1. Training school on Cultural Caren kanssa ressuun lähtiessä muutaman päivän mittanen stoppi New Yorkissa heti siihen urakan alkuun. Mun käsittääkseni muillakin järjestöillä on jonkinlaisia orientaatiotapahtumia heti reissun alkumetreillä, mutta niistä sen enempää tietämättä keskityn tähän CC:n systeemiin! Training Schoolille saapuu siis Cultural Caren auppareita maailman joka kolkasta ihan Etelä-Afrikkaa, ausseja ja Brasiliaa myöten ja tän nelipäiväsen (yleensä maanantai-illasta perjantai aamuun) rupeaman tarkotus on alustaa jenkki- sekä aupair-elämään siirtymistä oppitunnein samalla mahdollistaen heti kättelyssä uusien, samassa tilanteessa olevien ihmisten tapaamisen.
2. Sijainti kuulostaa melkosen hulppeelta ja houkuttelevalta kun kaikkialla mainostetaan au pair-uran alkutaipaleen taittuvan New Yorkissa. Piirtyykö verkkokalvoille jo kuva vapaahetkistä Central Parkista ja iltojen vietosta Times Squaren valojen alla? Well, forget them. Kyllä, paikkana on siis kuitenkin New York. Osavaltio. New York Cityyn on training schoolin Oakdalessa sijaitsevalta kampukselta matkaa noin tunnin verran ja sinne on mahdollista päästä pyörähtämään training schoolin aikana. Vaikka kampuksen alue ei siis oo täynnä pilvenpiirtäjiä, niin kävelyetäisyydeltä löytyy kuitenkin ruokakauppa ja ainakin Dunkin Donuts.
3. Tilat training schoolilla jakaantuu muutamaan rakennukseen, joista isoimmasta löytyy majottautumishuoneet sekä luokat, toisesta ruokala, yhestä muistaakseni joku toimisto sekä huone jossa voi säilyttää matkatavaroita. Pihapiiristä löytyy ainakin myös iso auditoriarakennus.
Majotusrakennuksen sisäänkäynti (1) sekä koko komeus sisäpihalta päin (2)
Majotus/luokka-rakennus oli vissiin kolme- tai nelikerroksinen komeen näkönen pytinki jossa ekasta kerroksesta löyty luokkahuoneita ja tokasta sekä kolmannesta majotushuoneita, kylppäreitä ja suihkuja sekä oleskelutiloja. Makuuhuoneet oli yleensä parilla kerrossängyllä ja normisängyillä varustettuja simppeleitä huoneita joihin au pairit on tulevien kotikontujen mukaan jaettu, eli huonetovereina oli mahdollisimman lähelle muuttavia kolleegoita. Huoneet oli musta ihan perussiistejä, mutta mitään luksusta ei tietenkään kannata oottaa! En tietty tiiä että oonko mä vähän turtunu tollasille tiloille vietettyäni elämästäni viikkokausia millon missäkin leirikeskuksissa ja koulun lattioilla, mutta mun mielestä toi oli ihan jees! Miinusta toki niistä kumipäällysteisistä patjoista jotka nitisee ja vinkuu kun eväänsäkään liikauttaa, mutta muuten olin tyytyväinen.
Kakkos- ja kolmoskäytävien varsilta löyty siis myös wc-tilat eli leirikeskustyyppisesti isot huoneet täynnä vessakoppeja. Erikseen oli sit vielä sellasia huoneita joissa oli vaan lavuaareja ja hiustenkuivaajia! Suihkutilat noudatti samaa linjaa, eli iso huone täynnä suihkuverhoilla varustettuja "koppeja" joihin ajankohdasta riippuen joutu kyllä vähän jonotteleen, koska meitä oli siellä kuitenkin niin monta samaan aikaan. Varvassandaalien ottaminen mukaan ei muuten vältsi oo mikään huono idis, vaikka ei siellä siis sinänsä mitenkään likasta ollukkaan. Ja firmahan tarjoaa lakanat ja pari pyyhettä käyttöön, eli niistä ei tarvii kantaa huolta eikä niitä tarvii kantaa mukanaan. Oleskelutilat/aulat oli sohvilla, tietokoneilla ja ainakin mikroilla varustettuja mestoja jotka oli täynnä skypettäviä auppareita, sillä netti toimi yleensä auloissa parhaiten.
