25. joulukuuta 2014

24. Että semmonen aatto

Elämäni 19. Jouluaatto starttas rehellisesti sanoen keskisormet pystyssä kun eka olin kirjottanu melkeen pari tuntia edellistä apc-postausta ja sit vahingossa suljin blogger appsin ikkunan menettäen kaiken kun tää appsi ei tallenna tekstejä automaattisesti, naisss. Sit olisin halunnu kattoo Joulutarinan mutta googleteltuani puolisen tuntia en vaan löytäny sitä netistä joten se siitä sitten. Jatkoin aattoaamuani, tai siis paikallista aamuyötä kotimaahan viestitellen ja nukkumaanmeno venähtikin iiihan liian myöhäseks pipareita syödessä. Fiilikset vaihteli kokoajan suomikaipuusta innostukseen uusia juttuja kohtaan ja loppujen lopuks innostus vei voiton enkä päätyny masistelemaan! 
Aamulla herättyäni ei musta tuntunu yhtään joululta. Ei sitten yhtään! Sade vaan ropisi ikkunoihin ja ulkona oli harmaata, joten kateellisena selailin instan lumikuvia. Heti aamupäivästä saatiin tänne lisää joulunviettäjiä ja jo tällä hetkellä muutaman sukulaisen vielä puuttuessa on enemmistö tän talon väestä espanjankielisiä - eli espanja raikaa ja mitään en tajua. Sanotaan vaikka niin, että oon nyt ihan ilonen etten lähteny Espanjaan auppariks vaikka pikkusen harkitsin sitäkin viime keväänä...   Onneks en oo sentään ihan ainoa espanjaa ymmärtämätön ja ollaan me onnistuttu keskustelemaankin tulkkien avulla kun tää vanhempi sukupolvi ei paljoa enkun perusteita pidemmälle oo päässy.
Lounaan jälkeen mun paras (öö ja about ainoa) lähimaiden ja mantujen suomikamu järjesti vähän jännitystä aattoiltapäivään ilmottamalla olevansa sairaalassa joten sinne kävi mun tie sit seuraavaks. Salaa olin vähän innoissani fiilistelemässä Greyn Anatomia-meininkejä kun siellä oikeesti näytti samalta vaatteita myöten, mutta onneks ei silti jouduttu olemaan siellä kauheen kauaa kun mitään vakavaa ei tästä potilaasta löydetty. Siitä sitten seikkailimme lentokentälle nappaamaan kyytiin herrasmiehen suoraan kylmästä pohjolasta kun Päivi sai joululahjaks veljensä visiitille. Universumille kyllä taas pointsit ajotuksesta, perus sisaruksista toinen makaa sairaalassa ja toinen on samaan aikaan lentokoneessa, mutta kaikki pääty kuitenkin parhain päin - christmas miracle!
Tän pelastusoperaation suoritettuani suuntasin takasin tänne kotikonnuille ja löysin huoneestani ihan huipun joululahjan - paketin suomikotoo! Loistava ajotus, must say. Loppuiltaa me istuttiin eka kahvipöydän ääressä josta sit siirryttiin tonne kellarin leffateatteriin kattelemaan Pahatar. Lapset putoili yks kerrallaan ja pääty pehkuihin venailemaan joulupukkia ja loppujenlopuks päädyttiin hdn ja Fn kans sit kattoon se loppuun kun kaikki muut luovutti. 
Lasten nukkuessa koitti yks kuumottavimmista reissuista ikinä: lahjojen sniikkaus alakertaan kuusen alle. Eihän pelissä ollukaan kun neljän lapsen usko joulupukkiin, mutta mä uskon onnistuneeni! Nyt mä oon tällä ihan fiiliksissä ja ootan innoissani huomisaamua jolloin mut(kin) on ystävällisesti täysin epäitsekkäistä ja lahjojenavauksesta riippumattomista syistä luvattu herättää. Vaikka joulufiilis oli mulla koko päivän jossain aaaivan muualla, alkaa nyt oikeenlaiset vibat löytymään ja malttamattomana ootan huomista ja mun ekaa jenkkijoulua!
Jouluaatto 2014 piti sisällään siis paljon espanjaa, sairaalareissun, leffailtaa omassa leffateatterissa ja lentokentällä käväsyä. Mielenkiintonen combo, en ois ehkä ihan osannu etukäteen yhdistää näitä mun joulunviettoon vaikka varsinaiset joulujuhlallisuudet täällä tietty suoritetaankin vasta huomenna. Can't wait, koska joulu on paras!

