Bye this week I'm not gonna miss you

Kulunut viikko oli vähän sellanen njaaah ja arkipäivien osalta kokemuksena ei niin kovin mieltä ylentävä. Ei nyt mikään läpeensä kamalakaan, mut emmä tiiä, on ollu kyllä parempiakin viikkoja. Maanantaina täällä vietettiin Martin Luther King Jr. Päivää joka tarkotti lapsille ja mun onneks hdlle kotipäivää. Tiistaina mulla oli ihan maailman kamalin olo ja olin ihan älyttömän heikossa hapessa, joten ei ollu kyllä lippu kauheen korkeella tällä suunnalla. Keskiviikkona pääsin sentään ylös sängystä ja vähän syötyäkin, mutta voimat oli vieläkin sen verran hukassa et ulkona tupruttanu lumi ja kotiin jääneet lapset ei onneks ollu mun vastuulla. Torstai oli itseasiassa ihan kiva päivä vaikka alkuperäset suunnitelmat menikin vähän mönkään, mutta perjantaina aloin saada tarpeekseni tän talon seinien sisäpuolten kattelusta ja "lumimyrskyn" takia omassa huoneessa sateen ropinan kuuntelu meni vähän tunteisiin. Lauantaina olinkin sit ihan onnessani kun parin mutkan jälkeen pääsin Päiville yöks ja tänään ruokaonnellisuudesta ja -övereistä vastas brookies.

maanantaina hymyilytti kun en vielä tienny mitä tuleman piti // nousin tiistaina sängystä kun lapset tuli koulusta ja koska istuessa olo oli ihan suunnilleen siedettävä niin kävin heittämässä ässän uimaan, mut takas tullessa vaan kaaduin sohvalle tärisemään kun otti niin voimille tollanen suoritus // ja keskiviikkona söin tämmöstä gourmet-ruokaa mut kyllä kannatti kun toi pysy sisällä ja paranin alta aikayksikön

Ja tässä näitä tän viikon fiiliksiä: suu on ollu mutrussa useempaankin otteeseen juu. mutru 1 koska Päivi nukku kun meiän piti nähä mutru 2 tais olla ruuhkassa venailulle ja mutru 3 johtu kotiin jumiutumisesta. Jalat taas oli matkassa bussistopille ja talvikengät ei suinkaan kaivannu lunta vaan nekin oli iloset sulista teistä 

feistaimaillessa juniori tuli moikkaamaan // ja yks ilta kokeiltiin erilaisia hattuja samaisen nuoren herran kanssa // mä tykkään edelleen ajella täällä eikä ruuhkatkaan enää ärsytä niiiin paljoo, onpahan aikaa päivittää instaa. Eiks ne punaset valot ookkin puhelintaukoja varten? // tältä näytti keskiviikkona. Täällä maisema vaihtuu päivittäin kun lumi ei koskaan tuu jäädäkseen, mikä on siinä mielessä ärsyttävää että koko ajan on elettävä pelossa et millon tulee koulubussit pysäyttävää lunta.

Perjantai-illan fiiliksiä. Onneks oli suklaata. Ja hyvää musiikkia niin sai maailmaa vähän offille // ja tältä se lumimyrsky sit näytti.... En sano taas yhtikäs mitään tästä jenkkitouhusta // viikonloppua kohden alko vähän jo hymyilyttäänkin

Sitten sitä vasta hymyilyttiki kun vihdoin pääsi tien päälle ja kohti sivis... Tai siis Päiviä // maailman jännintä kolikkojen rahastusta ja pisintä Giant-touria // ja maailman villeintä mut ihan parasta lauantai-iltaa. Tätä mä just kaipasin ja tarvitsin joten jeee

Ylhäällä kasin pintaan sunnuntaina, rasti seinään // aamuauringon vikoissa säteissä kohti omia hoooodseja // iltapäivällä Päivi tuli sit tänne ja tehtiin (sekä syötiin) sairaaaan hyviä brookieseja (cookies&brownies duhhh) // edellisestä johtuen sit koomattiin mahat pystyssä sohvalla ennenko siirryttiin operoimaan mun neuroottisuuden ykköskohdetta eli mun hiuksia

+ PRE-VALENTINE'S DAY SPECIAL:

Hyllykaupalla vaaleenpunasta sydänkuvioista krääsää innosti koska ystävänpäivä <333333 Päivi löysi miehiä (tai niiden korvikkeita) ja mä täydellisen suklaapaketin. Harmi vaan et puuttuu sekä soul sekä mate, mut pikkuvikoja!

