coit tower

Toinen tosi siisti paikka missä me käytiin oli Coit tower, yheks San Franciscon maamerkeiks tituuleerattu torni mistä oli aika mielettömät näkymät lähinnä kaikkialle. Vaikka en valtavan laajaa taustatutkimusta aiheesta ollutkaan etukäteen suorittanu, olin vähän yllättyny et kuinka pieni tää torni oli. Hissillä pääsi ylimmälle levelille kun makso $8 ja siellä maisemia sai ihailla noista linnantorni-tyyppisistä ikkunoista joita oli jokaikiseen ilmansuuntaan, mutta ei yhteensä kuitenkaan muutamaa kymmentä enempää. Että vaikka vajaa kymppi moisesta tuntu sinänsä aika paljolta, ei maisemat kyllä tuottanu pettymystä vaikka niitä ainoastaan ikkunoiden läpi ja ikkunoista ulos kurottautuen pääsikin ihailemaan. Tonne pitäis kavuta ilmeisesti about satamiljoonaa rappusta että pääsis edes tornin juurelle, mutta meillä oli ihan omat reitit ja missattiin ne portaat sit kokonaan haha. Not complaining tho...

Tuntuu jotenkin tosi hassulta postailla, koska vaikka mä en (valitettavasti) oo oikein koskaan ollu päivittäistä raportoija-tyyppiä niin mulla on vähintään viimesen puolen vuoden ajan ollu niin olematon postausrytmi et sitä ei kaikessa epäsäännöllisyydessään voi millään edes kutsua minkäänlaiseks rytmiks. Samoin hiljalleen kuoleva, tai vähintäänkin uinuva blogimaailma ei oo enää kutsunu samalla tavalla. Mä en oikeestaan enää edes lue blogeja! Ei sillä että kauheen monet enää samalla tavalla bloggaiskaan tai että mulla olis äärettömästi ylimäärästä aikaa tämmöselle touhulle... Tosin se on ehkä vähän eri asia esim. Näissä au pair-blogeissa joita käytännössä enää itekin seuraan, koska näissä se toisesta maasta ja ihan erilaisesta elämästä kertominen tuo omaa jännitysmomenttiaan ja näille ehkä riittää enemmän uteliaita silmäpareja ainakin tutuista ja puolitutuista. 

Aika pitkältihän se menee myös ainakin mulla niin et mitä enemmän tapahtuu niin sitä vähemmän tulee päiviteltyä. Sen luulis menevän just toisinpäin, mutta sillon kun on paljon meneillään niin luonnollisesti blogit tms. Ei löydy prioriteettilistojen kärkisijoilta. Myöskin kun tapahtuu paljon  niin alkaa paljon valikoivammaks; mistä haluu kirjottaa kaikille ja mistä ei. Ja vaikka mullakin ois mielessä sata ja yks juttua mitä haluisin jakaa niin en vaan saa aikaseks otettua aikaa kirjottamiselle. One of these days, I promise. Sitä päivää odotellessa!