Ps. Kello on nyt täällä 1.43 ja alakerrasta alko just kuulua epäilyttävää rapinaa - liekö pukki tullu uudestaan käymään vai joku lapsista heränny silkkaa uteliaisuuttaan;)

24. joulukuuta 2014

23. APC - Au Pair Challenge

Au pair on usein host-perheestä riippuen joko ylimääräisenä aikuisena käsiparina arjen askareissa auttava nuori henkilö taikka toiseksi tai kolmanneksi "vanhemmaksi" palkattu apuri jonka kontolla on talouden pyörittäminen laajassakin mittakaavassa. Au pair on tunnetusti perheenjäsenen ja työntekijän välillä pallotteleva henkilö joka jättää kotimaansa seikkailujen toivossa.

Been there done that pitäis olla lause, jota jokainen au pair voi vuotensa lusittuaan käyttää kyllästymiseen asti

Celsiusasteiden hälyttävä nousu lasten kuumemittarissa saa au pairinkin kuumenemaan, joko empatiasta kipeetä lasta kohtaan tai roihuavasta rakkaudesta  työn parasta puolta, joustavuutta, kohtaan.

Deal breakerit on hyvä miettiä jo etukäteen ja keskustella host-perhe-ehdokkaiden kanssa esim. Vaikka lasten rankaisukeinoista, sillä jos perhe sanookin ettei usko lasten kurittamiseen ja ite on tottunu että pitää olla joku roti, niin sitä saattaa löytää ittensä aika hankalasta tilanteesta

Englanniks elämään siirtyminen on toki alussa haastavaa, mutta puhumallahan sitä oppii ja päivittäin kieltä käyttämällä kielitaito kasvaa kohisten joten sitä ei kannata pelätä

Frojo aka frozen yogurt on hyvin kiinteä osa au pairin perusruokavaliota sekä instagramin kuvafiidiä Chipotlen ja Cheesecake Factoryn ohella

Google on paras myös au pair-asioita selvitellessä sillä vaikka järjestöjen nettisivuilta jne saakin tosi paljon infoa, niin pintaa syvemmälle pääsee kun löytää tiensä esimerkiks blogeihin.

Host-perheeseen lähtö on oikeesti vähän niinko ostais sian säkissä, sillä paperilla - ja skypessäkin - kuka vaan voi vaikuttaa täydelliseltä joten kannattaa koittaa ottaa mahdollisimman paljon selville mahdollisista host-perheistä vaikka onneks aina on myös vaihtoehto R jos juttu ei sit luistakaan!

Illat on au paireille useimmiten vapaa-aikanakin tunnettu ajanjakso jolloin yleensä on tapana kirmata omille teilleen, mutta jos joka päivä on pakko päästä työajan umpeuduttua heti ulos, kannattaa ehkä miettiä että onko kaikki palaset nyt ihan kohillaan...

Jokapaikanhöyliksikin kuulee au paireja usein kutsuttavan, sillä onhan se ihan totta että vaikka periaatteessa au pair on huolehtimassa lapsista ja kotihommista niin sitä saattaa huomata lupautuneensa mitä mielenkiintoisimpiin työtehtäviin.

Kesäloman odottaminen innolla on muuttunu kauhun ja pelonsekaisiin tunteisiin, koska arvatkaa mitä? Kesällä lapsilla ei oo koulua joten niitä on viihdytettävä koko päivä

Lederhosen on aina yhtä hyvä keskustelunavaus kaikkien miljoonien saksalaisten au pairien kanssa joita täällä kuhisee

Malls eli kauppakeskukset on elokuvista tuttuja hengailupaikkoja kaikille teineille joten mistäpä muualta sitä au pairejakaan ettis iltasella tai viikonloppusin

Netflix-tunnarit on kaikki mitä au pair tarvii selviytyäkseen

Outletit koituu monen kohtaloks houkuttelevan halpoine hintoineen joihin ei Euroopassa oo kauheesti päässy tottumaan

Paikalla ei pitäis olla perhettä valitessa juurikaan merkitystä, mutta kannattaa sitä silti vähän miettiä että missä sitä vuotensa tulee viettämään sillä sosiaalisella city-ihmisellä tulee helposti itku silmään keskellä ei mitään jos läheltä ei löydy mitään elämää - siinä ei se maailman paras host-perhekään kauheesti lohduta jos muuten on onneton

Q eli ääneen sanottuna melkeen kun kuu voi osottautua jollekin hyväks keinoks ikävän lievittämiseen, sillä never bigger than your thumb ja sitä samaa valoilmiöö voi katella kuka vaan mistä vaan (ei lohduta mua tosin mutta ehkä jotain runollisempia sieluja tää piristää)

Rematch on melkeenpä tabu au pairiudesta puhuttaessa, mutta ite pidän lohduttavana tietona sitä, että jos homma ei mene putkeen niin on mahdollista ettiä uus perhe (vaikkakin aikaa on vain 2 viikkoo) eikä tarvii kitkutella vuotta loppuun eikä pakata kamoja ja palata maitojunalla kotiin.

