Mun elämän nopeimmin kuluneet viis päivää

... Piti sisällään parasta banaanifroyoa, enkun puhumisesta nauttimista, liikaa peanutbutter M&M's, 2 tuottaria täykkäreitä (voi kyllä), pienoista palamista reilun tunnin auringossa oleilun jälkeen, superhyvää hampparia Five Guys-nimisessä mestassa ja ihanaa pitsaa&kanaa paikoissa joiden nimiä en muista sekäää oikein maistuvaa kanahampparia Chick-fil-assa eli suomeks siis jenkkikilojen kartuttamista,  ruotsityttöjen kanssa hengailua, joku sata kierrosta tän hetken hittipeliä eli Afrikan tähtee ja vähintään yhtä monta kertaa otettua väärää exittiä, outleteilla shoppailua  kera jäätävän itsehillinnän ja kotikonnujen pahimman vihollisen eli  ruotsalaisen K:n,  ehkä maailman kivoimman mun keksimän siivousleikin (mä makaan sohvalla ja sanon I spy with my little eye... Ja  sit annan tuntomerkkejä playroomin lattialla olevista kamoista ja oikeen jutun löydyttyä se piti viedä omalle paikalleen. I swear, 4v ei ees tajunnu siivoovansa kun se oli niin innoissaan!) leikkimistä, ekan pipopäivän viettämistä kun lämpöasteita oli vaan +20 eikä aurinko paistanu ja  älytöntä väsymystä unirytmin vinksahtaessa taas suht kummalliseks. Mut after all oon nauttinu täällä olemisesta, hyvästä ruoasta (vähän liikaakin..) ja viihtyny edelleen tosi hyvin! 

Tässä tää ei niin herkullisen näkönen mutta älyttömän hyvä hamppari! Maistu ihan ite tehdyltä ja jopa pihvi(t!!!) oli musta hyviä.

Tän päivän outlet-kiertelyn saalis eli neonkorallinoranssit Nike free 5.0 naurettavaan hintaan $50 ja pari suht basic teepparia yhteensä $23. See, pidin oikeesti järjen päässä enkä seonnu täysin vaikka aihetta oiskin ollu. Mä tosin en  välitäkään semmosista merkkikamoista kun vaikka Guess tai Michael Kors joita tuolla oli, mutta olin ihan fiiliksissä kaupassa mistä löyty Vansia, Obeytä, Neffiä..  Ja toi Niken myymälä oli kans aika vaarallinen, samoin pari muuta joiden nimiä en muista:-D #illbeback Eipä sinne valitettavasti ookkaan matkaa kun about 15min, eli mun palkat palaa luultavasti sit siellä useempaankin otteeseen.. Mut tuolla tuli kyllä ikävä Suomeen jääneitä vaatteita enkä viittinykään ostaa samanlaisia juttuja mitä multa Suomikotoo pitäis vielä löytyä, lähettäkää ne tänne jooko, this distance is killing me </3

Kreisikeskiviikko selätetty

Mun duuniviikon keskikohta on se käännekohta, jonka jälkeen loppuviikko on suoranaista löysäilyä lasten treenien painottuessa pitkälti alkuviikolle - ja hyvä niin, en tiiä miten selviäisin jos kaikki päivät ois tällasia! Tänäänkin olin siis hallilla jossa meikkis hengailee tiistaisin&keskiviikkosin lasten harrastusten (uinnin) sekä tässä just itelleni löytämieni harrastusten (uimavalvojien,salihenkilökunnan ja salillakävijöiden bongailun) parissa, mutta ei siinä siis mitään, mutta sitä puolen tunnin hengähdystaukoo edeltävät tapahtumat etenkin tänään kuuluu jälleen kerran kategoriaan "aina ei mee ihan niinkun elokuvissa". 

Aamupäivä suju hyvin kun menin metsästään walmartista kuoria puhelimeen (bongatkaa ekasta kuvasta) enkä ees sählänny parkkipaikkojen kans! Sit himaan mun toisen täältä löytyneen harrastuksen, snack preppauksen pariin jonka jälkeen hakemaan J:tä preschoolista aka aloittamaan vaikeuksien iltapäivä. 

Ennen Jamesin hakemista mä kävin onnistuneesti hakemassa vähän bensaa autoon lähimmältä huoltikselta mihin mä selvisin ilman navia, mutta kun olin lähössä takasin niin tiesin tarvitsevani navia ja kaivoin puhelimen esiin. Sit jotain tapahtu (ehhe otin selfieitä ja ilmeisesti säikähdin viehättävyyttäni tai jotain) ja luuri luiskahti mun kädestä takapenkille käden ulottumattomiin ja liikennevalot joissa olin aikonu laittaa naviin kotiosotteen vaihtu vihreeks. En voinu sit muuta kun ajaa eteenpäin ja aattelin et kyllä mä nyt siitä kotikadulle osaan suunnistaa. No, en osannu. 

Ajoin jonkun matkaa mun suuntavaiston osottamaan (väärään) suuntaan, mutta tajusin hyyyvin nopeesti että en mä tätä menoo pääse kotiin päinkään ja yritin hamuta samalla puhelinta takapenkin lattioilta, mutta kuten sanottu, siellä se oli kaukana käden ulottumattomissa. Normisti täällä ois aika helppoo heittää uukkari ja vaihtaa suuntaa, mutta mä tietenkin olin löytäny tieni (ekaa kertaa täällä) sellaselle turenkikokoselle tielle jossa oli siis kaks kaistaa eikä teiden sivussa juurikaan tilaa, eikä sen varrella muuten ollu __mitään__ eli en voinu ees kääntyä kenenkään pihassa tai missään. Autoja tuli ja meni kokoajan eli en myöskään viittiny perustaa leiriä siihen keskelle tietä kun oisin ollu muiden tiellä, vaan ajelin siis eteenpäin sitä pikkutietä toivoen et ennemmin tai myöhemmin tulis joku paikka mihin voisin pysähtyä.

Ainiin ja mainitsinko myös että olin varannu tankkausreissulle semmoset reilu 10min että ehtisin hakee juniorin preschoolista ja olla oikeita koululaisia vastassa pysäkillä kun niiden bussi tulee? Vaikka olinkin varannu vähän extra-aikaa, niin on varmaan sanomattakin selvää et tällasille seikkailuille en ollu laskennu muutamaa minuuttia enempää aikaa, eli aika oli suht kortilla. 

