8. tammikuuta 2015

I has snow

Viimeks jäätiin taas jännän äärelle kun arvuuttelin että sattuuko kohalle lottovoitto lumipäivän muodossa, ja oikeeseen osuin, lunta tuli! Mutta lapset meni kyllä kouluun kun se jostain kumman syystä oli sillon tiistaina auki. Hostit ei lumesta johtuen sit menny töihin, mutta koska niitä ei tarvinnu ruokkia tai viihdyttää niin pyhitin päiväni netflixille kun pläänit meni kuitenkin lumen takia uusiks kun saksa C joutukin jäämään himaan. 
Jätin siis lämpimän sängyn vasta kun oli pakko, eli joskus yhen jälkeen ja raahauduin ulos ihmettelemään tota koko pakan sekottanutta parinkymmenen sentin lumikerrosta. Joo-o, oli valkosta ja kylmää ihan ko kotona konsanaan, mut täällä sen kans ei osata vaan elää.
Tiistai suju siis sit kuitenkin ihan normaaleissa merkeissä uintitreeneihin kuskaillen ja läksyjä tehden. Vähän mua kuumotti kyllä lähtee tonne ajeleen kun täällä ei harrasteta noita talvirenkaita ollenkaan eikä toi meiän autokaan oo mistään nelivetosimmasta päästä, mutta still aliveee! Onneks himmailin aluks ihan huolella kun myönnän et tuli kaikesta huolimatta vähän yllärinä et ei se auto oikeesti ihan toiminukkaan niinku ois halunnu kun alla oli kerros jäätynyttä lunta, kun Suomessa lumessa ja jäässä ajellessa auto pysy kuitenki hyvin kontrollissa eikä tarvinnu pelätä risteyksissä et 1. Pysähtyykö auto ollenkaan tai 2. Lähteekö liikkeelle vai jääkö vaan sutimaan. Haha ei siis ees ollu mitään läheltä piti tilanteita no worries, mutta kuten sanottu niin yllätti kyllä vähän. 
Mutta tästä tsekatkaapa jos vaan erotatte mitään et kuinka vasemmalla näkyy isoo tietä missä lumesta ja jäästä ei oo tietookaan vaikka tossa vähän kiilteleekin tie märkänä, kun taas viekussa on tän asuinalueen tietä joka on kuorrutettu tollasella kivalla kerroksella tiiviiks tamppautunutta ja jäätynyttä lunta... Ei siis ihan toimi toi auraus täällä kaikkialla, mutta isoilla teillä ei oo mitään ongelmaa ajella! Ja hei terkkuja kotiin vasemman alanurkan kuvan myötä;-) Olin matkalla frojoileen päivän palveluksesta vapautuneen saksa Cn ja kotiin lähtevän aussi Jn kanssa jeejee. 
Ja tänään sitten koulujen piti eka vaan aueta pari tuntia myöhemmin, mutta tää hurja -6 pakkanen ja eiliset lumet sai sit suuremmat tahot pistämään nää puljut kokonaan kiinni, eli mun oven takaa löyty aamuysin jälkeen pari innoissaan hehkuvaa koululta käännytettyä tyyppiä. Myönnän että ite en ehkä mahdollisesti välttämättä suoranaisesti hihkunu onnesta, mutta itse asiassa tää päivä oli tosi iisi ja jopa mukava! Juniorin preschool oli siis jostain syystä auki, joten mulla oli vaan nää kaks täällä ja toinen paisto mulle lettuja ja toinen puuhasteli pihalla. Eiku siis paistettiin yhessä lettuja ja mentiin sit pulkkamäkeen! Jaaa siinä se päivä sit vierähtikin. Ilta olikin täynnä harrastuksia kun uus vuosi toi uudet kuviot, joten mun illat tulee nyt keväällä pitämään sisällään paljon enemmän paikasta A paikkaan Ö etappien BCDEF... Kautta kuskailua, mutta mikäpäs siinä. Tänäänkin vikat tanssit oli tanssahdeltu klo 8.30 ja vaikka mulla harrastusten välissä olikin aina aikaa, niin olihan tää aika pitkä päivä enkä silti ehtiny kerrallaan puolta tuntia pidemmäks aikaa istahtaa alas ennenko nyt. Et vaikka olikin ihan kiva päivä enkä missään nimessä valita että oli kerrankin vähän pidempi rupeama, niin ihan puolueettomasti totean vaan et onhan se paljonpaljon rankempaa tehä koko päivä duunia eli nyt kyllä väsyttää. 
Näillä meiningeillä kohti huomista, snowday number kakkosta, jipiiiiiii! Hahhah just kiddinggg, eiköhän me huomisestakin selvitä varsinkin kun junnun pitäis päästä taas kouluun ja mulla ois kontollani vaan yks lapsi per käsi. Toivotaan siis parasta! Mutta silti myös että perjantaina koulut ois taas auki, oon nimittäin lupautunu auttaan lauantai-aamunakin joten välipäivälle vois olla käyttöö:-D Niin ja nyt kouluthan on sulki virallisesti koska tiet on liukkaita ja ulkona niin kylmä (tänään -6, huomiseks luvattu -10), mutta on ollu puhetta myös koulubussin kolaroinnista sillon lumisena tiistaina että mene ja tiedä.. Me koitetaan siis nauttia näistä näiden arktisista olisuhteista ja lasten vapaista, kivaa arkee muillekin!

