the cold never bothered me anyway (kaikki muu sit vaivaakin)

..Until now! Okei jos nyt ihan rehellisiks heittäydytään, niin kyllähän mäkin peruspos...negiksenä oon ihan tasan jokaikinen talvi Suomessa jaksanu valittaa kylmyydestä ja pakkasesta ja lumesta, mutta ei se koskaan aikasemmin oo tällä tavalla vaivannu mua koska loppupeleissä se ei oo oikeesti juurikaan hankaloittanu mun elämää. Sillon suurimmat ongelmat pakkaseen ja lumeen liittyen oli esimerkiks se, että ripset jääty ja sulaessa vei ripsarit mukanaan (jos tunnette mua yhtään niin tiiätte että oon oikeesti tosissani haha).

Tässä vaiheessa jenkit ihmettelis että miten siinä noin on päässy käymään kun eihän below freezing eli pakkaskeleillä nenää laiteta edes eteiseen, saatika sitten ovesta ulos asti, mutta kuten oon täällä katkerana kertonu, meikäläinen talsi 12 vuotta joka päivä, joka__ikinen__päivä (paitsi sillon kun lintsasin, ehheh) talvet pitkät kouluun vaikka mittarissa ois kuinka ollu useita kymmeniä pakkasasteita ja taivaalta satanu lunta niin ettei eteensä nähny. Tää urbaanilta legendalta kuulostava tositarina jatkuu vielä siten, että niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin koko mun 12 vuoden koulu-uran aikana ei koulu ollu suljettu yhtenäkään ylimääräsenä päivänä. Täällähän näitä lumipäiviä on pelkästään tän viikon aikana kertyny jo 3+lisäks vielä maanantainen President's day. Kyllä, meillä on siis oltu tällä viikolla kotona viidestä päivästä neljä. Lievästi sanoen hajottaa.

Ennen kun edes alotan mun vähän vähemmän positiivissävytteisen kertomuksen tästä viikosta, niin sanon ihan suoraan että mä tiiän kyllä ettei mulla oo mitään varaa oikeesti valittaa ja että mulla on asiat kaikesta huolimatta ihan tositosi hyvin, mutta nää on tämmösiä juttuja jotka mun tilanteessa ottaa hermoon. Monelle muulle ne saattais olla vaan plussaa, mutta minkäs teet kun oot prinsessa-au pair. Eeeeiku...

Ensinnäkin siis lapset oli tosiaan tällä viikolla vaan yhtenä päivänä koulussa, mutta mulla ei silti varsinaisesti ollu silleen töitä kun yhtenä päivänä kun hd oli kotona ma,ti ja nyt pe. Mulla oli full time vahtivuoro siis ainoastaan keskiviikkona ja tiistai-iltana, mutta vaikka sainkin lymyillä omassa huoneessa omassa rauhassa, niin enhän mä silti voinu lähtee tän talon ulkopuolelle päiväsaikaan. Mistä päästäänkin mun isoimpaan ongelmaan tässä tilanteessa; mökkihöperyyteen. 

Joskus auvoisina alkuaikoina sanoin täälläkin et ei mulla oikeestaan oo ollu sellasta fiilistä et ois pakko päästä täältä talosta pois - well that ship has sailed a long time ago. Nyt tulee aika nopeestikkin sellanen fiilis että on vaan pakko päästä jonnekin muualle tekemään jotain muuta, sillä kuten aupparit aina sanoo, tätä asumista hankaloittaa hyvinkin paljon se, että tää "koti" on myös työpaikka. Mihis meet kun duunipäivän jälkeen sitä haluais vaan mennä kotiin ja unohtaa työjutut, mutta ootkin jo siellä kotona ja ne työjutut aka lapset pyörii edelleen ympärillä? Toki täällä voi mennä aina omaan huoneeseen, mutta homma hankaloituu hieman siinä että työajan ulkopuolellakin oot kuitenkin perheenjäsen ja ero on/off-tilan välillä on hiuksenhieno, ainakin jos lapsilta kysytään. Ja johtuneeko siitä että oon tän perheen eka au pair vai mistä, mutta täällä ainakin perheen pienimmälle päälle ei oikein aukee se, että vaikka mä oonkin täällä koko ajan, niin en kuitenkaan oo virallisesti töissä muuta kun päivisin. Musta vähän tuntuu että osittain tää saattaa johtua siitä, että tässä perheessä on aikasemmin ollu vaan nannyjä jotka on ollu täällä vaan ja ainoastaan lapsia varten siitä hetkestä kun he astuu ovesta sisään aina siihen hetkeen kun he päivän päätteeks sulkee oven perässään. Kyllä mä tiiän että näille on selitetty että nyt tilanne on eri ja esim. Viikonloppusin hostitkin kyllä muistuttaa lapsia et ottakaa ihan iisiä siellä Pihlan oven takana, se on nyt off ja että mulla on myös "omaa" aikaa lastenhoitoajan lisäks, mutta hei onko ihmekään että neljävee ei ymmärrä että mä en välttämättä ihan vaan yksinkertasesti jaksa pelata samaa muistipeliä kolmee päivää putkeen aamusta iltaan vaikka se oliskin juniorin mielestä parasta ikinä?