Ei tästä viikosta siis ees jääny mitenkään huonot vibat ja nyt kun miettii niin sehän oli jopa ihan ok, mutta kyllä mä mielelläni vähintäänkin ton kipeilyn skippaisin ens viikolla jos vaan mahdollista, täääänks. 

Paras elämänohje [student edition]

Best study tip: Stand up. Stretch. Take a walk. Go to the airport. Get on a plane. Never return. 

Testattu ja toimivaksi julistettu! Keväällä kun muut luki pääsykokeisiin pakkas meikä nimittäin matkalaukkuja! Just kidding, enhän mä sitä lähtöökään konkreettisesti saanu aikaseks suunniteltua vasta kun kesällä, vaikka ajatuksen tasolla olinkin jo ihan toinen jalka lentokoneessa kun en ees hakenu mihinkään opiskelemaan. Kyyyllä, sanoisin että osasyy mun lähtöön oli just se ettei tarvis vielä ees miettiä koulujuttuja, mutta tässä mun pläänissä on pieni, 6 creditin kokonen porsaanreikä. 

Yhtään tästä au pair-hommasta kuulleena on varmasti saanu kuulla että setti pitää sisällään myös opiskelua, koska viisumin ehdot toteuttaakseen on kerättävä kasaan 6 credittiä, ainakin näin Cultural Caren kanssa asioidessa on siis lukumäärä ton puolitusinaa. Ja jep, kuten myöskin ehkä joku valveutunut sielu siellä tietää, on host-perheen suuri kunnia päästä sponsoroimaan tätä paikalliselle opintielle astumista $500 verran. Ei siis mikään paha rasti ollenkaan, sillä loppupeleissä 6 crediittiä ei paljoa vaivaa vaadi ja aikaakin on kokonainen vuosi, mutta joku tässä nyt silti mättää (minä lähinnä). 

Eka ajatushan on et vitsi miten siistiä päästä ite oikeesti kurkkaamaan kliseisiä college-meininkejä ja hei, ehkä jopa oikeesti oppimaan jotain mielenkiintosta! About kaikilla au paireilla varmaan kiilteleekin aluks silmissä Harvardit sun muut, mut karu totuushan on se että tolla $500 ei hirveen pitkälle noissa nimekkäämmissä opinahjoissa pötkitä. Eikä niitä myöskään oo ihan joka kulman takana, et oma sijainti rajottaa myös. Ja joo ihan jokainen ei kaikille kursseille pääse myöskään, et sit saattaa joutua eka todisteleen kykyjään ennen kun saa ees varpaansa oven väliin. Mun suurin ongelmahan on obviously oma laiskuus, mutta myös sit toisaalta myös se, etten haluis vaan sluibailla menemään viikonloppukurssin ja halpismuseokurssien siivittämänä niinkun täällä päin on suurimmalla osalla on tapana. Täällä kun ei oo noita kuuluisimpia yliopistoja ihan naapurissa niin ei tarvii ees miettiä et 1. Haluunko laittaa hostien $500 lisäks vielä monia satoja omasta pussista koska olishan se nyt aikamoista 2. Nauraisko ne mua vaan heti sieltä ulos kun kuitenki vaan blondeilisin jos pääsisin lähellekään mitään tollasia älyköiden paikkoja. 

Viikonloppukurssit on varmaan au pairien suosituimpia koulutusmuotoja, koska nehän on auppareille ihan suunniteltukin joten niissä yhdistyy pakollisten credittien haaliminen, yleensä matkustelu ja suht halpa hinta joka vielä yleensä menee hostien piikkiin. Näitä on siis ihan joka lähtöön vaikka millä teemoilla varustettuna ympäri maata, mutta yks klis..suosituimmista on varmaan Niagara Falls trippi Kanadaan jota itekin oon harkinnu jos sinne päin ei tuu muita tsäänssejä päästä yhtä helposti. Eli yleensä näillä viikonloppukursseilla ollaan pe-su enemmän tai vähemmän opiskellen ennakkoon annetuista läksyistä ja ennakkotunneista riippuen sekä tsuumaillaan uusia maisemia ohjatusti ja erikseen. Tästä lystistä saa kurssista riippuen joko ihan yks tai kaks pinnaa, mutta monista saa kyllä sen 3/3.5/4/4.5 kerrytettyä helposti omalle tilille. Et ei mikään sinänsä huonompi reissuidea, muita suosittuja kohteita kun on mm. California ja Chicago et kelepais kyllä! Ainut miinus näissä au pair-reissuissa on se, että kun tätä proggista mainostetaan myös sillä kuinka tapaat paikallisia nuoria opiskellessasi jne, ei auppariturrejen keskelle hirveesti paikallisia pääse eksymään mutta hei pääseepä luomaan uusia au pair-kontakteja! 