Starbucks-kuvia ei koskaan voi olla liikaa ja on ihan ok mennä päivittäin kahvilaan vaikka ei joiskaan ollenkaan kahvia

Työsuhde-etuihin kuuluu sopparin puolesta ylläpito eli oma huone sekä ruokailun järjestäminen palkan lisäksi ja useilla diili pitää sisällään myös "työ"puhelimen, mahdollisuuden käyttää vapaa-ajalla autoa sekä internettiä työnantajan piikkiin joko osittain tai varsin kokonaisvaltaisesti.

Uudet kokemukset on au pairina olon suola&sokeri, joten vaikka myönnän haikailleeni Suomijoulun perään niin aloin kuitenkin miettimään että 17 tutun ja turvallisen kotijoulun jälkeen ei liene järkevää ikävöidä samoja vanhoja meininkejä kun edessä on kenties ainutlaatuinen tilaisuus juhlia jenkkityyliin.

Vaikeita aikoja tulee kaikille vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin, mutta pestin ollessa vuoden mittanen kannattaa miettiä asiaa kokonaisuuden kannalta sillä lukemattomat hyvät hetket peittoo muutamat vähän heikommat, eiks vaan?

Whatever makes me happy pitäis olla vapaa-ajan mottona kaikilla auppareilla, koska kun duunit on hoidettava ja seuraava aamuna herättävä, ei kannata alkaa laskemaan Ben&Jerrysin kaloreita jos se piristää

X kuvatkoon sitä työnmäärää jonka au pair viikottain painaa, sillä vaikka virallinen määräys on että duunia saa tehä max 45h/vko niin kuka tässä pysyy edes perässä että mikä kaikki on oikeesti sitä varsinaista työtä?

Yack on ehdottomasti yks yleisimmistä ja mieltäylentävimmistä kommenteista joita lapsista yhdeltä tai useammalta saa kokkaussessioiden jälkeen sillä niitä kaikkia kun on mahdoton miellyttää yhtäaikaa

Zetat on monilla kortilla kun useimmiten tähän jobiin kuuluu aikaset aamuherätykset, joten jos kuuluu tähän onnekkaaseen joukkoon joka aamulla saa vedellä hirsiä kaikessa rauhassa, niin vihaisia katseita välttääksesi ei tätä tietoa kannata huudella ainakaan kaikkin väsyneimmän näkösille kollegoille. 

Äiti-ikävän iskiessä kannattaa koittaa keksiä muuta tekemistä&ajateltavaa eikä roikkua linjoilla kotijoukkoja tavotellen, sillä muiden juttujen puuhailu on paljon tehokkaampi apu ikävään

Öööm I don't really know on usein paljon parempi vastaus kun tietämättömänä sooloilu koska as we all know, kysyvä ei tieltä eksy ja niitä tyhmiä kysymyksiähän ei ole olemassa.

22. joulukuuta 2014

22. Hypoteettinen maanantai

Luvassa on tositapahtumiin perustuva keskivertomaanantai kaikkine vaiheineen my day-tyyppisesti, sillä vaikka suurissa suunnitelmissa oli mun tekemisten kuvaaminen videolle joulukuun aikana niin kappas tää joulukuu ehtiikin jo loppua ennenko mä ehdin tarttua kameraan. Oli kunnianhimoisia suunnitelmia, visioita, näkemyksiä - ja laiskuus. Onneks mulla näitä aupair-päiviä on vielä satapäin jäljellä et eiköhän joku niistä saada vielä taltioitua! Tän kertanen päiväni-kooste on siis täysin hypoteettinen sillä tää joulukuu on niin nopee että ennen kun mä ehdin kuvata puhelimenkaan kameran läpi päivieni meininkejä niin ollaankin jo päästy tänne loma-vaiheeseen eli arkipäivät tän vuoden osalta on jo ohi. Siksi turvaudummekin nyt mielikuvitukseen ja menneisiin aikoihin joista koostamme keskimääräisesti tyypillisen maanantain, joten let's get this party started!

6.50 Havahdun alakerran aamuääniin, mutta en vaivaudu ees kylkeeni kääntämään vaan jatkan saman tien uniani (herään max 2 kertaa viikossa aamuisiin taisteluihin tai muihin vastaaviin sulosointuihin). 