Enkä mä siis sillä että mun mielestä olis huutava vääryys että lasten kanssa "pitää" olla myös työajan ulkopuolella, sillä kyllä mä tiesin jo ennen lähtöö että täällä töissä oleminen ei mee ihan samalla tavalla kun vaikka kellokortitetussa mäkkärissä. Että kellon lyödessä vaikka viis sä et pamauta oman huoneen ovee kiinni ja sano että palataan asiaan huomenna kun oon taas töissä kun lapsi kysyy et voitko tehä sille leivän, sillä kuten sanottu, et oo pelkästään työntekijä vaan myös perheenjäsen. Eikä se mua vaivaakkaan, sillä mä oikeesti koen olevani osa perhettä joten totta kai mä haluun auttaa ja olla osana elämää myös sillon kun en oo töissä eikä se lasten kanssa oleminen työaikanakaan oo mitään vastenmielistä pakkopullaa, mutta camooon, ei kukaan voi olettaa ettenkö silti haluis joskus tehä jotain muutakin. Koska kysehän ei oo siitä että nää lapset olis niin kamalia monstereita ja mun työnkuva niin äärettömän rankka että just just selviäisin pakollisista työtunneista. Päinvastoin!

Nytkin näinä lumipäivinä on ollu tietyllä tapaa tosi rentoo. Maanantaina,tiistaina ja perjantaina mun ei tarvinnu herätä aikasin kun talossa oli toinenkin aikuinen ja keskiviikkonakin vahdinvaihto tapahtu vasta ysiltä. Pienistä asiaankuuluvista tylsyys-mitä mä voin tehä-valitetteluista huolimatta nää lapset on tosi hyvin keksiny ite tekemistä sillä ihan niinkun mullekkin, on näillekin opetettu että sitä tekemistä pitää osata keksiä myös ite. Mutta koska mun työnkuvaanhan vähän niinkun kuuluu myös lasten aktivoiminen ja viihdyttäminen, niin järjestin näille kuitenkin scavenger huntin tehtävineen ja vihjeineen päivineen sekä oon pelanu lukemattoman monia kierroksia pelejä poikineen. Mullahan on siinä mielessä iisi duuni että mun ei kuitenkaan odoteta tarjoavan lapsille vapareina vähintään yhtä paljoo virikkeitä kun koulussa, sillä hosteille on enemmän kun ok että lapset tsillaa telkkarin ääressä, itseasiassa mä oon täällä se joka on ekana laittamassa telkkaria kiinni tuntikausien tapittamisen jälkeen ja heittämässä zombin näkösiä lapsia ulos pulkkamäkeen. Minne poikia ei onneks tarvii yleensä kahesti ees käskee eli pojat kävi onneks purkamassa ylimääräsiä energioita lumikasoihin useeempaankin otteeseen! 11v tyttö onkin sit asia erikseen, mutta myös siinä suhteessa, että tää tapaus nautti päästessään tekemään mun kanssa lounasta eli win-win. 

Mistä mä sit oikein valitan? Ei mua sinällään se ite työnteko tai töissä oleminen oikeestaan haittaa kun pääsen niin helpolla, mutta lähtökohtasesti työtuntien moninkertaistuminen ei oo aina se kaikkein miellyttävin ajatus. Ja mulle tosiaan isoin issue tässä on ollu se, että oon ollu pretty much lukittuna tänne, ei voi kyllä tästä talosta puhuttaessa sanoo että neljän seinän sisään, mutta sisäpuolelle kuitenkin. Vähän on tuonu helpotusta että iltasin on ollu harrastuksetkin peruttuna niin mulla on sit ollu tsäänssit lähtee vähän talon ulkopuolellekin, mutta mä kun oon tottunu mun naurettavan vähiin työtunteihin niin tää on ollu paljonpaljon uuvuttavampaa noin niinkun yleisesti ottaen kun on ollu koko viikon käytännössä kiinni. Mä oon tottunu huitelemaan päivät millon missäkin ja nauttinu hiljasesta talosta täysin siemauksin ja sen avulla sit ollu iltapäivät ja toisinaan myös illat akut latautuneena innolla duunissa. Mä sanon kyllä ihan suoraan etten pystyis olemaan kaikkia päiviä taaperon kanssa kotona, vaikka kai sekin ois pitkälti tottumuskysymys.. Nostan kuitenkin hattua teille kaikille auppareille joilla on päivätkin työaikaa! Nyt mulla on ollu "omaa aikaa" ainoastaan iltasin ja koska meillä on ollu niin kivaa päivisin, niin lapset ois tietenkin halunnu jatkaa samalla linjalla ja pelata myös illat pitkät. Ja sit kun oon parina iltana lähteny ulos latailemaan akkuja seuraavaa päivää varten, niin lapset on kattonu koiranpentu-ilmeellä ja kysyny et enkö jääkkään pelaamaan niiden kanssa vaan meenkin ulos ja oon tuntenu itteni ihan maailman julmimmaks julmuriks kun oon hylkäämässä ne:-D 