Parin mailin kuluttua mä sit löysinkin itteni jostain viereisestä kylästä ja pääsin pysäyttämään auton ja käyttämään mun akrobaatin taitoja kivutessani mahdollisimman nopeesti takapenkille ja takasin että pääsisin jatkamaan matkaa mahdollisimman pian. Päästyäni taas matkaamaan oikeeseen suuntaan ja päädyttyäni tutuille ja turvallisille (nooot) isoille teille siinä kiirepanareissani tulkitsin jalat väärin ja otin väärän exitin ja päädyin tottakai highwaylle... Onneks pääsin jo parin mailin jälkeen takasin ja pian vihdoin ja viimein löysin itteni meiän kotikadulta. Kirjaimellisesti löysin, sillä en eka tajunnu olevani meiän hoodseilla koska tulin jotain ihmereittiä sinne joteeen ajoin sit preschoolin ohi. Onneks mulla olikin niitä minuutteja ihan hukattavaks asti, eiku... Nojoo pääsin sit herättelemään junioria, joka tietenkään ei meinannu ees herätä päikkäreiltään jotka mä aina uintipäivinä joudun julmasti keskeyttämään. Sieltä mä sentään selvisin ongelmitta kotiin sen 500m matkan ilman navia:-D Toivottavasti nää lapset ei saanu jotain elinikäsiä traumoja kun en sit ihan ehtiny niitä pysäkille vastaan.. Onneks näiden vanhemmat antaa näiden aina välillä kävellä ton parin sadan metrin matkan tosta kotikadulta tähän talolle, joten en ollu ehkä ihan maailman kauhein aupair jonka takia lapset ois eksyny tolle matkalle.

Kotona sit kaaoksentäyteiset 10min kun millon kenenkin uikkarit oli hukassa, millon joku yritti pelata iPadilla vaikka pitäis vaihtaa kamoja, millon joku vinku proteenipatukoista jotka oli jo pakattu ja argggh mitä vielä! Kaiken lisäks tää crazy wednesday pitää sisällään myös V:n futistreenit mihin pitää mennä suoraan hallilta, eli piti kattoo kolmen muksun uimakamat kasaan (yhteensä 6 kassia), futiskamat ja snackit. Onneks olin pakannu noiden kassit ja eväät valmiiks eli suurin huolenaihe oli saada pojat vaihtamaan kamat, mutta nää on onneks niin kuuliaisia että homma suju yllättävän smoothisti ja meikä coolina jakeli vaan ohjeita eikä johtanu joukkoja natsina sekunttikellon kanssa. Joten jeee mä sain pidettyä homman kasassa ja pakattua kaikki kamat, lapset ja itteni ajoissa autoon! Voittajafiilis!!! Erityisesti koska viime viikolla en päässy pyörittämään tätä rumbaa kun soccer oli peruttu ja kaikilla oli vaan uinnit, eli tää oli eka kerta kun yritin selvitä keskiviikosta ja kaiken lisäks aikaa oli tavallista vähemmän mun seikkailujen ansiosta #etteioisliianhelppoo

Lämmiteltiin autossa (kun oli vaan +20) V:n treenien aikana, siks meillä ei oo turvavöitä, junnu ei oo istuimessaan ja mä otan selfieitä, just saying.. 

Hallilla klo 15.25, S&V omiin ryhmiinsä ja J:n saatto omaansa 15.30, aulassa tsillailua jonka jälkeen J:n haku altaalta ja vaatteiden vaihto 16.00, V:n venailua aulassa jonka jälkeen pojat autoon ja kohti soccer treenejä 16.42, V treeneihin ja J:n kanssa hengailua 17.00-18.00 jonka jälkeen taas pojat autoon ja kotiin 18.20, nopee catch up hd:n kanssa (joka muuten haki S:n, en unohtanu ketään hallille xd) ja vähän afrikan tähtee ja sit dinner siinä 18.50 jonka jälkeen S:n droppaus tanssiin 19.10. Crazy enough?

Ei vaaan, ei toi oikeesti oo paha kunhan vaan muistaa ottaa kaikki tarvittavat kamat mukaan ja tietää missä millonkin pitää olla. Ja lisäks nää lapset on superkivoja eikä (hehee ainakaan vielä) hankalia ollenkaan! Loppuilta me kateltiin telkkaria kun nää koitti opettaa mua kattomaan Modern Familyä joka palas kesätauolta, mutta ainakaan vielä en oo koukussa:-D Mun päivät ei muuten oo muina päivinä näin "pitkiä" eikä mun ees tarvis droppaa Sydneyä enää tanssiin iltasin mut musta se on just kivaa! Huh kaiken kaikkiaan taas kiva päivä takana, sillä kaikesta selvittiin kunnialla vaikka vähän taas onnistuinkin sähläämään, mut nythän tää onnistumisfiilis onkin tuplasti parempi kun homma pysy hanskassa kaikesta huolimatta! 

Toi jenkkilippu näyttää vähän habahymiöltä, riiight?

Onko Jenkeissä kaikki suurempaa?

Ensimmäisiä asioita mitä jenkeistä tulee mieleen, on se että siellä sanotaan kaiken olevan isompaa. Pienestä Suomesta tulleena täällä rapakon toisella puolella nyt pari viikkoa viettäneenä oonkin tehny pientä omiin havaintoihini perustavaa tutkimusta tästä mystisestä ennakko-oletuksesta, jonka mukaan kaikki ois täällä isompaa. Pientä esimakua tuloksista: believe it or not mutta jo training schoolilla naurettiin sitä, että ruohonkorretkin oli paljon isompia kun meillä kotisuomessa! Tästä ei valitettavasti löydy kuvamateriaalia, mutta  seuraavat ekan viikon aikana kerätyt kuvat varmaan puhuu puolestaan:

Froyo on mulle aika uus tuttavuus eli en oo tässä mikään asintuntija syötyäni vissiin kerran tätä herkkua aikasemmin Suomessa, mutta sillon se tuli säädyllisen kokosessa pikkukipossa eikä pienessä ämpärissä. Jätskin rakastajana en tosin valita, täällä kun on myös toppingseja niiiiin paljon enemmän et se olis kai sula mahdottomuus yrittää mahduttaa  niitä yhtään pienempään tilaan.

Valmisruokapakkaukset on täällä hervottoman kokosia! C'mooon, 72 minipizzaa?!? Vieressä normi 0.5l vesipullo että saatte vähän käsitystä ton pakkauksen koosta (sama pullo esiintyy muissakin kuvissa). Tossa pakkauksessa riittää pahvia myös sivusuuntaan.. Ei meiän pakastimeen kotona ees mahtuis tollasta!