8.45/9.30/10.00/10.30/11.00-> Monista tekijöistä riippuen herään joko inhimillisen "aikasin" tai nukun autuaana melkeenpä puoleen päivään asti. 
A) Herään ysin maissa jos aion mennä aamulenkille ja/tai oon sopinu tapaavani jonkun aamuherätyksistä (ja normaalista unirytmistä) nauttivan au pair-toverin.
B) Avaan silmäni kymmenen kieppeillä jos suunnitelmissa ei oo mitään lenkkiä tai kaupassa käyntiä erityisempää mutta en haluu tuhlata koko aamupäivää nukkumalla.
C) Nukun tasan niin pitkään kun huvittaa jos edellinen yö on venähtäny pitkäks ja tiiän tarvitsevani kunnon yöunet että jaksan koko päivän. 
Yleensä meen vaihtoehdon B mukaan, sillä vaikka tykkäänkin nähä muita useemman kerran viikossa myös aamupäivisin, niin nautin myös omasta ajasta tyhjässä talossa aamupäivisin enkä tykkää buukata joka päivää täyteen. Kuvitelkaamme siis että herätys soi kymmeneltä. 
10.02 Avaan hiukset ja joko ihastelen tai kauhistelen yön pimeinä tunteina syntyneitä kiharoita, selaan somet läpi silmät ristissä ja alan pikkuhiljaa herätä. Molemmat puhelimet läpikäytyäni vaihdan lämpimän sängyn aamutakkiin ja tossuihin ja suuntaan vessaan. 
(kiskon lenkkikamat päälle ja painun 15min sisällä pihalle, lenkkeilen reilu puol tuntia ja tapan aikaa meiän kuntosali-nurkkauksessa suunnilleen samanverran jonka jälkeen meen suihkuun ja alotan seuraavanlaisen rumban n. Tunnin myöhemmin)

10.15 Hipsin alakertaan lämmittämään teetä/kaakaoo/glögiä ja heitän samalla koneellisen pyykkiä pyörimään (omiani, mun ei tarvii huolehtia kun omista pyykeistäni)
10.20 Istahdan karvamatolle peilin eteen sytytettyäni jouluvalot, pyöräytän netflixin päälle ja alan sutia meikkiä naamaan. 
10.35 Saatuani naamaani taas kulmakarvat ja ripset käyn hiusten kimppuun eli siirryn vessaan korjailemaan yön aikana muodostuneita kiharoita ja jätän netflixin päälle ja missaan puol jaksoa siitä mitä ikinä oonkaan kattomassa. 
10.40 Hammasharja suussa, usein hammastahnavaahtoa enemmän tai vähemmän ympäriinsä pudotellen yritän pedata sänkyä yhellä kädellä joka kerta siinä epäonnistuen ja vilkasen sivusilmällä netflixiä jossa pyörivä jakso on taas niin pitkällä että oon pudonnu täysin kärryiltä. 

10.43 Petaan sängyn loppuun, kerään meikit lattialta ja nostan koko meikkitelineen lipaston päälle ja alan metsästää vaatteita. Jotain mukavaa. Legginsit? Villapaita? Roshe runit. Ready. 

10.50 Heitän lompakon ja huulirasvan laukkuun, nappaan puhelimen takintaskuun, suljen netflixin, sammutan valot ja suuntaan alakertaan jossa juon lasillisen vettä, tsekkaan kaapeista et tarviiko kaupasta jotain, siirrän pyykit kuivausrumpuun ja etin auton avaimet. 
11.00 Kytken puhelimen autoon ja valkkaan sopivan soittolistan Spotifystä ja kaasutan kylille. 
A) Nappaan jonkun kyytiin ja me mennään Dulles Town Centeriin, Starbucksiin, syömään tai Targettiin. Tai kaikkiin edellä mainittuihin tai jonnekin ihan muualle.
B) Ajan suoraan Targettiin ja wegmansiin
C) Meen läheltä löytyvään Giantiin ruokaostoksille, nappaan siitä vierestä smoothien tai frojoo.
Jälleen vaihtoehto B vetää useimmin pisimmän korren, joten Target & Wegmans is it!
11.15 Ajan tottuneesti väärin Targetin parkkiksen läpi ja alotan vaelluksen etsien tuikitärkeitä tuotteita x, y ja z. Target on siitä paras, että siellä on kaikkee ja multa löytyy aina jotain mitä mä tarviin tai "tarviin" sieltä. Kynttilöitä, sukkia, rasvaa, jouluvaloja, teippiä... You name it, Target has it! Target on siis aika pitkälti sellanen tarjoustalotyyppinen ratkasu. Luonnollisesti etin aina jotain outoo, kuten vaakaa tai neulaa, joiden ettiminen vie aina tuntikausia eli hortoilen siellä yleensä aika hyvän tovin. 
11.50 Kurvaan Targetin pihasta viereiseen Wegmansiin, joka on siis ruokakauppa. Metsästän usein käsiini leipää, maitoa/kaakaoo, snackseja ja myslipatukoita eli välipalajuttuja lapsille. 