4. Ruoka oli mun mielestä jopa yllättävän hyvää! Ehkä mä olin vaan asennoitunu niin vahvasti että se tulis oleen pahaa ja että mä en tulis tykkäämään, että yllätyin positiivisesti. Eihän se tietenkään mitään viiden tähden gourmeeta ollu, mutta kyllä se koulun nakkikeittoja vei ihan kybällä! Pakettiin kuulu aamiainen, lounas ja päivällinen ja kampukselta löyty myös kioski, josta pysty aina tiettyihin aikoihin ostamaan snacksejä. Koska koen tietty nää ravitsemusasiat tosi tärkeiks, niin kuvasin aikalailla jokaisen tarjoiltavan suupalan eli tältä näyttää siiis training schoolin menu:
Kyllä, valkkasin joka aamu about saman aamupalan ja join aina pepsiä haha
5. Oppitunnit oli ihan jeesjoo peruskauraa. En ainakaan muista oppineeni juurikaan mitään uutta, mutta kyllä sieltä ihan hyödyllisiäkin jenkkielämä-juttuja tuli sisäistettyä! Riippuu tosi paljon omista taustoista että kuinka paljon niistä tunneista saa irti, koska aika pitkälti siellä käytiin läpi sellasia perusjuttuja jotka ainakin mulle oli aika itsestäänselvyyksiä, mutta sama ei tietenkään päde kaikkiin. Yleisesti ottaen oli aika rentoa: kuunneltiin ja keskusteltiin, tehtiin vähän tehtäviä, tehtiin pari ryhmätyötä jotka esiteltiin muille ja kateltiin videoita. Käytännössä taitoja testattiin ensiapu-koulutuksessa jossa perinteisesti treenattiin elvytystä ja haavojen sidontaa. En missään nimessä sano että oppitunnit olis ollu turhia, pöinvastoin, mutta multa ainakin meni muutamat tunnit ihan pilkkien enemmän tai vähemmän jet lagista toipuen. Oppitunteja varten jengi jaetaan jälleen sijainnin mukaan ryhmiin, joten melkeen kaikki tunnit käydään siis saman open johdolla samojen tyyppien kanssa. Opettajat oli tosi hauskoja tyyppejä, joten niiden juttuja oli kyllä kiva kuunnellakin.
6. Vapaa-aikaa on oppituntien välissä puol tuntia ja sit oppituntien jälkeen illat on vapaat kans. Tunneilla oli siis pakko olla, mutta ruokailuissa tietenkään ei. Iltasin takasin kampuksella piti olla vissiin 23, mutta mihinkäs kauas sitä sieltä ois ees lähteny... Vapaa-ajalla ei oo mitään järjestettyä ohjelmaa, mutta usein aupparit pitää "karkkipiknikin" minne kaikki tuo maisteltavaks karkkeja omasta maastaan. Mä en oikein tiiä et toteutuks tää meiän siellä ollessa, sillä me ainakin sit vaan jaettiin makuelämyksiä oman huoneen kesken. Vapaa-ajalla pitää olla siis ite aktiivinen mikäli mielii tutustua uusiin tyyppeihin!
7. Mukaan training schoolille ei tarvii mitään ihmeellistä. Cultural Caren ohjeiden mukaisesti on oikeeesti ihan järkevää yrittää laittaa käsimatkatavaroihin kaikki ne tavarat, joita uskoo training schoolilla tarvitsevansa ettei siellä sitten tarvii raahata sitä vuoden kamppeita sisältävää jättilaukkua. Vaikka ei sekään kyllä oikeesti mitään maailman vaikeinta oo vaikka majotusrakennuksesta ei hissiä löydykään, ihan keposeen tääkin naru raahas kaikki kimpsunsa ja kampsunsa huoneeseensa ja takasin. Niinkun ohimennen mainitsinkin, niin sieltä löytyy siis erikseen matkalaukuille varattu tila, jonne sen ison kapsäkin voi jättää. Se ei kyllä muistaakseni oo päivisin lukittuna, kun taas omiin huoneisiin pääsee vaan avaimella.
Mitään erityistä sinne ei siis tarvii ottaa, koska training schoolilla ei oikeestaan tehä mitään sen ihmeellisempää. Penaali on joo hyvä ottaa, mutta firma tarjoaa oppikirjan ja muut matskut. Vaatteita valitessa ei tarvii huomioida kun se, että päivät kulutetaan koulun penkissä New Yorkin visiittiä lukuunottamatta. Rahaa kannattaa tietenkin vaihtaa, sillä kioskin sekä lähikaupan antimien lisäks on mahdollista ostaa se reissu Nykiin ja Top of the rockiin. Joillekin isäntäperhe maksaa tän visiitin osana sellasta lahjakassia, mutta silti siellä New Yorkissa viimestään tulee tarvittua dollareita,
8. Lopullinen sijainti eli host perheen koti ei tietenkään kaikilla oo New Yorkin liepeillä, mutta CC on tietty järkänny kaikille kyydit tulevan perheen luo. Useimmat pääsee matkaamaan bussilla, mutta tosi monet tietty myös lentää jos matka käy ihan toiselle puolelle maata. Se kannattaa huomioida, että lentäessä jotkut lentoyhtiöt saattaa velottaa erikseen käsimatkatavaroista, eli siihen kannattaa varautua!
Tiiän että jos olisin kasannu training school-ajatuksia jo aikasemmin, niin oisin muistanu paaaljon enemmän sillä nää tapahtumientäyteiset 10vk vähän hämärtää yksityiskohtia, mutta onhan tässäkin nyt jotain! Ja as always, aina saa kysyä lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti