11. Salattu elämä

Viimeaikoina kiir..laiskuuden takia ei täällä oo hirveesti ollu mitään normiarkijuttuja, joten korjataanpa asia iskemällä 11 arkikuvaa tiskiin ja raottamalla tätä mun tosi salaista (ja mielenkiintosta) elämää jonka oon pitäny piilossa joulukalenterijuttujen takia.

Täällä on kylmä! Tai siis justjust plussan puolella ollaan pyöritty tällä viikolla, mutta se tuntuu niiiin kylmältä kun tähän asti on ollu suht lämmintä. Joulukuun ekana päivänä heitin kuitenkin lenkkiä vielä topissa kun lämpöasteita oli melkeen 20! Vaan eipä oo enää.. Ei tää kylmyys oikeestaan sinänsä ees haittaa, koska täällä kuitenkin paistaa useimmiten aurinko eikä riesana oo räntää, loskaa eikä edes vesisadetta.

Joo kyllä, luitte oikein, oon raahannu itteni sekä jenkkikiloni juoksemaan! So far so good, pari viikkoo oon jaksanu kirmailla tässä naapurustossa melko hitaita mutta yllättävän vähän tuskasia kilometrejä. Ehkä tää tästä. Ehkä. Kuvan kehareus (hieno sana eikö) johtuu siitä että yritän esitellä mun mätsääviä varusteita haha. On meinaa aika viimesen päälle sävysävyyn housujen vetskareista aina tohon kädessä olevaan puhelinsysteemin asti! Ai mikä kontrollifriikki

Viime sunnuntaista asti jokaikinen ilta me ollaan väsätty tällästä pientä ja vaatimatonta piparitaloasiaa. Joka muuten vieläkin on kesken, työmaata tossa kun riittää.. Kyseessä on neliosainen pienoisversio tästä meiän talosta johon hm on ite tehny taikinat ja kaavat sekä kuorrutteet, respect! Minä ja lapset ollaan hääritty kaulimassa, kasaamassa ja koristelemassa, kuka ketäkin millon mitenkin ärsyttäen haha. Mutta voiton puolella ollaan jo ja kaikilla hermotkin suunnilleen tallella. Voitte nimittäin kuvitella että esimerkiksi maailman innokkaimmasta nelivuotiaasta ei välttämättä oo aina kauheesti hyötyä varsinkaan kriittisimmillä katonliimaushetkillä... Mutta overall musta on ollu kiva puuhailla yhessä niin hmn kanssa kun tänään lapsienkin kanssa kun olin lapsivahdissa pikkujoulujen ajan.

Virallisesta työajasta kulutan edelleenkin leijonanosan auton ratissa, mikä sopii mulle paremmin kun hyvin koska tykkään kyllä kruisailla täällä kun jokapäiväset reitit on jo supertuttuja ja ruuhkiinkin alkaa jo turtua. 

...mutta silti onnistun jollain tapaa eksymään/ajamaan harhaan melkeenpä aina kun poistun meiän hoodeilta. Ja krhm pari kertaa oon vielä näillä mun vakkarireiteilläkin onnistu sähläämään, whooopsie! En voi kyllä ottaa kaikkee kunniaa tästä vaan itelleni, sillä puhelimen navi kaikessa tarkkuudessaan auttaa kyllä paljon väärien exittien ottamisessa ja liian aikasin/myöhään kääntymisissä. 

Mä hengaan kaikki illat täällä jouluvalojen ja kynttilöiden loisteessa ja jaksan joka kerta olla yhtä ilonen kun napsautan jouluvalot päälle. Mun mielestä nää on vaan ihan parhaita ja tuo niin kivaa fiilistä tänne.

Jouluvaloista puheenollen, mä oon jatkanu mun naapurustossa criipparointia ja bongaillu lisää ihania jouluvalovirityksiä! Täällä tää lumeton pimeys ei ees masenna samalla tavalla kun Suomessa, sillä joka nurkan takana loistaa, vilkkuu ja välkkyy jouluvaloja. Hmn kans me aina hehkutetaan kilpaa kaikkia valoja koska se tulee niistä vähintään yhtä iloseks kun mä! Mun lempparit so far on tää sinihehkuinen piha ja valoilla reunustetut talot, en nimittäin oo niin ihastunu vilkkuviin värioksuihin ja ilmalla täytettäviin hahmoihin. 

Tässä pian 100 päivän aikana oon tehny yhen "perus" aupparin päivän johon kuuluu herätys viiden pintaan ja kouluun kuskausta, sillä Syd oli uimakisoissa heti aamutuimaan niin mä pääsin ihmetteleen sitäkin touhua! Onneks siellä kisas muitakin kun ihan junnuja niin jakso pitää silmät auki haha. Arvostan kyllä suuresti näitä mun aamuvapauksia, vaikka mielellänihän mä herään aikasemminkin jos tarve vaatii.

What can I say, parit starbucksit on ehtiny tulla kans tosi tutuiks viime aikoina. Mä tykkään kyllä hengailla kahviloissa täällä, kun kotona sitä ei kauheesti tullu harrastettua. Tää kuva on kyllä vähän vanhempaa matskua, sillä frapuccinojen sijaan mä juon nykyään aina teetä haksahdettuani kerran tilaamaan pahan piparilaten. 

Parin viikon väsyputken jälkeen otin myös päivisin enemmän aikaa itelleni enkä juossu vapaa-aikaani paikasta toiseen ja työaikoja lapsien perässä ja kyllä sen huomas että sit jakso taas paremmin! Oon myös yrittäny nyt tasottaa ainakin toistaseks hyvin tuloksin mun sekavaa unirytmiä ja välttää aamuyöhön valvomista... 

Tää anti-Suomi-ikävöijä on kuitenkin löytäny ittensä sen Finnish Bazaarin lisäks Ikeasta ja korvapuustipullien sekä linnanjuhlien ääreltä... Huomasin muuten kans just että nään kuitenkin melkein joka yö unia Suomesta ja kaikista ihmisistä Suomesta, mikä on sinänsä jännää kun en mä tietosesti enää niin paljoo kokoaikaa aattele Suomee. Mut eipä tuo haittaakaan kun en kuitenkaan joudu edelleenkään minkään valtavan ikävän valtaan vaikka Suomijuttuihin törmäilenkin.