10 kommenttia:

  1. Oon iloinen et täällä sataa vaan vettä.

    VastaaPoista
  2. Sulla on ihanan persoonallinen tyyli kirjottaa ja sun blogin lukeminen tuo niin kivaa vaihtelua muiden "ja sitten menin sinne ja tulin illalla kotiin" selitysten ohella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeees superkiva kuulla, yritän meinaa just vältellä semmosta selostusta:-)

      Poista
  3. Sulla on tosi kiva ja persoonallinen blogi! Oon ite miettyny paljon au pairiks lähtöö ja olis mahtavaa jos voisit vastata, koska mua mietityttää pystyisinkö siihen:D Onko henkisesti rankkaa ja vaatiiko hostit paljon? Ja tiedätkö joitakin syitä miksi joku on mennyt rematchiin tai lähtenyt kotiin? Jos on liian henkilökohtasta nii älä vastaa, olis vaan kiva kuulla millasiin ongelmiin saattaa törmätä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos paljon! Vastaan oikein mielelläni, ja jos tulee jotain muutakin mieleen niin autan kyllä jos vaan voin:-) Kyllähän tää on nimenomaan rankempaa henkisesti kun fyysisesti, mutta se et kuinka rankkaa, niin riippuu ihan sikana host-perheestä ja et kuinka hyvin sinne kotiutuu ja et tunteeko olonsa hyväks siellä. Ja täällä parasta on se, et kun ympärillä on muita auppareita jotka oikeesti tajuu et miltä tuntuu ja joille voi jutskailla kaikesta. Et mä sanoisin et on myös tosi helppo selviytyy sit jos ja kun on välillä vähän rankempaa! Mut hyvässä perheessä en sanois tän olevan kauheesti normiduunia stressaavampaa tai mitään, mut sit jos perheen kanssa ei natsaa niin sit tietty homma hankaloituu kun pitää asua samassa paikassa missä "joutuu" jo muutenkin työskenteleen.

      Ja se et vaatiiko host-perheet paljon, niin riippuu ihan perheestä ja siks onkin tärkeetä et selvittää etukäteen et mitä perhe oottaa! Jotkut kun haluu et aupparit järkkää lapsille vaikka mitä ohjelmaa päivittäin ja samalla siivoo ja käy kaupassa ja kaikkee, kun taas joillekin riittää et on vaan läsnä. Et onkin tosi tärkee selvittää et mitä host-perheet oottaa au pairilta ja et onko ite sit valmis siihen.