Maito ei sentään tuu lasipulloissa ovelle, mutta sitä saa kiikuttaa kaupasta kotiin kuuluisissa ja varsinkin meillä Suomessa paljon ihmetellyissä kanistereissa. Ei puhettakaan pienistä litran maitopurkeista, onhan se paljon kivempaa tunkea jääkaappi täyteen gallonan maitotöniköitä (kyllä, meilla on niitä useita).

Viinirypäleet on myös täällä suurensuuuuria! Suomessa saa ettimällä ettiä näin isoja yksilöitä, mutta täällä kaikki on tollasia about golfpallon kokosia järkäleitä ja ne tulee isoissa pusseissa joista syö joku pari viikkoa, sillä eihän noita jaksa syödä kun muutaman kerralla.

Mites nää leikkelepakkaukset? "Family pack" jep, onko siellä koko perheellinen possuja ja kalkkunoita samassa boksissa? Noita siivuja on tuolla joku miljoona, joten en enää ihmettele että täällä on ihan perus laittaa leivän väliin semmoset 10 siivua, kun eihän noista muuten pääse ikinä eroon!

Riisipussit on täällä yhtä suuria kun meillä koiranruokasäkit. Ja koirat syö niistä joka päivä useiden viikkojen ajan, täällä ton pussin tuhoomiseen menee siis varmaan vuosia. Tällä selittyy varmastikin ulkona syömisen suosiminen: ruoanlaitto on oikeesti raskasta kun pitäis jaksaa nostella tollasia säkkejä!

Jopa vesilasit on täällä superisoja! Löytyyhän meiltäkin kotoo Suomesta noita isoja laseja, mutta niitä käytetään vaan joskus tyyliin limua juodessa tai jotain, mutta tän kokoset mukit on täällä ihan arkikäytössä. Vaikka toisaalta, pitäähän se gallona maitoo jonnekin saada tungettua ennekun se menee vanhaks...

Mainitsinko jo älyttömät valmisruokapakkaukset? Tsekatkaa nyt tätä pakastinlokeroo! Perus 105 fishstickiä yhessä pussissa.. Mahto vesipullolla olla yksinäinen olo tuolla ainoona normaalikokosena.

Sillon kun mä olin pieni, niin pokemonkortit tuli pienissä pahvipakkauksissa eikä pokemonin kokosessa peltirasiassa. Onko pokemoneja edes niin paljoo et ton rasian  sais täyteteen erilaisia pokekortteja?

Kokonsa puolesta kuvassa vois esiintyä hiuslakkapurkki, mutta tää vaatimaton puteli on täynnä kynsilakanpoistoainetta. Vaikka kaikki niin isoa täällä onkin, niin en kuitenkaan oo huomannu että ihmisten kynnet olis isompia ja vaatis siks enemmän kynsilakanpoistoainetta...

Karkkipussi koossa medium pitää sisällään 323kg karkkeja. Isot karkkisäkit onkin täällä about mun pään kokosia, että niihin verrattuna tää toki on vielä pieni. Nää pussit on siis täällä kaikkein lähimpänä järkevän kokosta karkkipussia, sillä isoja mitataan suunnilleen KILOgrammoissa ja pienissä taas on ehkä 10 karkkia missä ei oo mitään järkee siinäkään.

Jukurttipurkit on yleensä sen kokosia, että sinne hädin tuskin saa lusikkaa mahtumaan, mutta paikallisesta jukurttipurkista vois syödä vaikka löylykauhalla. 

Uima-altaat tai poreammeet ei enää oo Suomessakaan niin kumma näky (vaikka ne yleensä onkin sisällä), mutta täällä porealtaaseen kuuluu myös lämmitettävä uima-allas jonka toinen pääty on 2,5m syvä ja sinne voi hyppiä ponnahduslaudalta. Kokonaisuudessaan tää laitos vetää vertoja Tervakosken uimahallille, vesi vaan on lämpimämpää!

Vaikka täältä kaikkee tuntuukin löytyvän, niin huvipuistoja en toistaseks kenenkään kotoo oo vielä löytäny. Onneks huvipuiston paras juttu löytyy kuitenkin käden ulottuvilta: hattarakärry! Joo ei täällä perus hattarakoneita oo näkyny, mutta hattarakärrynhän pitäiskin mun mielestä kuulua jokaisen talon vakiovarusteisiin.

Ei pihojen koristelu Suomessakaan mikään ennennäkemätön erikoisuus oo, mutta harvemmin noita pihavaloja kuitenkaan on vedetty koko takapihaa ympäröimään, varsinkaan jos sinne takapihalle mahtuis pari taloa. Lamppujen laskemiseen ei siis ihan meinaa sormet riittää - ellei laskennassa oo auttamassa esim. Luokallinen lapsia. 

Kenelläpä ei olis jääkaapissa jonkinlaista virkistävää virvoketta vaikkapa rankan päivän päätteeks nautittavaks? No näillä jenkeillä! Täältä löytyy nimittäin kokonainen baaritiski tällasia virvokkeita varten, koska bigger is better kuten ehkä alatte ymmärtää. Miks varata jääkaapista hyllyä kun saman asian ajaa baaritiski jolle monet kulmakuppilat ois varmasti kateellisia.

Sama meininki jatkuu: sadepäivää voi viettää virittämällä tablettiin tai jopa telkkariin netlixin tms ja käpertyä sohvan nurkkaan kattelemaan loputtomia määriä sarjoja&leffoja tai jos satut asumaan jenkeissä ja koet normi leffaillat olkkarissa turhan elämyksettömiks niin voit mennä omaan elokuvateatteriin, laittaa leffan pyörimään ja parkkeerata takapuolen mihis muuhunkaan kun punaseen elokuvatetterituoliin. Edellyttäen siis että saat päätettyä että mihin niistä, vaihtoehtoja kun riittää rivitolkulla.

Pahnan pohjimmisena (kirjaimellisesti) on matot, jotka on niin valtavan suuria että ne ulottuu ihan huoneen nurkasta nurkkaan peittäen siis pretty much kaiken lattiapinta-alan. Miks asetella useita mattoja strategisesti parhaisiin paikkoihin kun ongelman voi ratkasta niinkin simppelisti kun peittämällä kaiken? Onhan se mukavampi tassutella pehmeellä alustalla kun kovalla lattialla. Ja mikä parasta, se myös häivyttää kätevästi askelten äänet eli yöllä jääkaapille hiippailu onnistuu lautalattioita narauttelematta! 