Eli paikallisilla ihmisillä ja "normaalilla" about parikymppisen jenkin elämällä koitetaan vetää auppareja college-kursseille, mutta kuten sanottu niin ei se nyt ihan noin helppoo oo! Mun kohalla päänvaivaa aiheuttaa lähinnä se, että tässä ihan hollilla ei oo mitään tommosta suurta ja hienoo ja ylivertasta yliopistoo (koska oon niin viisas etten muissa opiskelekkaan) ja vaikka n. Tunnin säteeltä löytyy muutamakin college-opintoja tarjoava opinahjo, niin kurssille ilmottautuessa sä sit vähän niinkun sit sitoudut raahautumaan sinne useempaan otteeseen viikossa mahdollisesti kuukausien ajan. No thanks, koska combona kallis+kaukana+ei muuta hyötyä kun creditit ei oo ihan se mitä oon tässä hakemassa. Ja noissa sit on heti jo hintaakin enemmän eikä kaikki creditit tuu yhellä kurssilla kasaan, puhumattakaan et loppupeleissä noista kursseista tuskin on mitään oikeeta hyötyä omaa opiskelupaikkaa sit joskus hakiessa, niin ei oikein inspaa. Koska kyseessä ei siis oo mikään huippu(siisti) college niin en aio ottaa edes vaan kokemuksen kannalta, sorry not sorry.

Meiän nurkilla on kyllä Community College jossa siis pääsee suhteessa paljonpaljon halvemmalla (vaikka täälläkin koko tutkinnon suorittaminen on yhteensä useita kymmeniä tuhansia ettäää... ). Tässä sit taas ongelmana on se, että muahan ei millekään niille enkun tunneille saa millään koska en oo kuullu sitten niin keltään et ois ollu kivaa ja parasta ja hyödyllistä ja ihanaa ja opettavaista puuduttaa siellä takapuoltaan lähinnä muiden au pairien kanssa viikkotolkulla. Koska mullehan Community College ois varteenotettava vaihtoehto vaan jos pääsisin jollekin ei-turrekurssille et vois jopa tavata muitakin ihmisiä (vaikka täältä ei vissiin löytyiskään niitä miljonäärisulhasehdokkaita) muuutta sitten tullaan siihen et tosi monilla mielenkiintosilla kursseilla on edellytyksenä että on käyny jotain aikasempia kursseja. Ja vähän hirvittää et vaikka sitä ei vaadittaiskaan, niin fiilis ois silti varmaan lähinnä tää jos mut ees kelpuutettais sinne (vaikka lienee sanomattakin selvää että millekään ydinfysiikan matemaattisten yhtälöiden kemiallisten kaavojen laskennon kurssile en ois silti signaamassa):

Okei joo, sanotaan nyt myös ääneen se mitä kaikki mut ikinä ohimennenkään tavanneet nyt miettii: mua myös uuvuttaa ajatus pitkäjänteisestä opiskelusta mitä toikin edellyttäis kun koulunpenkkiä sais kuluttaa useempaankin otteeseen säännöllisin väliajoin. Eikö kuulostakin rankalta! Tai siis lähinnä et oisko siinä mitään pointtia, siis muutakin kun niiden pakollisten pojojen keräily kun niitä nyt saa kerrytettyä huomattavasti mielenkiintosemminkin tavoin. Mut tää ei oo vielä ihan poissuljettu vaihtoehto, pitäis vaan perehtyä vielä tarkemmin ennenko sanon lopullista juuta tai jaata.

Alunperin mun suunnitelma oli heittää joku viikonloppukeissi ja sit ottaa joku oikeesti mielenkiintonen kurssi josta vois joskus olla ehkä hyötyäkin et vaikka mulla ei sen suuremmat suunnitelmat ollukaan niin silti ollaan matkalla karille. Mua yritettiin kyllä aikasemmin houkutella viikonlopuks opiskelemaan psykologiaa, mutta tajusin sillon että kun mulla nyt kerran on oikeesti mahdollisuus tehä mitä ite haluun, niin kai mä nyt sitten teen oikeesti jotain mielekästä! Haha ja niin joo tosiaan onhan vkl-opiskeluissa myös yks pikku pulma...