      Rematchiin päädytään yleensä jos tänne tultua onkin selvinny et host-perhe oottaa au pairilta ihan eri asioita kun mitä au pair on valmis tarjoomaan. Au pairin näkökulmasta sanoisin et useet haluu vaihtaa maisemaa jos aupparilta ootetaan tyyliin pelkkiä kotitöitä tai sit teetetään hulluja työtunteja ja onhan sit tietty niitäkin perheitä joissa vaan yksinkertasesti on outoja sääntöjä tai vaikka lastenkasvatustavat eroo liikaa omista näkemyksistä. Host-perheille taas esim. Ajotaito, oma aktiivisuus ja joillekin just et järjestääkö ohjelmaa vai antaa lasten vaan katella telkkaria on isoja juttuja. Mut yleensä rematchiin lähetään jos kemiat ei natsaa tai odotukset on osapuolilla erilaiset.

      Kotiin taas lähetään mun kokemuksien mukaan harvemmin kesken vuotta, koska se ei oo niiin helppoo kun on kuitenki sitouduttu olemaan vuosi, mutta kotiim voi joutua esim. Jos sairastuu vakavammin ja sitä pitäis lähtee täällä hoitamaan koska se ois tosi kallista. Kotiin on lähetetty myös jos on jääny kiinni laittomuuksista kuten polttamisesta tai juomisesta alaikäsenä. Ja jotkut tietty lähtee ikävissään, mutta yleensä jos ei mee hyvin niin eka koitetaan rematchaa.

      Toivottavasti ei tullu kauheen negis kuva, koska mä ainakin suosittelen ihan kybällä kunhan vaan tietää mihin ryhtyy ja ottaa mahollisimmam paljon selville host-perheistä:-)

      Poista
    2. Kiitos tästä! Ei tullu:D Olitko paljon yhteydessä hosteihin ennen lähtöä?

      Poista
    3. Eipä mitäään, hyvä että toivottavasti pysy positiiviset vibat:-D no siiis, en, jos ihan rehellisiä ollaann. Mä lähin aika takki auki enkä tiukannu jokaista yksityiskohtaa kaikesta ees matching-vaiheessa haha. Mulla vaan oli niin hyvä fiilis tästä perheestä niiden hakemuksen ja skypettelyn perusteella, et lähin loppupeleissä aika riskillä vaan kattelee et mitä tuleman pitää. Ja siis hommahan täällä toimikin sit ihan eri tavalla kun mitä esim. Hakemus oli antanu olettaa - mulla vaan kävi niin hyvin että kaikki olikin vielä paremmin kun olin oottanu! Mä vaan nauroin ennen lähtöö et näähän on ihan perfect match mulle ku näilläkin kesti päiväkausia vastaa sähköposteihin eikä nääkään pitäny mulle mitään kolmannen asteen ristikuulustelua. Training schoolilla ei sit hampaita naurattanu kun muut tiesi kaiken tulevista perheistään ja meikä muisteli nimiä ja ikiä kauhuissaan, mutta mulla kävi siis hyvä säkä kun kaikki meni niin hyvin! En siis suosittele yhtä rentoo meininkiä sillä sitä ei sit tiiä yhtään et miten käy, mutta kannattaa oikeesti luottaa siihen omaan fiilikseen, mulla se ainakin ohjas mut just oikeeseen paikkaan!

      Poista
  4. Toi on niiiiin peestä, et lapset on kotona lumipäivänä :D naurettavaaaaa. Ja sit menee au pairin scheadule ihan uusiks ja vatuttaa. Meilläkin muutamaan otteeseen niin käyny ja se tietää mulle ihan täyttä päivää duunia iltaan asti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niiimpä, ottaa kyllä voimille tämmöset superpitkät päivät! Ja eniten just ärsyttää ku itestä tuntuu niin tyhmältä et ei oo koulua kun on kuitenki tottunu säässä kun säässä meneen kouluun, mut onhan täällä toki ihan eri meiningit mut silti!

      Poista