friyay

Arkipäivät alkaa olla tän viikon osalta pulkassa ja näin jälkikäteen asiaa taas tarkasteltuani voin (jälleen) todeta että juuri mitään mainitsemisen arvosta ei oo kyllä tullu tehtyä. Perus starbucks&panerahengausta, pitkään nukkumista, saksasuklaan metsästystä, tabletin suremista, lasten kampeemista kouluun ja kalakeittoo suomityyliin lähinnä.

Tällä viikolla oli mun 4kk pitkän uran eka aamu kun lasten sysääminen kouluun oli mun kontolla ja sen aamun nähtyäni tajusin miks mua ei työllistetä aamusin:  ei siinä yksinkertasesti oo mitään työllistämistä! Kyllähän mulle jo etukäteen sanottiin et joo isommat lapset herää ite, syö ite, pukee ite ja kävelee bussipysäkille ite kunhan vaan katot että ne lähtee tarpeeks aikasin, mut en mä uskonu et se silti ois noin helppoo ollu!

Lapset valu yksitellen keittiöön täysissä pukeissa ja söi hyväntuulisina, juniori muistutti lähinnä naantalin aurinkoo höpötellessään niitä näitä ja ite mä vaan hieroin silmiäni et oonko mä edes hereillä.  Ei sillä että tiiän kyllä että jokainen aamu ei oo yhtä auvoisa koska oon muutamat kerrat heränny aamusin kun jollain ei oo ollu ihan nappi aamu, mutta nyt kaikki meni superhyvin kuten hostit sano et yleensä menee. 

Lähetin lapset siis bussipysäkille ja aloin tekemään lähtöä juniorin kanssa pre-koolle - ja siihen loppu se auvoisa aamu. Tää pieni mies kun oli päättäny että hän ei halua mennä kouluun ollenkaan! Sinänsä ihan ymmärrettävää kun takana oli 3 kivaa kotipäivää ja vielä eka aamu mun kanssa, mutta en silti hirveesti arvostanu sitä itkupotkukohtausta jolle ei tullu loppua. Yleensä J on aika helppo saada rauhottumaan ihan "järki"puheella, mut nyt tää aalloissa vellova kapina puhkes aina entistä myrsyisempänä uudestaan kun se aina henkee vedettyään tajus että edelleen ollaan menossa. No ei siinä, lapsi kainaloon ja kouluun vaan, ei ollu paljon muita vaihtoehtoja. Kyllä tää jakso vielä luokkahuoneensakin ovella tihrustaa itkua ja vaatia kotiin pääsyä, mutta ilmeisen nopeesti muuttu ääni kellossa kun pääsi kavereiden luo. 

Muita ekoja kertoja mun jenkkielämän aikana oli tällä viikolla mm. Suomiruoan kokkaus! Keiteltiin (ok Päivi keitti...) nimittäin lohikeittoo tällä viikolla ja vitsi et oli hyväää! Mulle tää ruoka nyt ei sinänsä ollu niin erikoisen ihmeellinen kun täällä mun perheessä syödään lohta - myös keitossa - harva se päivä, mutta olihan tää nyt ihan eri asia tehä se ite perinteisin menoin! Ihan jokapäivästä au pairin arkiruokaa tästä ei kyllä tuu, sillä meiän keiton lohipalat makso about $20... Mutta oli kyllä joka pennin arvosta herkkua!

Nyt mä aion yrittää kammeta itteni ylös tästä sängystä ja saada itteni valmiiks, sillä kunhan Päivi kurvaa tänne mun huuudeille niin se meinaa sit sitä et meiän viikonloppu alkaa!!! Baltimore we are cominggg

Ps. Samsung<3Apple - pieniä yhteensopivuusongelmia on ilmenny, mutta hei eipä mee näppis ihan hukkaan, toimii se telineenäkin!