Kaikki tämä todistusaineisto johdattelee meidät iänikuisen kysymyksen äärelle: Is bigger really better? Tutkimuksen ollessa yhä kesken uskallan silti jo vastata, että kyllä täällä kaiken suuruuden keskellä kelpaa pienen ihmisen asustaa. Älkää ymmärtäkö siis tekstiä väärin, I love it here! Miten tuun enää koskaan selviämään Suomessa pikkurillinpään kokosilla viinirypäleillä?

Kaikki täällä ei kuitenkaan oo niin suurta&suurenmoista kun luulis: autot, ihmiset ja laiskuus. Täällä viikon ympäriinsä suhanneena oon ollu vähän yllättyny siitä, että ei täällä kaikilla oo mitään supermonstermegisoja autoja! Ruuhkiin juuttuessa oon toki bongaillu näitä minvaneja jonkun verran, mutta siihen se sit jääkin. Tää tosin selittyy aika pitkälti sillä, että tässä DC:n kupeessa asuessa mäkin ajelen paljon samoja reittejä kun mitä pitkin monet taittaa työmatkojaan ja sellaset sujuu toki kätevämmin ihan normiautoilla. 

Kyllä te tiiätte mihin kategoriaan jenkit aina luetaan: ylipainosiin. Yllättävän vähän  mä kuitenkin oon törmänny sellasiin paksuihin, pursuileviin pikaruokiin mieltyneihin jenkkeihin vaan ihan tavallisen kokosia nää ihmiset on. Ei nää missään mallinmitoissa ole, mutta kuinka monet suomalaiset pirkot tai pertitkään on? Okei täältä meiän hoodseilta oon kyllä bongannu päivisin monia lenkkeileviä mameja jotka on kadehdittavan hyvässä kunnossa, sillä täykkäreiden Gabyn tyyliin päivät taitaa olla aika monilla vapaana... 

Ja mitä tulee siihen kuuluisaan jenkkien laiskuuteen ja välinpitämättömyyteen/tyhmyyteen, niin täällä ainakaan sellasta ei oo havaittavissa. Meillä tehään joka päivä ite oikeeta ruokaa eikä käydä aina ulkona syömässä, normisiivoukset hoidetaan ite ja toiminta on kaikin puolin älyllistä eikä sellasta ääliömäistä niinkun usein jenkeistä luulis. Ja naapurustoonkin vähän tutustuttuani voin sanoo et sama meininki on näillä muillakin! Kaikki tää on toki tosi tapauskohtasta ja paljolti alueesta riippuvaista, mutta näin meillä.

WARNING! Tekstissä on retorisina keinoina käytetty sekä huumoria, sarkasmia että liioittelua joten kaikki edellämainittu ei pidä täsmälleen paikkaansa. Teksti perustuu kuitenkin tosielämän kokemuksiin ja kuvat ovat 100% aitoja. No worries siis: jukurttia saa myös pienissä purkeissa eikä joka talosta tietenkään löydy omaa leffateatteria tai uima-allasta, I know. Just wanted to make sure that you know it too...

Tutkimukset myyttisestä jenkkielämästä jatkuvat edelleen, palataan siis asiaan kun uudet tutkimustulokset on valmiita julkastaviks!

Ekat kerrat jenkeissä

 Monia virstanpylväitä mun vielä lyhyehkössä jenkkielämässä on saavutettu tän viikonlopun aikana: Ekat barbecue- & allaspartyt, eka käväsy (ja ihastuminen) Washingtonissa, tein ekan peanutbutter&jellysandwitchin, eka tuottari (almost) täykkäreitä katottu, ekaan ipsuun turhautumisen maksimilevelit saavutettu sekä ekaa kertaa mulla oli vähän ikävä kotiin. 

Ettei mun viikonloppu kuulostais liian hyvältä juhlineen ja DC:n reissuineen, niin korjataan nyt heti kärkeen et sekä perjantainen barbecue että tän päiväset poolpartyt piti sisällään hyvän ruoan lisäks pelkästään lapsia/ihmisiä joilla on lapsia, ettäää...:-D Mun villi perjantai-ilta kulu siis naapurissa lähinnä keski-ikästen kanssa terdellä istuskellen, mutta pitäsköhän huolestua koska mulla oli oikeesti kivaa? Kuten aikuisten illanistujaisissa on tapana, viiniä maisteltiin sivistyneesti grillauksen ohessa ja multa kysyttiin kolme kertaa hämmästyneenä et ai etkö sä juo ollenkaan viiniä, johon mä aina ilosena vastasin selittämällä että oon tosiaan vasta 19 ja ne kaikki oli entistä hämmentyneemmän näkösiä.  Miten tää babyface näytti niiden silmään yli 21 vuotiaalta on mullekkin mysteeri, sillä samaan aikaan kaikki kuitenkin jakso nauraa sille, että näytän kuulemma ihan Frozenin Elsalta. Ilta suju siis rattosasti, vaikka meininki oli paikoitellen suht kaaoottista kun melkeen 10 alle 10v lasta yritti syödä/leikkiä/pelata/levätä/riehua keskenään. Onneks mulla on vaan nää kolme ja sinänsä onni et ne on niin eri ikäsiä, sillä tuollakin noi samoilla ikälukemilla huitelevat oli aikamoinen combo yhessä... Illan mittaan tutustuttiin myös kulttuureihin karkkien avulla, kun mun host-perhe päätti laittaa "hyvän" kiertämään ja maistatti muillakin salmiakkia ja turkinpippureita jotka ei ylläripylläri ollu tehny kauppaansa meiän perheessä yhtä hyvin kun Fazerin suklaa ja hapankorput joista nää tykkäs. Ilmeet oli jälleen kerran näkemisen arvosia:-D mulle ne syötti aivan järkyttäviä pelkästään muovilta ja lisäaineilta maistuvia candycorneja ja Peepsejä, vaikka ei niitä kyllä voi verratakaan salmiakin tuomaan makuelämykseen!

Lauantaina mä hölläilin aamupäivän kun nää kiikutti lapsia harrastuksiin ja peleihin, mut päivällä siivottiin&pestiin yhessä auto ja lähettiin käymään Washingtonissa! Mä ihastuin täysin Washingtoniin ja haluun ehdottomasti mennä pian uusiks. Onneks sinne on vaan vajaan tunnin matka meiltä! Me ajeltiin eka ympäriinsä jonka jälkeen hengailtiin downtownissa ja käytiin moikkaamassa Abraham Lincolnia. Illalla vaan chillailtiin täällä kotona, nothing special.

