan extra-aikaa itelleni. Yleensä dinnerin jälkeen pestään perus hampaat ja vaihetaan yökkäreihin tai sit hypätään niiden välissä kylpyyn ja sit aletaan valmistautumaan nukkumaanmenoa varten lukemalla tai kattelemalla telkkaria, tällä kertaa pääsin vaan ite pälkähästä. 
18.30 Ja tän extra-ajan mä käytin..  siivoten! Hahha kävin läpi mun tavaroita ja järjestelin hyllyjä uudestaan ennenkun menin suihkuun joskus kasin maissa et ennen puol ysiä olin jo ihan valmis nukkumaan! #grannylife 

Mä en vaan jaksa iltasin mitään. Päivän pirteenä oleminen vie niiin paljon energiaa et tarviin illalla omaa aikaa et saan ladattua akkuja. Nää lapset on kaikessa kivuudessaan tosi kuluttavia, jos niin voi sanoo. En mä niitä silti vaihtais, mut en myöskään vaihtais mun ilta- tai viikonloppuvapaita! Tiiättekö kun sillon kun oon töissä niin oon oikeesti kokoajan lasten kanssa, hyvä et nää päästää mua vessaan (ne venaa oven toisella puolella...). Autossa kun ajellaan niin suut käy taukoamatta ja saan selittää millon planeettojen liikkeitä, millon pingviinien aikakäsitystä ja millon lehmien lisääntymistä (lehmät ei vastoin heidän käsitystään muni). Sillonkin kun nää kattoo telkkaria niin toinen pomppii olkkarista keittiöön 5min välein kertomaan ohjelman kohokohtia. What can I say, nää on tottunu jakamattomaan huomioon mutta siitähän mulle maksetaan. 

Ai sanoinko just edellisessä postauksessa että tapahtuu hirveesti paljon kaikkee? Ai ei siltä vaikuta vai? No ihan rehellisesti sanottuna arkisin mä harvemmin nään ketään muuta kun host-perhettä. Kerran pari käyn yleensä jonkun kans kahvilla tai kaupoilla tai jotain, mut vaikka mulla on vapaa-aikaa oikeesti aika hyvin päivisin, neljä tuntia, niin ei se kaikkeen riitä. Ja esim. just tänään keskiviikkona mun aamu eteni aikalailla minuuttiaikataululla kun kouluun droppauksen jälkeen treenasin, kävin suihkussa ja söin, näin paria kaveria, pakkasin kamat autoon ja nyt oon koulun parkkiksella venailemassa lapsia kun taloo tullaan taas kattelemaan joten meiän pitää mennä puistoon suoraan koulusta. En todellakaan jaksais joka päivä tällästä rumbaa:-D Ja iltasin mun mittapuulla seiskan-kasin aikaan kello on jo niin paljon etten jaksa lähtee mihinkään. Iltasin mä haluun vaan suihkuun ja sänkyyn lukemaan tai katteleen jotain ohjelmaa hetkeks, koska mä yritän olla nukkumassa kymmenen-yhentoista maissa että ehin nukkumaan tarpeeks koska muuten en vaan pysty seuraavana päivänä. Oon nyt varmaan sit aikuinen kun lukiossa en nukkunu ikinä tarpeeks ja olin ihan fine ja täällä arkisin kuuden tunnin yöunetkin saa mut ihan kuoleman partaalle. Mainitsinko jo mummolifen?

Mut nyt tälleen parin kuukauden jälkeen täällä on jo itseasiassa tosi kiva tehä näitä töitä. Osaan pyörittää arkee ja tiiän mitä tehä, työ itessään on siis aika kivaa kun se sujuu jo puoliks autopilotilla. Alku oli täälläkin mulle aika rankka kuten ekassakin Cali-perheessä, koska nää on ihkaekan perheen vastakohtia siinä mielessä et kun näillä on koko lasten elämän ajan ollu au paireja niin hommien on totuttu tapahtuvan tietyllä tavalla. Ekana vuonna taas mulla oli hyvin vapaat kädet lähinnä kaiken suhteen, kun täällä taas eka kuukausi meni lähinnä siinä että mua jouduttiin muistuttamaan ja huomauttamaan tosi monista asioista - ihan vaan koska mä en yksinkertasesti edes osannu ajatella että multa odotettais sellasiakin asioita. Mut mä onneks opin aika nopeesti et ei tarvinnu mistään sitä yhtä kertaa useempaan otteeseen muistuttaa - nyt homma on jo aikalailla hanskassa, sanoisin. 

