Why always me

Viime aikojen fiiliksiä kuvaa parhaiten mun viimeöinen uni, jossa mut oli buukattu toiseenkin perheeseen auppariks ja mulle annettiin päivä aikaa pakata kamat kasaan ja lähtee toiseen perheeseen, sillä järjestöltä sanottiin vaan et juuu no sä oot ollu jo tässä toisessa, nyt meet sit sinne toiseen. Ja mä itkin, ulvoin ja huusin sen koko päivän ajan pakatessani ja anelin kaikilta et voisin jäädä tähän ekaan perheeseen sillä en halunnu lähtee täältä, mut keltään ei herunu sympatiaa. Sitten kun mä aamulla heräsin ja huomasin olevani täällä, oli siinä unenpöpperöisissä unen jälkimainingeissa eka fiilis ihan valtavan helpottunu kun tajusin että saan olla täällä eikä mua olla siirtämässä muualle. Eli jees, oon siis hurjan ilonen että oon just täällä ja viihdyn älyttömän hyvin! Haha tohon uneen heijastu selvästi se, et oikeesti pelkään jollain tasolla et tää otettais multa pois, sillä tää kaikki on niin huikeeta et mä vaan ihmettelen et voiks tää olla edes totta:-D Too good to be true you know, mut kai se on pikkuhiljaa uskottava et täällä mä oon! Mut silti mä kelaan aina välillä et apua entä jos hostit ei tykkääkään musta ja lähettää mut pois, koska mä tykkään ihan superisti näistä kaikista ja tästä paikasta. Mut so far so good, ehkä mä nyt koitan lopettaa turhien kauhuskenaarioiden miettimisen ja koitan nauttia tästä! 

Voisin laverrella ummet ja lammet et kuinka ihanaa täällä on, mut mulla on toivottavasti vielä vuosi aikaa kyllästyttää teitä mun hehkutuksilla, joten aattelin sen sijaan viihdyttää teitä kertomalla mun  tähtihetkistä täällä, sillä mulle ominaiseen tapaani pieniä kommelluksia on jo näiden muutaman päivän aikana kertyny ihan kiitettävästi...

Maanantaina oli mun eka workday ja hm (host mom you know) kävi mun kanssa koko homman läpi, että nään mitä pitää tehä. Mulla tosiaan alkaa joka päivä duuni about puol kolme (KYLLÄ MULLA ON AAMUT VAPAAT HALLELUJA) joten hm oli aamun töissä ja oltiin sovittu et mä käyn aamupäivällä avaamassa mulle pankkitilin. Ilosena heräilin ja valmistauduin lähtöön ja hyppäsin autoon (eli minivaniin kokoluokkaa laiva) jolla olin viikonloppuna paljon jo ajellutkin, mutta weeeell siinä starttaillessa huomasin et paneeliin ilmesty "brake" teksti ja samalla alko sellanen varotuspiipitys. Great. Voitte kuvitella mun fiilikset, kun olin ekaa kertaa lähössä ajamaan yksin ja heti kävi näin! Autamaattivaihteiset autot on mulle tosi uus tuttavuus, joten mulla ei ollu mitään hajua et mitä se valo meinas. Eikun ohjekirja kätösiin hanskalokerosta ja selvittämään tätä mystistä ongelmaa josta viikonloppuna ei ollu tietoo saatika puhettakaan, mutta enhän mä mitään löytäny. Ei siinä, hm:lle viestiä sit vaan ja vastausta odotellessa vielä epätoivosta ohjekirjan selailua ja kun ihmeen kaupalla sain ongelman paikannettua ja korjattua (joku parkkijarrujuttu en tiiä ees tarkkaan). Pääsin siis pankkiin ja sain pankkitilin avattua, kaikki hyvin siis kunnes...

...Päätin lähtee samalla reissulla käymään Walmartissa koska hei, must see Walmart ja mun piti ostaa uusia meikkejä ja muuta sellasta. Navigoin sit itteni lähimpään Walmarttiin ja huuli pyöreenä pyörin niiden megaisojen hyllyjen keskellä kaikkee sitä tavaranpaljoutta ihastellen. Sain superhalvalla tarvitsemani meikit (esim. lemppariripsari Suomessa about 20e, täällä $8) ja suuntasin parkkipaikalle ihan vaan tajutakseni et en muuten muista mihin jätin auton. Siinä sit pyörin oikeesti joku 5min tätä mun laivaa ettien, sillä toi harmaa jenkkien suosituin minivan ei oo kauheen erottuvaa sorttia... Pari kertaa parkkiksen kierrettyäni löysin kuitenkin oikeelle autolle eli loppu hyvin kaikki hyvin!