12.15 Saavuttuani kotipihaan raahaan kasvaneen omaisuuteni (tavaramäärä kasvaa siis) sisälle ja puran ruokakassit, loikin yläkertaan vaihtamaan jotain vielä mukavampaa eli aamutakin päälle ja palaan ala-kertaan hakemaan pyykit. Kipuan taas ylös ja laitan pyykit paikoilleen jonka jälkeen hypin portaat alas hakemaan pesuainetta huoneen siivousta varten. Tyhjennän kaikkien tasojen roinat sängylle ja pyyhin ne tällä ihmeaineella, kerään kaiken lattialta pois ja haen alhaalta imurin. Käyn läpi kokolattiamattoni jokaisen kolkan ja palautan imurin ja pesuaineen paikoilleen alakertaan (imuroin siis mun huoneen 2-3krt viikossa koska kokolattiamatto ja pyyhin pinnat ainakin kertaalleen per viikko. Aikaa mulla kun riittää haha). 
13.00 Järjestelen tavarat paikoilleen ja jälleen kerran ravaan alakertaan, tällä kertaa tekemään ruokaa. Teen yleensä leipää avokadolla tai tonnikalalla, paistan munakasta, keitän pastaa tai isken jotain valmisjuttuja uuniin. Ruoan valmistuessa tyhjennän tiskikoneen, laitan likaset astiat tilalle ja pyöräytän koneen käyntiin jos se on tarpeeks täynnä. Pyyhkäsen pöytää ja laitan tavaroita pöydältä paikoilleen. 

13.15 Siirryn ruokineni omaan huoneeseen jossa katon netflixiä tai chillaan muuten niin kauan kun kerkeen. 
14.20 Vaihdan taas vaatetta ylle, pakkaan laukkuni ja juniorin huoneen kautta koukkaan alakertaan. Vaihtovaatteet junnulle ja pyyhkeet kaikkien kasseihin, leivät, pb&j pöytään ja kasaukseen. 
14.36 Auto alle ja junioria hakemaan. Raukan herätys päikkäreiltä preschoolilla ja tavaroiden metsästys jonka jälkeen kuulumisten vaihto autossa. 

14.45 Autosta ulostautumisen jälkeen töppöstä toisen eteen aina bussipysäkille asti. Okei, ei melkein koskaan ehitä sinne asti joten taaperrusta kestää niin kauan kun V juoksee bussilta meiän luo ja S tulee hetken kuluttua perässä. Koulujuorut ja ruokalistan läpikäynti kotimatkalla. 

14.52 Lapset enemmän tai vähemmän mielellään vaihtamaan uimakamppeita ja sen jälkeen pbj's nassuun. Tosin junnulle se yleensä pakataan mukaan kun hän käyttää mieluummin aikansa lattialla makaamisen ja väittelyyn uimaan menosta. Samalla mä pussitan goldfishejä ja hedelmiä ja juttelen supernopeesti vaatteensa vaihtaneen V:n kanssa. 

15.00 S alkaa hoputtaa veljiään joista toinen syö välipalaa lähtökuopissa ja toinen mitä suurimmalla todennäköisyydellä on vielä omassa huoneessaan normivaatteissaan protestoimassa lähtöä, joten eikun juniorikin sit vaan pienellä avustuksella ja prep talkilla lähtövalmiuteen. 

15.07 Autoon siirtyminen miljoonan kassin kanssa ja matka hallille alkaa!
15.23 S droppaus oville jonka jälkeen auto parkkiin ja poikien kanssa sisälle. V:n hyvästely pukkarille ja J:n talutus altaalle jossa uimaope ottaa ohjat puolen paikkeilla.

15.30 Puhelimen räpläystä kokonaiset puoli tuntia altaan reunalla aina välillä uimaval...J:n uimatuntia vilkuillen.
16.00 J pukkariin ja vaatteiden vaihto jonka jälkeen suunnataan aulaan jossa juniorin välipala-piknik alkaa.

16.43 V liittyy seuraan ja isken sille jonkun granola barin sekä kirjan käteen ja nuori mies aloittaa yleensä pienen väittelyn jälkeen lukemisen. 
17.08 S tulee omista treeneistään ja me ollaan yleensä just lopettelemassa lukemista poikien kanssa. Miljoona kassia kasaan ja autoon!
17.45 Ruuhkasta selvittyä päästään vihdoin takasin ja yleensä hm&hd on jo kotona ja dinneri tuloillaan. Ennen ruokaa autan salaatin tekemisessä ja pöydän kattamisessa ja mahdollisesti samalla läksyissä. 