Nojoo ei vainkaaan, mullahan näitä nukkumisentäyteisiä aamuja ja aikaa muutenkin riittää vaikka muille jakaa! Et mähän voisin oikeestaan opiskella aamut ja illat läpeensä jos niikseen tulis, mutta taidan skipata suosiolla... Kerkee sitä sit joskus myöhemminkin taas omistautuun opiskelulle!  Ja niinkun aikasemmin mainitsinkin, niin tässähän ois aika pitkälti koko vuosi aikaa mutta koska en edelleenkään tiiä mitä haluun tehä niin yritän pitää kaikki ovet avoinna ja siks saada vähän credittejä kasaan ettei jäis sit mikään ainakaan niistä kiinni ja siks siis yritän tässä selvitellä itelleni et mitä sitä tekis. Ei tällä postauksellakaan oikeestaan juuri muuta merkitystä eikä tarkotusta oo! 

Well okay then!!! Live versio tästä tsempistä toimis tosin varmaan paremmin...

Mut eiköhän mua piakkoin joku viikonloppukurssi kutsu ainakin, siellä kun oli mielenkiintosia juttuja ja paikkoja ihan valinnanvaikeudeks asti! Ja katellaan jos saisin kerättyä itteni myös ihan koulunpenkillekin asti joku kaunis päivä (Ei nyt kuitenkaan kannata sit odottaa liikoja te kaikki tätä varmasti ylpeänä lukevat opet siellä kotona...).

friyay

Arkipäivät alkaa olla tän viikon osalta pulkassa ja näin jälkikäteen asiaa taas tarkasteltuani voin (jälleen) todeta että juuri mitään mainitsemisen arvosta ei oo kyllä tullu tehtyä. Perus starbucks&panerahengausta, pitkään nukkumista, saksasuklaan metsästystä, tabletin suremista, lasten kampeemista kouluun ja kalakeittoo suomityyliin lähinnä.

Tällä viikolla oli mun 4kk pitkän uran eka aamu kun lasten sysääminen kouluun oli mun kontolla ja sen aamun nähtyäni tajusin miks mua ei työllistetä aamusin:  ei siinä yksinkertasesti oo mitään työllistämistä! Kyllähän mulle jo etukäteen sanottiin et joo isommat lapset herää ite, syö ite, pukee ite ja kävelee bussipysäkille ite kunhan vaan katot että ne lähtee tarpeeks aikasin, mut en mä uskonu et se silti ois noin helppoo ollu!

Lapset valu yksitellen keittiöön täysissä pukeissa ja söi hyväntuulisina, juniori muistutti lähinnä naantalin aurinkoo höpötellessään niitä näitä ja ite mä vaan hieroin silmiäni et oonko mä edes hereillä.  Ei sillä että tiiän kyllä että jokainen aamu ei oo yhtä auvoisa koska oon muutamat kerrat heränny aamusin kun jollain ei oo ollu ihan nappi aamu, mutta nyt kaikki meni superhyvin kuten hostit sano et yleensä menee. 

Lähetin lapset siis bussipysäkille ja aloin tekemään lähtöä juniorin kanssa pre-koolle - ja siihen loppu se auvoisa aamu. Tää pieni mies kun oli päättäny että hän ei halua mennä kouluun ollenkaan! Sinänsä ihan ymmärrettävää kun takana oli 3 kivaa kotipäivää ja vielä eka aamu mun kanssa, mutta en silti hirveesti arvostanu sitä itkupotkukohtausta jolle ei tullu loppua. Yleensä J on aika helppo saada rauhottumaan ihan "järki"puheella, mut nyt tää aalloissa vellova kapina puhkes aina entistä myrsyisempänä uudestaan kun se aina henkee vedettyään tajus että edelleen ollaan menossa. No ei siinä, lapsi kainaloon ja kouluun vaan, ei ollu paljon muita vaihtoehtoja. Kyllä tää jakso vielä luokkahuoneensakin ovella tihrustaa itkua ja vaatia kotiin pääsyä, mutta ilmeisen nopeesti muuttu ääni kellossa kun pääsi kavereiden luo. 

Muita ekoja kertoja mun jenkkielämän aikana oli tällä viikolla mm. Suomiruoan kokkaus! Keiteltiin (ok Päivi keitti...) nimittäin lohikeittoo tällä viikolla ja vitsi et oli hyväää! Mulle tää ruoka nyt ei sinänsä ollu niin erikoisen ihmeellinen kun täällä mun perheessä syödään lohta - myös keitossa - harva se päivä, mutta olihan tää nyt ihan eri asia tehä se ite perinteisin menoin! Ihan jokapäivästä au pairin arkiruokaa tästä ei kyllä tuu, sillä meiän keiton lohipalat makso about $20... Mutta oli kyllä joka pennin arvosta herkkua!