Tänään taas ohjelmassa oli eka työpäivä omin päin, mutta aamu ollessa tietty vapaa, oltiin hostien kans puhuttu et ajelisin n. 40 mailin päähän hankkimaan social security numberia ja ne kehotti lähtemään siinä ysin jälkeen et pahin aamuruuhka olis ohi mutta että mulla kuitenkin olis aikaa jonotella siellä. Ysin pintaan aloinkin olla ready to go, mutta autolle mennessä huomasin että uima-altaan puhdistajat oli jättäny autonsa just mun auton eteen... Yritin sit bongailla niitä ikkunasta, mutta koska niitä ei näkyny niin luovutin ja söin vähän aamupalaa. Sit tulin siihen tulokseen et pakko mun on pikkuhiljaa lähtee et ehdin takasin ennenku lapset tulee koulusta ja bongasin allasmiehet ikkunasta (pettymys btw, ei ollu paidattomia ja lihaksikkaita niinkun elokuvissa) lähin altaalle ettimään niitä että ne siirtäis autoonsa mut ne oli lähteny sillä välin??? Nojoo fine by me, pääsin vihdoin lähtemään!

Matkalla ehkä missasin parit exitit ja vähän sekoilin siellä parkkiksilla, mut perille päästyäni huomasin että jonoo riitti ulos asti ja oon about ainoo vaalee koko paikassa. Jengi oli aika, hmm, etnisen näköstä ja sanotaanko vaikka niin, että musta paisto kilometrien päähän et oon vähän eri hooodeil!ta kun hengasin siellä blondit hiukset nutturalla, kauluspaita päällä ja baltsut jalassa, if you know what I mean:-D Mut ei siinä, vaikka olo olikin ehkä vähän yksinäinen enkä edes ymmärtäny kanssajonottajien murteesta (slangista) mitään niin siellä mä puudutin takapuoltani neljän tunnin ajan tuloksena hakemuksen hyväksyminen, jee!

Ulos päästyäni mulla alko olla jo vähän kiire, mutta tietty myös hurja nälkä pitkän ja puuduttavan reissun jäljiltä. Iskin naviin kotiosotteen ja päätin pysähtyä matkalla kauppaan hakemaan jotain syötävää. Suht pian bongasinkin jonkun marketin jonka pihaan kurvasinkin, mutta sisälle päästyäni tajusin että kyseessä ei ollutkaan ihan tavallinen marketti... Tää oli joku espanjalaiskauppa täynnä espanjalaisia ja toi mieleen ihan etelän turistialueet eli ei ollu kauheen siistiä ihmisten eikä kaupankaan puolesta. siellä mä, edelleen blondina tukka nutturalla kauluspaidassani tasan ainoona vaaleena ihmisenä keräsin katseita ja huuteluja (voi kyllä, vaihdoin kyllä aika nopeesti hyllyä niiden miesten kohalla) mutta aikaa toisern pysähdykseen ei ollu joten yritin tuloksetta ettiä jotain järkevää sieltä, mutta päädyin sit johonkin mehusmoothiejuttuun että pääsin pois. 

Kiitos nopeen, ekan ja vikan käynnin espanjalaismarketissa olin ajoissa kotona koulusta tulevia lapsia vastassa ja pian droppasinkin ekan onnistuneesti hallille treeneihin. Sit haettiin matkalla kolmas kotiin ja tehtiin läksyjä jne. kunnes oli aika lähtee futiskentille. Mulla oli tietty navissa ilmeisesti väärä osote, joten me ei päädyttykään futiskentälle.. 7&4veet ei tietty muista mitään osotteita tai reittiohjeita, mutta sit me yhtäkkiä ajettiinkin sen mestan ohi vahingossa ja reeneihin päästiin vaan vähän myöhässä. Loksahti muuten pojilta leuat ja mun pisteet nousi kohisten kun kerroin et oon pelannu 10 vuotta ja ollu myös valmentamassa! En kerro raukoille kyllä yksityiskohtia mun urasta että kulissit ja mun pisteet säilyy ylhäällä:-D

Kirsikkana kakun päällä huomattiin poikien kanssa et auton liukuovet sivulla ei toimi. Koitettiin kaikkee mahollista, mut se automatiikka oli vaan pettäny jotenkin eikä me saatu niitä auki! Oli kiva tulla kotiin ekana omana päivänä ja olla sille ehhehe auto on muuten rikki, voin kertoo et vähän kuumotti! No nää vaan nauro mulle ja hd meni kattoon et mikäs siinä oikein on ja selvis et mä olin sit vahingossa kytkeny jonkun supersafetylukituksen päälle ettei ne ovet liiku ollenkaan, hups. 

Ei mulla (vielä) kai muuta, I'm happy ja kaikki on tosi hyvin! Nyt kun oon aika hyvin saanu hommia hoidettua (enää Virginian ajokortti kokeineen puuttuu), niin voisin koittaa vähän sosialisoitua ja alkaa metsästää muita aupaireja täältä! Mulla ois ihan miljoona juttua kerrottavana, joten palataan toivottavasti pian. Tää päiväkausien hiljasuus johtu siitä, että oon oikeestaan vaan nukkunu täällä mun huoneessa kun oon kokoajan puhaillu kaikkee muuta enkä oo iltasin jaksanu kirjotella, mut yritän kerätä nyt itteni