Tänään meillä oli poolpartyt ja tänne tuli näiden parhaita kavereita ja naapureita syömään ja uimaan. Koska olin jälleen väliinputoaja ikäni puolesta ja tällä kertaa kun oltiin meillä eikä tarvinnu siis pelätä kutsusta kieltäytymisen epäkohteliaisuutta (koska pe ne oli oikein kutsunu siis mutkin niin siks menin kohteliaana vaikka eka ei oikein innostanukaan) niin en jaksanu hengailla kokoaikaa alhaalla muiden kanssa xd C'mooon olin sentään off enkä jaksanu taas sitä pakollista small talkia kokoaikaa:-D Enkä usko että näitä kauheesti haittas, sillä nää kaikki näki pitkästä aikaa vanhoja parhaita kavereitaan joten kaikki sai ainakin juoruta rauhassa! Illalla sit pelaillin lapsien kanssa taas Afrikan tähtee mistä nää tykkää ihan hulluna ja nautittiin viileydestä, sillä tänään oli about 30 astetta lämmintä (not complaining).

Joku voi muutenkin miettiä et eiks mulla oo muka viikonloput vapaat et miks oon vaan perheen kans, niiin vastaus on että kyllä, oon kokonaan viikonloput off mutta oon niin sosiaalinen etten tunne täältä vielä ketään:-D mun piti viime viikolla kartottaa lähialueen aupparitilannetta, mut sit tajusin et tässä jenkkinetflixissä on täykkärit ja yks asia johti toiseen joten nyt on eka tuottari jo melkeen katottu. Joo en mäkään kestä itteeni, lähin toiselle puolelle maailmaa kattoon netflixiä, mitä muutakaan? Ok koska noi 8 tuottaria ei tuu mitenkään riittämään koko vuodeks, niin ens viikon tavotteena on löytää muita au paireja täältä. Ja viikon päästä ma on myös eka LCC meeting, joten siellä viimestään tuun sit näkemään täällä asuvia au paireja jeejee. Mut toisaalta musta on hyvä että oon nyt ollu paljon (krhm ainoastaan) perheen kanssa, sillä vaikka onkin menny superhyvin niin oon kuitenkin se uus tyyppi vielä. Lapset varsinkin vähän vieroksuu tietty vielä mua, mut viikonhan mä vasta oonkin täällä ollu. Viikon sisään 4v on naurunpyrskähdyksiä aiheuttaen sanonu sekä "I have three parents now: mommy, daddy and Pihla" että kysyny multa että missä mä asun. Ekaan hm nauro vaan et tavallaan joo ja tokaan mä kerroin muiden nauraessa asuvani nyt täällä (oltiin siis kotona) ja tää pikkumies näytti vähän hämmentyneeltä:-D thanks buddy, nyt kun oon viikon hengaillu täällä niin onkin jo korkee aika alkaa hienovarasesti vihjaileen et oisko aika muuttaa omaan kotiin! Toivottavasti tää kaveri ei kuitenkaan kauheesti selosta tätä kolme vanhempaa-juttua ympäriinsä, sillä hän tuskin ymmärtää oikein tätä au pair-konseptia ja ulkopuolisen korvaan pelkkä "I have three parents" voi kuulostaa aika...mielenkiintoselta. Etenkin mun osuus asiaan, sillä mommy&daddy on aika selkeet roolit..:-D

Eka viikko meni siis tosi hyvin ja innolla alottelen huomenna uutta samanmoista. Jee eka kokonainen työviikko, saa nähä mitä kaikkee se tulee pitään sisällään!

Ps. Niin paljon kun mä haluisinkin kertoa että loppuviikko meni ihan putkeen, niin pakko mun on tunnustaa et pari piiikku kämmiä mahtu näihinkin päiviin. Long story short: unohdettiin Sydneyn kanssa laittaa uuni päälle kun leivottiin (kappas kun ei keksit paistunu) ja onnistuttiin levittämään maidot ympäriinsä hm:n kans kun tehtiin smoothiee. Hups. Ei sen suurempia juttuja kuitenkaan tällä kertaa!

Au pair superpowers activated

Ootte varmaan kuullu kun sanotaan et äideillä on oltava jonkinmoisia yliluonnollisia voimia kun ne handlaa tilanteen kun tilanteen? No niin on kyllä auppareillakin, ei noiden lasten kanssa kyllä selviä ilman  supervoimia... Mun tän päivänen saavutus oli suhata iltapäiväruuhkan just alkaessa hallilta kotiin ja takasin about 20 minuutissa unohtunutta kassia hakemaan. Kassia, jonka jäämisestä mä otan kyllä täysin syyt harteilleni sillä en tajunnu kun kerran kysyä et onhan molemmilla molemmat kassit mukana ja luotin sokeesti moniäänisesti takapenkiltä kajahteneeseen "yesyes" vastaukseen enkä vaatinu nähä kasseja omin silmin. Haha mun nimenomaan pitäis tajuta muistutella ja varmistella kun välillä toivoisin et joku muistuttais vielä muakin kaikesta!

Saavutuksen tosta reissusta teki se, että matkan pitäis navin mukaan kestää melkein 15min suuntaansa, mutta thank god toi reitti on yks mulle tutuimmista ja mulla oli liikennevalot puolellani! Uimahallipäivinä kaikilla kolmella lapsella siis alkaa uinnit samaan aikaan ja sitten ne loppuu aina puolen tunnin välein, eli Jamesin tunti loppuu 16.00, Vaughn liittyy seuraan 16.30 ja lopulta tulee myös Sydney klo 17.00. Homma toimii sis niin, että eka mä hallille päästyä katon että S&V pääsee omille altailleen ja saatan J:n oman opensa luokse, venailen aulassa puolisen tuntia ennenku haen J:n altaalta ja vien sen vaihtamaan vaatteet jonka jälkeen hengaillaan aulassa kunnes V tulee tunniltaan. Sit J saa viettää laatuaikaa iPadin kanssa kun V pääsee suorittamaan päivittäisen 20min lukemisensa mun kanssa ja ollaan yleensä aikalailla just done kun S:n treenit loppuu ja päästään koko konkkaronkka huristelemaan kotiin. Tänään mun piti siis Jamesin tunnin aikana ehtiä hakemaan Vaughnin vaihtokamat ja pyyhe, mission completed! Mut ens kerralla tarkistan kyllä kassitilanteen vähän tarkemmin...

