19. Mitä mulle on tapahtunut

Takana reilut 100 päivää, yli kolme kuukautta. Kaukana kotoo kaikesta tutusta ja kaikista tutuista. Alussa joka päivä jotain uutta, nykyään kerran pari viikossa. Avartavikshan ne tälläsiä reissuja usein kutsuu ja monet sanoo jo kuukausienkin aikana valaistuneensa ja näkevänsä maailman ihan uudessa valossa. Miten nää kuukaudet on sit mun mieltä kasvattanu?

1. Oon oppinu keittämään parsakaalia, paistamaan kalkkunaa ja tekemään devil's eggs.

2. Huomasin etten oikeestaan tykkää maapähkinävoista. Suomessa söin sitä jonkun verran, mutta täällä ei oikein jaksa innostaa. Välillä karkeissa joo mut ei kyllä muuten.

3. Musta on tullu niin laiska, että en jaksa iltasin ottaa päiväpeittoja pois vaan ryömin vaan niidenkin alle nukkumaan. Kattokaa nyt kun petaan sängyn tolleen et tungen päiväpeiton helmat tonne alle niin on ihan ylitsepääsemättömän vaivalloista kiskoo ne joka joka ilta sieltä pois!

4. Jos oon vaikka iltasin kävelemässä yksin autolle tai jotain, niin on paljonpaljon enemmän varuillani kun kotona. Suomessa saatoin ihan huoletta vaikka kävellä baarista yöllä kotiin, tai siis äitille, mutta täällä mulla on heti pimeellä silmät selässäkin. Vaikka en ees liiku missään epäilyttävillä alueilla enkä mitenkään supermyöhään, mutta silti! Ja jotenkin mä ite otan tän bimb..blondiuden vielä lisäävänä riskitekijänä vaikka eipä sillä oikeesti mitään muuta väliä oo kun et kerää enemmän katseita. 

5. Oon tajunnu että joulusukkiin ei kuulukaan edes yrittää tunkee kaikkia lahjoja, vaan ne on sitä varten että sinne laitetaan kaikkee pikkusälää eikä niitä varsinaisia lahjoja.

6. Pitkin hampain myönnän että en ihmettele enää niin paljoa et miks kaikilla on ipsut.

7. Nykyään juon muutakin kun vaan Clipperin teetä.

8. Nyt sitä on tajunnu monia asioita jotka iskä aina ärsyttävästi sano että tajuun sit vanhempana. Täällä kun on tavallaan aikuisena ja siinä mielessä lähempänä vanhempana kun lapsena olemista, mutta kuitenkin muistaa ite vielä elävästi et millasta oli olla vanhempien kontrollin alaisena mutta nyt tajuu kuitenkin vanhempienkin pointit. Tai ehkä aikasemminkin ois tajunnu jos ei ois ollu liian kiireinen olemaan vihanen, sillä nyt kun ite seuraa vaan vierestä niin on helpompi ymmärtää molempia osapuolia haha.

9. Ja samalla oikeestaan nyt vasta oon kunnolla tajunnu että kuinka paljon vanhemmilta vaaditaan. Ite kun en koskaan oo asunu pienten lasten kanssa olematta ite myös lapsi, niin en oo samalla tavalla tajunnu vaikka tietty aina oonkin tienny et ei se oo ihan niin helppoo kun kuvittelis.

10. Enää en ihmettele myöskään niin paljoa sitä että täällä tykätään syödä paljon ulkona ja palkataan jengiä siivoomaan, hoitamaan pihaa ja tekemään muita tollasia hommia, sillä monesti ihmisillä täällä ei yksinkertasesti oo aikaa sellaseen sillä sitä vähää vapaa-aikaa ei haluta eikä jakseta käyttää mihinkään tollasiin hommiin. Kun tekee koko pitkän päivän työtä josta ei välttämättä edes tykkää ei myöhään kotiin päästyä vältsi tee mieli alkaa siivota ja tehä ruokaa, et siinä mielessä ihan ymmärrettävää! Se taas, että tollasten "ylimäärästen" apujen palkkaaminen vie enemmän rahaa ja edellyttää siis enemmän duunia laittaa miettimään et oisko vaan helpompaa olla vähemmän töissä ja saada enemmän aikaa tehä kaikkee ite, mutta tollaset päätökset on harvemmin omissa käsissä kun täällä homma nyt vaan toimii näin. 

Eli joo, ite en koe näiden kuukausien vielä mullistaneen mun maailmankatsomusta ihan älyttömästi kun suurimmat oivallukset liittyy maapähkinävoihin ja muutokset teenjuontiin, mutta palataan asiaan sit puolen vuoden paikkeilla!