Ja sekin vielä et kun sanon et paljon on meneillään, niin kulissien takanahan täällä eniten tapahtuu. Kaikki muuttokuviot sun muut on ihan auki vielä ja muuttujia tulee vaan kokoajan lisää, et en tiiä kyllä yhtään että millon sitä ittensä tulee mistäkin löytämään. Jännityksellä jäämme odottamaan. Täällä kellään "meistä aikuisista" ei oo ees yhtään joulufiilistä et lähinnä varmaan peruttais koko härdelli jos ei ois noita kahta malttamatonta viisveetä laskemassa öitä h-hetkeen.. Ei vaan millään jaksais kaiken keskellä mitään ylimäärästä, mut no can do. Ja ite en luonnollisesti oo maailman innostunein lasten joululomasta, mut onneks hm on myös jo lomilla et eiköhän tästäkin kaikesta pitäis selvitä, jos ei voittajana niin ainakin elossa. 

16. joulukuuta 2015

Tämä ei ole joulumielenosoitus

Toistan, joulu ei jaksa vieläkään kiinnostella vaikka oon käyny istumassa joulupukin sylissä (kerroin sille et oon käytännössä sen naapurista kotosin samalla kun se vastas odotuksia elokuvien irstaista pukeista), kuunnellu autossa vaan joululaulukanavaa (ihan vaan huomatakseni et suurin osa niistä on Demi Lovatoakin huonompia) ja leiponu jopa pipareita (tappaakseni aikaa tappopitkänä sateisena työpäivänä lasten kanssa). 

Viime sunnuntaina sain kunnian olla lasten kanssa kooooooko päivän kun hostit lähti taloshoppaileen jättäen mut vastuuseen aamuysistä myöhästyneen lennon takia aamukahteen asti - ja koko päivän siis sato vettä. Olin ovelana leiponu ihan ite alusta alkaen piparitaikinaa valmiiks jääkaappiin joten aamupäivä käytettiin paistamalla pipareita ja iltapäivä koristelemalla. Ja illalla katottiin vielä Joulutarina! Mä olin ihan fiiliksissä kun se löyty xfinityn demandista mut näiltä viisvuotialta homma meni luonnollisesti ihan yli hilseen eikä ne osannu arvostaa kun osottelin niille Suomen maisemia, mut ei haittaa koska Joulutarina on paras. Itseasiassa sunnuntai oli ihan kiva  päivä, mut tollanen kevyt pieni  työrupeama ei ollu paras mahollinen startti joululomalle. Sanotaanko vaikka niin et oon aika innoissani et nää on huomenna jossain joululeiriasiassa koko päivän kun ollaan sateen takia pyöritty tässä sisällä kolme päivää...
Ja tässä kooste Parkerin "Pihla ei varmaan huomaa kun se ottaa kuvia niin voin vähän syödä kuorrutetta"-kuvista:
Tässä valmiita tuotoksia! Lapset jakso yllättävän hyvin kans väkertää näiden parissa vaikka koristeista itse kultakin meni ainakin puolet suuhun ja ekan 3min jälkeen Parker totes ettei tää ookkaan niin kivaa kun se luuli haha. Mut kattokaa kuinka söpön "family cookien" tää herra teki (kolmas kuva) liimaamalla kaikille perheenjäsenille tehdyt piparit yhteen. Ja myös mulle tehty nimikkosammakko oli aika söpö. Ja koska ite tykkään tehä tämmösiä niin oli kiva kattoo kuinka Sydney suunnitteli ja sommitteli omiaan ihan innoissaan! Funfunfun siis, niinkun ihan oikeestikin.
Tavallaan on kiva kun lapsia lukuunottamatta muutkaan ei oo yhtään joulufiiliksissä niin ei tarvii esittää olevansa innoissaan, vaan voi suunnitella hostäidin kanssa et vois vaan tilata kiinalaista jouluks (ei voidakaan koska aattodinneri onkin täällä) eikä tarvii jouluhössöttää, mut toisaalta ei tuu kyllä vahingossakaan jouduttua joulufiiliksiin kun muitakaan ei kiinnosta. Mut nopeestihan tää on taas ohi, pari päivää vielä. Jospa ens vuonna jaksais taas kiinnostaa! Näihin positiivisiin tunnelmiin; hyvvveeee joulua kaikille, nauttikaa te kaikki jotka pääsitte kotiin viettään joulua!