Eipä tänään oikeen muuta, aamupäivällä hain Targetista maailman söpöimmän (ja halvimman $20) pinkin suokkarin ja pitkän metsästyksen tuloksena myös hopeeshampoon Walmartista. Tällä kertaa parkkeerauskin melkeen onnistu, mitä nyt jätin auton eka jollekin kielletylle alueelle mut tunnollisena siirsin sen kyllä sit nopeesti pois... Illalla Sydneyllä oli vielä tanssitreenit joten droppasin tän neidin Dance Academylle jonka jälkeen eksyin tänne meiän naapurustoon koska oli pimeetä ja yks mun merkkipaaluna käyttämä talo olikin eri värinen toiselta puolelta niin se hämäs! Jälleen kiva päivä vaikka kommelluksilta ei siis edelleenkään vältytty. Tähän loppuun saatte vielä kuvia mun superista huoneesta jota mun on viikonlopusta lähtien pitäny esitellä! Mulla on siis oma makkari (obliviously), oma kylppäri ja vaatehuone (mutta ei juuri vaatteita). Mä majailen muksujen kanssa yläkerrassa, mutta tää mun kingdom on käytävän toisessa päässä ja mulla on omat portaat tänne. Täällä on tosi viihtysää ja tykkään tosi paljon tästä, vaikka onkin vähän masentavaa et mulla ois säilytystilaa vaikka muille jakaa, mutta ei mitään säilytettävää! Kai tätä roinaa ehtii tässä vuoden aikana kerääntyä... 

Why always me

Viime aikojen fiiliksiä kuvaa parhaiten mun viimeöinen uni, jossa mut oli buukattu toiseenkin perheeseen auppariks ja mulle annettiin päivä aikaa pakata kamat kasaan ja lähtee toiseen perheeseen, sillä järjestöltä sanottiin vaan et juuu no sä oot ollu jo tässä toisessa, nyt meet sit sinne toiseen. Ja mä itkin, ulvoin ja huusin sen koko päivän ajan pakatessani ja anelin kaikilta et voisin jäädä tähän ekaan perheeseen sillä en halunnu lähtee täältä, mut keltään ei herunu sympatiaa. Sitten kun mä aamulla heräsin ja huomasin olevani täällä, oli siinä unenpöpperöisissä unen jälkimainingeissa eka fiilis ihan valtavan helpottunu kun tajusin että saan olla täällä eikä mua olla siirtämässä muualle. Eli jees, oon siis hurjan ilonen että oon just täällä ja viihdyn älyttömän hyvin! Haha tohon uneen heijastu selvästi se, et oikeesti pelkään jollain tasolla et tää otettais multa pois, sillä tää kaikki on niin huikeeta et mä vaan ihmettelen et voiks tää olla edes totta:-D Too good to be true you know, mut kai se on pikkuhiljaa uskottava et täällä mä oon! Mut silti mä kelaan aina välillä et apua entä jos hostit ei tykkääkään musta ja lähettää mut pois, koska mä tykkään ihan superisti näistä kaikista ja tästä paikasta. Mut so far so good, ehkä mä nyt koitan lopettaa turhien kauhuskenaarioiden miettimisen ja koitan nauttia tästä! 

Voisin laverrella ummet ja lammet et kuinka ihanaa täällä on, mut mulla on toivottavasti vielä vuosi aikaa kyllästyttää teitä mun hehkutuksilla, joten aattelin sen sijaan viihdyttää teitä kertomalla mun  tähtihetkistä täällä, sillä mulle ominaiseen tapaani pieniä kommelluksia on jo näiden muutaman päivän aikana kertyny ihan kiitettävästi...

Maanantaina oli mun eka workday ja hm (host mom you know) kävi mun kanssa koko homman läpi, että nään mitä pitää tehä. Mulla tosiaan alkaa joka päivä duuni about puol kolme (KYLLÄ MULLA ON AAMUT VAPAAT HALLELUJA) joten hm oli aamun töissä ja oltiin sovittu et mä käyn aamupäivällä avaamassa mulle pankkitilin. Ilosena heräilin ja valmistauduin lähtöön ja hyppäsin autoon (eli minivaniin kokoluokkaa laiva) jolla olin viikonloppuna paljon jo ajellutkin, mutta weeeell siinä starttaillessa huomasin et paneeliin ilmesty "brake" teksti ja samalla alko sellanen varotuspiipitys. Great. Voitte kuvitella mun fiilikset, kun olin ekaa kertaa lähössä ajamaan yksin ja heti kävi näin! Autamaattivaihteiset autot on mulle tosi uus tuttavuus, joten mulla ei ollu mitään hajua et mitä se valo meinas. Eikun ohjekirja kätösiin hanskalokerosta ja selvittämään tätä mystistä ongelmaa josta viikonloppuna ei ollu tietoo saatika puhettakaan, mutta enhän mä mitään löytäny. Ei siinä, hm:lle viestiä sit vaan ja vastausta odotellessa vielä epätoivosta ohjekirjan selailua ja kun ihmeen kaupalla sain ongelman paikannettua ja korjattua (joku parkkijarrujuttu en tiiä ees tarkkaan). Pääsin siis pankkiin ja sain pankkitilin avattua, kaikki hyvin siis kunnes...

...Päätin lähtee samalla reissulla käymään Walmartissa koska hei, must see Walmart ja mun piti ostaa uusia meikkejä ja muuta sellasta. Navigoin sit itteni lähimpään Walmarttiin ja huuli pyöreenä pyörin niiden megaisojen hyllyjen keskellä kaikkee sitä tavaranpaljoutta ihastellen. Sain superhalvalla tarvitsemani meikit (esim. lemppariripsari Suomessa about 20e, täällä $8) ja suuntasin parkkipaikalle ihan vaan tajutakseni et en muuten muista mihin jätin auton. Siinä sit pyörin oikeesti joku 5min tätä mun laivaa ettien, sillä toi harmaa jenkkien suosituin minivan ei oo kauheen erottuvaa sorttia... Pari kertaa parkkiksen kierrettyäni löysin kuitenkin oikeelle autolle eli loppu hyvin kaikki hyvin!

Tänään taas ohjelmassa oli eka työpäivä omin päin, mutta aamu ollessa tietty vapaa, oltiin hostien kans puhuttu et ajelisin n. 40 mailin päähän hankkimaan social security numberia ja ne kehotti lähtemään siinä ysin jälkeen et pahin aamuruuhka olis ohi mutta että mulla kuitenkin olis aikaa jonotella siellä. Ysin pintaan aloinkin olla ready to go, mutta autolle mennessä huomasin että uima-altaan puhdistajat oli jättäny autonsa just mun auton eteen... Yritin sit bongailla niitä ikkunasta, mutta koska niitä ei näkyny niin luovutin ja söin vähän aamupalaa. Sit tulin siihen tulokseen et pakko mun on pikkuhiljaa lähtee et ehdin takasin ennenku lapset tulee koulusta ja bongasin allasmiehet ikkunasta (pettymys btw, ei ollu paidattomia ja lihaksikkaita niinkun elokuvissa) lähin altaalle ettimään niitä että ne siirtäis autoonsa mut ne oli lähteny sillä välin??? Nojoo fine by me, pääsin vihdoin lähtemään!