18.30 Dinneri on syöty ja kaikki vetäytyy omiin oloihinsa. Lapset leikkimään/tekemään läksyjä, vanhemmat chillaamaan tai urheilemaan ja mä omaan huoneeseeni tai leikkimään lasten kanssa.
19.15 Lähetään S:n kanssa kohti tanssiakatemiaa jonne jätän tän neitokaisen tanssahtelemaan ja 
A) Ajan suorinta reittiä takasin ja oon taas omassa sängyssä (tai leikkimässä poikien kanssa) viimeistään 19.35
B) Meen käymään kaupassa ja sieltä sit suoraan hakemaan neiti ässää
C) Jatkan matkaani omille teilleni ja käyn välissä heittämässä Sydin takas ellei hostit hoida hommaa kotiin. 
20.30/21.00-> Palaan takaisin ja yleensä painelen suht suorinta tietä omaan huoneeseen koska ysin jälkeen saapuessani lapset on jo nukkumassa. Mikäli tuun aikasemmin, niin saatan mennä hetkeks kattomaan telkkaria tai leikkimään lasten kanssa ennen nukkumaanmenoa. Omassa huoneessani sit meen suihkuun, laitan netflixin pyörimään ja uppoudun internetin ihmeelliseen maailmaan yleensä bloggerissa, instassa ja facebookissa pyörien. Aikaa tähän menee yleensä tuntikausia ja nukkumatin mä treffaan yleensä 00.00-03.00 välisenä aikana. Yleensä. 
Mulla jokainen päivä on lasten harrastuksista johtuen erilainen, mutta maanantai ja keskiviikko on yleensä tällasia kun taas tiistaina ja torstaina illat on kokonaan harrastusvapaita ja perjantaisin mennään yleensä ulos syömään alkuillasta. Tää tulee tosin muuttumaan heti ens vuoden alusta kun uudet harrastusaikataulut astuu kuvioihin. Nyt kuitenkin edessä pari viikkoa "lomailua" koska lapsilla ja hmllä on parin viikon joululoma ja talo tulee kuhisemaan näiden sukulaisia. 

21. Viisi syyllistä

Sitten kun joskus luultavasti vyöryn takasin Suomeen entisen elopainoni kaksinkertaistaneena, niin syyttävät sormet ojentuu heti ekana tän viisikon suuntaan: 
1. (Peanutbutter) m&m's jotka ei valitettavasti oo ainoa koukuttava nappilaatu täällä. Näitä kun löytyy vaikka minkälaisilla sisälmyksillä kuten peanutbutter, pretzel, almond, valkosuklaa... Ja normi suklaasydänkin voi saada ympärilleen ompun tai vaikka mintun makuset kuoret! Pienenä m&m's oli harvinainen herkku jota piti aina pyytää tuliaisiks tai raahata ite reissusta kotiin, mutta niiiden rantauduttua Suomeen menetti ne viehättävyytensä mun silmissä, tai suussa oikeestaan. Vieläkään ei normi m&m's jaksa kauheesti innostaa, mutta pb ja minttu on mun lemppareita!
2. Reese's cups on suklaalla kuorrutettua maapähkinävoita. Loistava combo, mutta älyttömän makee! Ja tavallaan myös pbn ansiosta suolanen, mutta älyttömän hyvä joka tapauksessa. Mun mielestä Reese'sin maapähkinävoi ei maistu samalta kun purkista tuleva, tai sit se suklaa vaan sekottaa niin paljon, mutta tää on joka tapauksessa superhyvää vaikka normi maapähkinävoi ei mua niin paljoo miellytäkään.
3. Whoppersit on vähän niinkun Maltesers eli suklaalla kuorrutettuja mallasmaitopalloja - ja äärimmäisen koukuttavia. Normi suklaiset on ihan parhaita mut mansikkapirtelön makuset ällön esanssisia. Nää on kaiken lisäks superhalpoja ja näitä saa ostettua maitopurkin näkösessä boksissa!
4. Hershey's Candy Cane on heittämällä parasta suklaata mitä oon täältä löytäny. Normaali Hersheysin suklaa on musta melkeen jopa pahaa ja ihana cookies'n'creme tosi makeeta, mutta tää valkosuklaaelämys on tosi raikas candy cane-palojen mintun ansiosta. Normisti valkosuklaa ei oo supermakeutensa takia mun ykkösvalinta, mutta minttu&valkosuklaa toimii! Tää on vissiin harmillisesti joku limited time holiday juttu, mut ehkä ihan hyvä ettei tuu syötyä liikaa... 
5. Starburst on ihan normi hedelmätoffeeta, vähän niinko Chewits, ne dinotoffeet you knooow! Mut koska tykkään hedelmätoffeesta niin tääkin pääsi listoille. Just sopivan pehmeitä, ei liian sitkoja muttei liian löllöökään ja mun makuun esanssitkin on hyvässä balanssissa. 