Nyt mä aion yrittää kammeta itteni ylös tästä sängystä ja saada itteni valmiiks, sillä kunhan Päivi kurvaa tänne mun huuudeille niin se meinaa sit sitä et meiän viikonloppu alkaa!!! Baltimore we are cominggg

Ps. Samsung<3Apple - pieniä yhteensopivuusongelmia on ilmenny, mutta hei eipä mee näppis ihan hukkaan, toimii se telineenäkin!

Good morrrning Baltimoooore

Saatiin jonkin aikaa sitten Päivin kans päähämme et halutaan toteuttaa joku kiva, helppo&halpa viikonloppureissu lyhyellä varotusajalla jonnekin tähän suht lähelle nyt alkuun ja päätettiin sit lähtee Pinjalle Baltimoreen kun oltiin molemmat luettu sen blogia ja se vaikutti niin kivalta. Varokaa siis vaan muutkin suomalaiset bloggaavat aupparit, tullaan pian kylään! Tai no hommahan meni kyllä niin et Päivi ja Pinja oli samaan aikaan training schoolilla et ainoastaan mä olin se creepy stalkkeri joka vaan ilmesty oven taakse... No mut oli miten oli, viime viikonloppu vierähti siis naapuriosavaltiossa Marylandissa siellä Pinjan huudseilla!

Matkaan me lähettiin puolenpäivän tienoilla mutta saatiin about puolentoista tunnin matkaan upotettua useita tunteja kun tehtiin kaikenlaisia elintärkeitä stoppeja ja navikin ajatti vielä DCn läpi! Mutta perille päästyämme lähettiin hetkeks pyörimään ulos sillä illalla ohjelmassa oli Pinjan meksikoteemaset synttärit jotka sen hostit sille laitto pystyyn!

Ilmeeni kun Baltimore... Päivin ja mun hostit oli vähän silleen jahassss vai että meette Baltimoreen, sillä se on aika erilainen paikka:-D Tablettien ryöväyksenkin jälkeen poliisit nauro et ne todennäkösesti nuoret kriminaalit menee Baltimoreen myymään ne haha (en löytäny kyllä valitettavasti). Ei sillä et olihan siellä näihin meiän mestoihin verrattuna tosi eri näköstä, mutta mekin lähinnä hengailtiin Downtownissa ja Pinjan asuinalueella niin eihän niissä nyt ollu mitään!

Perjantai-ilta suju siis Pinjaa sen kamujen kanssa juhlien jee! Oli PINJAtat ja kaikki, ei yhtään pöllömpi ilta;-)

Lauantaina päädyttiin Starbucksin kautta downtowniin ja siellä viihdyttiinkin sit iltaan asti ympäriinsä kierrelen ja ylläripylläri syöden. 

Ja lauantai-illan (yön) fiilikset...

Sunnuntai me alotettiin vaan löllöilemällä ja mä ihan intopiukeena noiden eläimiä silitellen vaikka pahin koiraikävä onkin menny jo ohi. Siiitä me sitten valuttiin Towsoniin kauppakeskukseen kierteleen ja syömään jonka jälkeen illan hämärryttyä lähettiin me Päivin kanssa kohti kotikontuja ja hämmästeltiin kuinka lyhyt toi matka olikin kun ei pysähdelty turhia kokoaikaa haha. 

Kahen vikan kuvan ottamisen välissä on ehkä 10 sekuntia, ei meinaa kauaa kestäny ku vedeltiin toi kolmisteen nassuun vaikka kaikki olikin ihan täynnä. Viikonloppu oli ihan huippuhuikee, oli kiva nähä uusia paikkoja ja tavata uusia ihmisiä ja heittää pa...rasta suomiläppää!! Toivottavasti otetaan pian uusiks! 

Ps.

Oon ollu täällä enemmän tai vähemmän kuoleman kielissä kun heräsin eilen palkintona 4kk pretty much tipattomasta hirveimpään oloon ikinä. Mulla oli niin huono olo ettei oo koskaan ennen kyllä ollu ja kaiken kruunas tietty purjoilu pitkin aamupäivää. Parasta. Eilisestä vuorokaudesta olin siis hereillä about 5 tuntia, koska nukkuminen oli ainut tila kun ei ollu paha olo... En jaksanu ees kattoo netflixiä et miettikääpä sitä! Täällä ei siis kukaan muu oo kipeenä et en tiiä mistä mä oon tän onnistunu saamaan, mutta ainakin just nyt olo on parempi kun eilen (johon ei muuten paljoo vaadita) mutta katotaan miten käy kun yritän syödä koska eilen pakotin itteni syömään ainoastaan yhen banaanin.. Thumbs up, ois kiva päästä taas kunnolla elävien kirjoihin!