Matkalla ehkä missasin parit exitit ja vähän sekoilin siellä parkkiksilla, mut perille päästyäni huomasin että jonoo riitti ulos asti ja oon about ainoo vaalee koko paikassa. Jengi oli aika, hmm, etnisen näköstä ja sanotaanko vaikka niin, että musta paisto kilometrien päähän et oon vähän eri hooodeil!ta kun hengasin siellä blondit hiukset nutturalla, kauluspaita päällä ja baltsut jalassa, if you know what I mean:-D Mut ei siinä, vaikka olo olikin ehkä vähän yksinäinen enkä edes ymmärtäny kanssajonottajien murteesta (slangista) mitään niin siellä mä puudutin takapuoltani neljän tunnin ajan tuloksena hakemuksen hyväksyminen, jee!

Ulos päästyäni mulla alko olla jo vähän kiire, mutta tietty myös hurja nälkä pitkän ja puuduttavan reissun jäljiltä. Iskin naviin kotiosotteen ja päätin pysähtyä matkalla kauppaan hakemaan jotain syötävää. Suht pian bongasinkin jonkun marketin jonka pihaan kurvasinkin, mutta sisälle päästyäni tajusin että kyseessä ei ollutkaan ihan tavallinen marketti... Tää oli joku espanjalaiskauppa täynnä espanjalaisia ja toi mieleen ihan etelän turistialueet eli ei ollu kauheen siistiä ihmisten eikä kaupankaan puolesta. siellä mä, edelleen blondina tukka nutturalla kauluspaidassani tasan ainoona vaaleena ihmisenä keräsin katseita ja huuteluja (voi kyllä, vaihdoin kyllä aika nopeesti hyllyä niiden miesten kohalla) mutta aikaa toisern pysähdykseen ei ollu joten yritin tuloksetta ettiä jotain järkevää sieltä, mutta päädyin sit johonkin mehusmoothiejuttuun että pääsin pois. 

Kiitos nopeen, ekan ja vikan käynnin espanjalaismarketissa olin ajoissa kotona koulusta tulevia lapsia vastassa ja pian droppasinkin ekan onnistuneesti hallille treeneihin. Sit haettiin matkalla kolmas kotiin ja tehtiin läksyjä jne. kunnes oli aika lähtee futiskentille. Mulla oli tietty navissa ilmeisesti väärä osote, joten me ei päädyttykään futiskentälle.. 7&4veet ei tietty muista mitään osotteita tai reittiohjeita, mutta sit me yhtäkkiä ajettiinkin sen mestan ohi vahingossa ja reeneihin päästiin vaan vähän myöhässä. Loksahti muuten pojilta leuat ja mun pisteet nousi kohisten kun kerroin et oon pelannu 10 vuotta ja ollu myös valmentamassa! En kerro raukoille kyllä yksityiskohtia mun urasta että kulissit ja mun pisteet säilyy ylhäällä:-D

Kirsikkana kakun päällä huomattiin poikien kanssa et auton liukuovet sivulla ei toimi. Koitettiin kaikkee mahollista, mut se automatiikka oli vaan pettäny jotenkin eikä me saatu niitä auki! Oli kiva tulla kotiin ekana omana päivänä ja olla sille ehhehe auto on muuten rikki, voin kertoo et vähän kuumotti! No nää vaan nauro mulle ja hd meni kattoon et mikäs siinä oikein on ja selvis et mä olin sit vahingossa kytkeny jonkun supersafetylukituksen päälle ettei ne ovet liiku ollenkaan, hups. 

Ei mulla (vielä) kai muuta, I'm happy ja kaikki on tosi hyvin! Nyt kun oon aika hyvin saanu hommia hoidettua (enää Virginian ajokortti kokeineen puuttuu), niin voisin koittaa vähän sosialisoitua ja alkaa metsästää muita aupaireja täältä! Mulla ois ihan miljoona juttua kerrottavana, joten palataan toivottavasti pian. Tää päiväkausien hiljasuus johtu siitä, että oon oikeestaan vaan nukkunu täällä mun huoneessa kun oon kokoajan puhaillu kaikkee muuta enkä oo iltasin jaksanu kirjotella, mut yritän kerätä nyt itteni

I'm home

... Ainakin mä kauheesti toivon että kaikki tulee menemään puolin ja toisin niin hyvin, että tää paikka tulee olemaan mun koti seuraavan vuoden ajan. Mut so far so good, oon super happyhappy! Eli joo training school on nyt taakse jäänyttä elämää, sillä hypättiin aamulla busseihin ja otettiin suunnaaks host-perheet.

Oli hassua kun mulle iski totuus vasten kasvoja oikeestaan vasta bussiin istahtaessa, ja se totuus on se että tätä hommaa lähetään virittelemään aikalailla yksin ja suht nollista. Lentokentällä Suomessa mua ei enää oikeestaan jännittäny kun matkakumppaneina oli tutut (ok sillon vielä tuikituntemattomat) suomitytöt ja niiden kanssa me selviydyttiinkin yhessä läpi koko training school, joka muutenkin oli aika piece of cake kun homma oli loppuun asti suunniteltu ja ne pläänit oli kokoajan tiedossa. Täällä taas ei voi ennalta tietää et mitä tulee tapahtumaan eikä sulla oo huonekaverina toisia auppareita joiden puoleen kääntyä. Bussissa tänään mä tajusinkin että tästä se alkaa ja mua alko jänskäämään.

Turhaan mä kuitenkin jännitin, nää osottautu livenä vielä mukavimmiks ja mulla on tosi tervetullu olo! Vanhemmat on älyttömän mukavia&hauskoja, lapset sulosia ja talo huikee, ainakin kaikki palaset mun viihtyvyyteen on olemassa. Hahaaa ja kirsikkana kakun päällä: kaupassa käydessä ostettiin oikesti vaan kaikkee terveellistä (ja aamupalavohveleita),  syömässäkin käytiin japanilaisessa paikassa missä ruoka valmistettiin siinä ihan nenän edessä eikä missään Burger Kingissä ja nää kerto syövänsä tosi vähän punasta lihaa, yes please! Eihän tässä nyt oikeen voi sanoo mitään ennenkun arki alkaa, mutta ainakin nyt oon hypermegaextrailonen että oon just täällä.