Nää on siis mun mielestä paikallisten karkkihyllyjen parasta antia, vaikka ei voita kyllä suomalaisia karkkeja sitten millään. Nää onkin musta siis tosi hyviä, mutta karkit on kyllä sellanen asia mitä mä en täältä tuu kaipaamaan kun Suomesta saa ihan miljoona kertaa parempia!

20. Ja sinne meni taas yksi

... Viikko nimittäin. Ja vitsi miten nopeesti se menikin! Ehdin kuitenkin fiilistelemään aurinkoista joulukuuta ja tekemään päivisin itelleni ruokaa, ajelemaan ympäriinsä jouluvaloja ihmetellen joululaulujen soidessa taustalla, fiilistelemään 100 täällä vietettyä päivää, käymään leffassa, viettämään pari päivää kotona vuorotellen kipeiden poikien kanssa ja kenties tartuntavyöhykkeellä asumisesta johtuen kattomaan superväsyneenä pari tuottaria Greyn Anatomiaa sänkyyn hautautuneena, bongannu CVSsästä Lumenen purkkeja ja kiinakaupasta Eurooppalaisia karkkeja sekä tehny jouluostoksia ja pakentointeja vaikka ite joulufiilis onkin ihan hukassa vielä. Goood week!

19. joulukuuta 2014

19. Mitä mulle on tapahtunut

Takana reilut 100 päivää, yli kolme kuukautta. Kaukana kotoo kaikesta tutusta ja kaikista tutuista. Alussa joka päivä jotain uutta, nykyään kerran pari viikossa. Avartavikshan ne tälläsiä reissuja usein kutsuu ja monet sanoo jo kuukausienkin aikana valaistuneensa ja näkevänsä maailman ihan uudessa valossa. Miten nää kuukaudet on sit mun mieltä kasvattanu?

1. Oon oppinu keittämään parsakaalia, paistamaan kalkkunaa ja tekemään devil's eggs.
2. Huomasin etten oikeestaan tykkää maapähkinävoista. Suomessa söin sitä jonkun verran, mutta täällä ei oikein jaksa innostaa. Välillä karkeissa joo mut ei kyllä muuten.
3. Musta on tullu niin laiska, että en jaksa iltasin ottaa päiväpeittoja pois vaan ryömin vaan niidenkin alle nukkumaan. Kattokaa nyt kun petaan sängyn tolleen et tungen päiväpeiton helmat tonne alle niin on ihan ylitsepääsemättömän vaivalloista kiskoo ne joka joka ilta sieltä pois!
4. Jos oon vaikka iltasin kävelemässä yksin autolle tai jotain, niin on paljonpaljon enemmän varuillani kun kotona. Suomessa saatoin ihan huoletta vaikka kävellä baarista yöllä kotiin, tai siis äitille, mutta täällä mulla on heti pimeellä silmät selässäkin. Vaikka en ees liiku missään epäilyttävillä alueilla enkä mitenkään supermyöhään, mutta silti! Ja jotenkin mä ite otan tän bimb..blondiuden vielä lisäävänä riskitekijänä vaikka eipä sillä oikeesti mitään muuta väliä oo kun et kerää enemmän katseita. 
5. Oon tajunnu että joulusukkiin ei kuulukaan edes yrittää tunkee kaikkia lahjoja, vaan ne on sitä varten että sinne laitetaan kaikkee pikkusälää eikä niitä varsinaisia lahjoja.
6. Pitkin hampain myönnän että en ihmettele enää niin paljoa et miks kaikilla on ipsut.
7. Nykyään juon muutakin kun vaan Clipperin teetä.
8. Nyt sitä on tajunnu monia asioita jotka iskä aina ärsyttävästi sano että tajuun sit vanhempana. Täällä kun on tavallaan aikuisena ja siinä mielessä lähempänä vanhempana kun lapsena olemista, mutta kuitenkin muistaa ite vielä elävästi et millasta oli olla vanhempien kontrollin alaisena mutta nyt tajuu kuitenkin vanhempienkin pointit. Tai ehkä aikasemminkin ois tajunnu jos ei ois ollu liian kiireinen olemaan vihanen, sillä nyt kun ite seuraa vaan vierestä niin on helpompi ymmärtää molempia osapuolia haha.
9. Ja samalla oikeestaan nyt vasta oon kunnolla tajunnu että kuinka paljon vanhemmilta vaaditaan. Ite kun en koskaan oo asunu pienten lasten kanssa olematta ite myös lapsi, niin en oo samalla tavalla tajunnu vaikka tietty aina oonkin tienny et ei se oo ihan niin helppoo kun kuvittelis.
10. Enää en ihmettele myöskään niin paljoa sitä että täällä tykätään syödä paljon ulkona ja palkataan jengiä siivoomaan, hoitamaan pihaa ja tekemään muita tollasia hommia, sillä monesti ihmisillä täällä ei yksinkertasesti oo aikaa sellaseen sillä sitä vähää vapaa-aikaa ei haluta eikä jakseta käyttää mihinkään tollasiin hommiin. Kun tekee koko pitkän päivän työtä josta ei välttämättä edes tykkää ei myöhään kotiin päästyä vältsi tee mieli alkaa siivota ja tehä ruokaa, et siinä mielessä ihan ymmärrettävää! Se taas, että tollasten "ylimäärästen" apujen palkkaaminen vie enemmän rahaa ja edellyttää siis enemmän duunia laittaa miettimään et oisko vaan helpompaa olla vähemmän töissä ja saada enemmän aikaa tehä kaikkee ite, mutta tollaset päätökset on harvemmin omissa käsissä kun täällä homma nyt vaan toimii näin. 