15. joulukuuta 2015

coit tower

Toinen tosi siisti paikka missä me käytiin oli Coit tower, yheks San Franciscon maamerkeiks tituuleerattu torni mistä oli aika mielettömät näkymät lähinnä kaikkialle. Vaikka en valtavan laajaa taustatutkimusta aiheesta ollutkaan etukäteen suorittanu, olin vähän yllättyny et kuinka pieni tää torni oli. Hissillä pääsi ylimmälle levelille kun makso $8 ja siellä maisemia sai ihailla noista linnantorni-tyyppisistä ikkunoista joita oli jokaikiseen ilmansuuntaan, mutta ei yhteensä kuitenkaan muutamaa kymmentä enempää. Että vaikka vajaa kymppi moisesta tuntu sinänsä aika paljolta, ei maisemat kyllä tuottanu pettymystä vaikka niitä ainoastaan ikkunoiden läpi ja ikkunoista ulos kurottautuen pääsikin ihailemaan. Tonne pitäis kavuta ilmeisesti about satamiljoonaa rappusta että pääsis edes tornin juurelle, mutta meillä oli ihan omat reitit ja missattiin ne portaat sit kokonaan haha. Not complaining tho...

Tuntuu jotenkin tosi hassulta postailla, koska vaikka mä en (valitettavasti) oo oikein koskaan ollu päivittäistä raportoija-tyyppiä niin mulla on vähintään viimesen puolen vuoden ajan ollu niin olematon postausrytmi et sitä ei kaikessa epäsäännöllisyydessään voi millään edes kutsua minkäänlaiseks rytmiks. Samoin hiljalleen kuoleva, tai vähintäänkin uinuva blogimaailma ei oo enää kutsunu samalla tavalla. Mä en oikeestaan enää edes lue blogeja! Ei sillä että kauheen monet enää samalla tavalla bloggaiskaan tai että mulla olis äärettömästi ylimäärästä aikaa tämmöselle touhulle... Tosin se on ehkä vähän eri asia esim. Näissä au pair-blogeissa joita käytännössä enää itekin seuraan, koska näissä se toisesta maasta ja ihan erilaisesta elämästä kertominen tuo omaa jännitysmomenttiaan ja näille ehkä riittää enemmän uteliaita silmäpareja ainakin tutuista ja puolitutuista. 

Aika pitkältihän se menee myös ainakin mulla niin et mitä enemmän tapahtuu niin sitä vähemmän tulee päiviteltyä. Sen luulis menevän just toisinpäin, mutta sillon kun on paljon meneillään niin luonnollisesti blogit tms. Ei löydy prioriteettilistojen kärkisijoilta. Myöskin kun tapahtuu paljon  niin alkaa paljon valikoivammaks; mistä haluu kirjottaa kaikille ja mistä ei. Ja vaikka mullakin ois mielessä sata ja yks juttua mitä haluisin jakaa niin en vaan saa aikaseks otettua aikaa kirjottamiselle. One of these days, I promise. Sitä päivää odotellessa!

14. joulukuuta 2015

Kävin piparitalossa

Hieraskaa vaan silmiänne, mutta kuvissa näkyvä Hannua ja Kerttua houkutellutta piparkakkutaloa muistuttava oikeen talon kokonen piparitalo on ihkaoikee! Ja mielettömän siisti. San Franciscossa the Fairmont niminen hotelli houkuttelee ilmeisesti vuosittain jengiä ihmettelemään jättimäistä piparitaloaan näin joulunaikaan ja  oli ehdottomasti näkemisen arvonen. Kattokaa nyt sitä! Kaikkia koristekarkkeja ja kuorrutuskoristeluja myöten aika viimesen päälle hienon piparitalo mitä mä oon nähny. Ja voitte vaan kuvitella kuinka hyvältä sen sisällä tuoksu! Kaikki kuvat on samaisen hotlan aulasta napattuja, koska me jäätiin sinne fiilistelemääm vähän pidemmäks aikaa kun siellä oli niin älyttömän kivan ja joulusen näköstä - ja siihen ne joulufiilistelyt onkin sit aikalailla  jääny..