 

Ps. Joo käytiin me tossa New Yorkissakin pyörähtämässä mut koska se nyt ei oo mikään big deal niin aattelin skipata sen yli kokonaan. Noooot, siihen ja training schooliin palataan vielä! Nyt päätä uuteen tyynyyn ja unta tähän pikkuhiljaa amerikkalaistumaan kuuppaan.

Training School #2

Toka, tai oikeestaan eka kokonainen päivä alkaa olla pikkuhiljaa pulkassa täällä Training Schoolilla ja päällimäiset fiilikset on edelleen tosi jees! Onhan nää läpikäytävät asiat aika itsestäänselvyyksiä, mutta on täällä jotain uuttakin tietoo tullu ja meiän ope on niin hyvä tyyppi et kyllä sitä jaksaa kuunnellakin! Tärkein ja kiinnostavin asia täällä eli ruoka on ollu, noooh sanotääräset nakin palat mä kyllä skippasin suosiolla dinnerillä.

Oli ihan superkiva ylläri kun mun hostit oli ostanu mulle sellasen yllätyspaketin, mihin kuulu liput sinne torstain Nykin reissulle, parit lahjakortit, Cultural Care sälppää kuten college&kassi ja kaikkee muuta kivaa. Jeejee thanks guys! Ootan jo ihan innoissani toki torstaita ja New Yorkia, mutta myös perjantaita ja host-perheen tapaamista kun täällä kuitenkin puhutaan kokoajan tulevasta perheestä niin ajatukset on tietty paljon jo siellä.

Täällä on mun mielestä hauskaa kun jengiä on ihan eri puolilta maailmaa ja monista huomaa niin hyvin että mistä ne on kotosin:-D So far täällä on kyllä ollu aika klikkiytynyttä kotimaiden mukaan, mutta myönnän kyllä itekin meneväni ekana aina juttelemaan suomityttöjen kans, on vaan niin kiva et pystyy aina välillä kommunikoimaan niin että käytössä on koko sanavarasto! Niin ja onhan nää suomitytöt muutenkin ihan huippuja, meillä kävi hyvä tuuri vaikka valitettavasti ei tulla sit asumaan ihan lähekkäin.

Nauroin just et miten hassua oli tajuta tänään et ei siellä tunneilla tarvii mitenkään erityisesti mielessään kääntää open puheita suomeks, sillä en ees tajuu että opetus on vieraalla kielellä! Oon myös uteliaana kuunnellu oikein meiän ryhmäläisten puhumista, ja vaikka kaikki puhuu suht sujuvaa enkkua niin kyllä suomalaisten&ruotsalaisten puhe on ihan eri levelillä kun muiden. Oikeesti! En tarkota mitenkään pahalla, mut oli vaan hauska huomata. Kaikkien kanssa pystyy toki hyvin kuitenkin puhumaan ja kaikki mielellään myös puhuu enkkua, PAITSI KAIKKI NÄÄ MILJOONAT SAKSAA PUHUVAT JOTKA PUHUU VAAN SAKSAA!! Vaikka eihän se mulle vanhana saksanlukijana oo ongelma, pysyn toki hyvin mukana keskusteluissa! Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin saatoin ehkä kysyä niiltä että mitä kieltä ne puhuu kun en ymmärtäny sanaakaan...

Meillä loppu muistaakseni puol seiska tänään vika tunti ja me suunnattiinkin sit dinnerin närppimisen jälkeen tohon kylälle kävelemään Starbucksin kiilto silmissä, mut vaikka me tovi tossa käveltiinkin niin ei me kyllä Markettia ja Donkin Doughnuttia kummempaa löydetty... Ekat dollarit me kuitenkin tuhlattiin ja mä olinkin ihan fiiliksissä älymakeesta Oreo Milkshakesta!  Huomenna meillä ois edessä oppitunteja ysiin asti, joten mä meen nyt keräämään voimia kaikkia niitä loputtomia oppitunteja varten!

24 tuntia

...On kulunu siitä kun mä heräsin kotoo Suomesta - Vikaa kertaa hetkeen. Tällä hetkellä mä oon siis täällä Training Schoolilla ja yritän olla liikkumatta kauheesti etten hirveesti häiritsis huonekavereiden unia, mut nää muovipatjat narisee heti kun vähänkin liikahtaa, ärsyttävää!

Vaikka matkalla lentokentälle olinkin kokoajan pala kurkussa, oli kentällä fiilis sit jo niin innostunu etten muistuttanukaan Niagaran putousta niinkun olin alunperin vähän epäilly. Melkeen yheksän tunnin lento suju tosi hyvin ja nopeesti, kun kateltavana oli mun lemppariohjelmia ja Ellie Gouldingia sekä Evaa ja Manua kuunnellessa kelpas hetkeks sulkee silmätkin, vaikka en muutamaa biisiä kauempaa nukkunutkaan. Mulle oman haasteensa lentokoneessa tuo näiden metrikoipien asettelu ja nirsoilu ruoan suhteen, mut vetäsin ilosena koko annoksen mozarellapastaa ja jalatkin sain taiteltua kasaan useampaankin mukavaan asentoon! 

Lentokentältä me päästiinkin sit pois vasta about kolmen tunnin kuluttua, sillä eka me venailtiin, ooteltiin ja jonotettiin et saatiin passeihin leimat. Haha laukkuhihnalla pyöri jo uudet kassit kun me päästiin sinne asti, mut oli ainakin helppo löytää oma laukku kun se oli valmiiks nostettu sivuun. Mun vinkki jenkkeihin tuleville siis onkin, että rynnikää ekana ulos koneesta että pääsette kärkisijoille jonossa...

Sen jälkeen ei meinattu löytää meitä hakemaan tullutta miestä ja vihdoin lentokentältä ulos pääsyn jälkeen me nappailtiin vielä muita auppareita kyytiin ja ajeltiin about tunti tänne Training Schoolille ihastellen about kaikkee vastaantulevaa.

Täällä saatiin huoneet jonne on jakauduttu host-perheiden sijainnin mukaan, syötiin pitsaa ja kömmittiin huoneisiimme - toiset nauttimaan wifistä & toiset kiroomaan sitä (kuulun jälkimmäiseen joukkoon). Vaikka oon kuullu yhtä sun toista, negatiivista kun positiivistakin tästä Training Schoolista niin so far oon ollu ihan tyytyväinen. Nyt oon ihan rättipuhkipoikki ja aion yrittää vähän nukkua, vaikka täällä kauheen kuuma onkin. Hyvää huomenta sinne ja yötä tänne!