Eli joo, ite en koe näiden kuukausien vielä mullistaneen mun maailmankatsomusta ihan älyttömästi kun suurimmat oivallukset liittyy maapähkinävoihin ja muutokset teenjuontiin, mutta palataan asiaan sit puolen vuoden paikkeilla!

18. Ei Suomijoulua - ei joulua ollenkaan?

Voiko tänä vuonna olla joulua, kun aamu ei ala joulupukin kuuman linjan eikä joulurauhanjulistuksen kattelulla ja riisipuurolla? Kun laatikoita ei tuu vedettyä  ähkyyn asti eikä iskää pidä vannottaa ettimään kinkusta vähiten epämäärästä palaa? Telkkarista ei voi unohtaa kattoo Samu Sirkkaa ja Fazerin suklaaövereiltäkin tulee vältyttyä. Ulkona ei oo lunta eikä joulupukista näy vilaustakaan - täällä se kun sniikkaa lahjat yöllä savupiipusta sisään (Jenkkilaiskuutta sanon minä).

Kuusentuoksu tulee tänä vuonna muovikuusiin ripustettavista hajusteista ja lapset repee liitoksistaan vasta 25. Päivä. Joulupöydästä löytyy, niin, en oikeestaan ees tiedä mitä, mutta ainakin 5 semituttua ja 6 suhteellisen tuntematonta tyyppiä tavallisen kasan enemmän tai vähemmän perheenjäseniä sijaan. 

Suomessa joulun vietot on meillä noudattanu jo pitkään suht samaa kaavaa, eli kyllä jonkinlaisista jouluperinteistä vois olla jo kyse, vaikka useiden liikkuvien osien vuoks en usko että kahta ihan samanlaista joulua meilläkään on kyllä ollu. Vaikka tiettyjä perinteitä meillä onkin siis vuosien ajan toistettu, niin tänä vuonna mun joulu ei tuu pitämään niistä mitään sisällään. Ympärillä ei tuu olemaan tuttuja tyyppejä tai ruokia, eikä joulupyhät kulje valmiiks tutun kaavan mukaan, kaikki on uutta ja erilaista. Enkä mä pidä sitä mitenkään huonona juttuna, musta on mielenkiintosta nähä miten joulu toimii täällä! 

Vaikka joulufiilis syntyykin usein just niistä jokavuotisista joulujutuista, en mä pidä niiden puuttumista mitenkään ongelmallisena - oonhan mä kerran viettäny jouluaattoa lentokentälläkin. Oon siis tosi innoissani näkemässä ja kokemassa jenkkijoulumeininkejä, vaikka myönnän että vähän jänskää että meneekö tää perhejuhlanakin tunnettu joulunaika tunteisiin kun on tavallaan yksin, ventovieraana ison suvun keskellä ja oma perhe on toisella puolella maapalloa. Enköhän mä kuitenkin selviä  vaikka sit vähän ikävissänikin, enemmän mä kuitenkin oon ilonen ja kiitollinen että mut on otettu mukaan juhlimaan mun host-perheen kanssa ja uteliaana ootan miltä joulu täällä näyttää!