Tiiän ettei mun pitäis tai tarvis tuntee syyllisyyttä siitä että en tee "töitä" vapaa-ajalla, varsinkaan kun en ryntää ovesta ulos joka päivä hostien tultua, mutta sit kun lapset kysyy tolleen et enkö ookkaan niiden kanssa (kun en siis oo mitenkään luvannu olla niiden kanssa, se olis asia erikseen) tai sanoo suoraan ettei tykkää kun mä oon iltasin muualla, niin en vaan voi olla tuntematta syyllisyyttä. Oon ehkä itekin vähän mokannu siinä mielessä että olin alussa kokoajan lasten kanssa iltoja ja viikonloppuja myöten, mutta vaikka meillä onkin myös mun mielestä tosi kivoja pelihetkiä sun muita, niin mä tiiän tarviivani myös sitä omaa aikaa tehden jotain ihan muuta. Ja niin sen kuuluu mennäkin, pitää olla myös omia juttuja. On nimittäin ihan totta että niin kauan kun sä oot kotona, niin et oo oikeestaan ihan täysin off, vaan jos mielii jättää työjutut taakseen niin ne on kirjaimellisesti jätettävä ja mentävä muualle. Meillä ainakin on mun oven takana iltasin ja viikonloppuaamusin ruuhkaa jos oon täällä kun nää jonottaa saadakseen peli/leikkiseuraa ja harvemmin mulla on sydäntä sanoo ei haha. 

Joojoo tiiän etten voi valittaa siitä että lapset haluu olla mun kanssa, sillä esim. monilla mun kavereilla on ihan päinvastasia ongelmia, mutta tiiättekö on sekin uuvuttavaa että joku haluis kokoajan olla sun kanssa ja leikkiä tai pelata jotain. Varsinkin kun nää jotkut sattuu olemaan suurimman osan ajasta hirmu kivoja ja sulosia tullessaan pyörimään sun huoneen lattialle ja kysymään niin nätisti et voisinko pelata jotain. Myönnän että oon itekin niin nössö et siks ein sanominen tuntuu välillä ylitsepääsemättömän vaikeelta etenkin kun nää ei tietenkään oikein ymmärrä sitä että oon esim. iltasin off ja toisinaan haluisin - ja tarviin omaa aikaa vaikka lapset olis ollu kuinka kivoja. Ja lisätään tähän vielä se että ne ei aina edes oo niin kivoja, kyllä tästäkin osotteesta löytyy niitä huonoja päiviä ja hetkiä joiden jälkeen en todellakaan jaksais mitään ylimäärästä. Can you feel my struggle?

Alunperin mun piti kyllä valittaa lähinnä säästä joten palataan siihen. Täällä on siis ollu poikkeuksellisen kylmä tällä viikolla, ollaan pyöritty -10 asteen paikkeilla suurimmaks osaks ja suomalaista pistää vähän ärsyttämään että tälläset lukemat hankaloittaa elämää niin suuresti. Pelkästään jo tää lumihysteria ei herätä suomalaisessa kun myötähäpeää, mutta viimestään tää kylmyydestä vouhkaus saa pyörittelemään silmiä. Just kateltiin Päivin kans sääennusteita ja naurettiin (ok kirottiin on ehkä lähempänä...) et Suomessa kun ne lupailis helmikuuks -12 pakkasastetta niiin sitä myhäilis ihan tyytyväisenä et sehän on ihan kelpo talvikeli, mukavan lämmintä kaikkien -20 pakkasien jälkeen. Täällä mä olin valmis heittämään itkupotkuraivarit Panerassa kun -12 tarkottaa koulujen sulkemista ja suunnilleen ulkonaliikkumiskieltoo. Lumihiutale sääennusteessa tarkottaa sitä että autolla ei voi mennä mihinkään eli koulut on jälleen kiinni ja kukaan ei voi liikkua mihinkään suuntaan. Arrrgghhh. Ymmärrän kyllä että noi on täällä oikeesti ongelmia kun autoissa ei oo talvirenkaita ja anteeks nyt vaan, mutta toi teiden ylisuolaus ei hirveesti auta ja että ei oo mikään vitsi et näinkin "kovalla" pakkasella lapsia ei voi laittaa ulos oottamaan koulubussia kun ne voi jäätyä, sillä niillä ei oikeesti oo tarpeeks vaatteita päällä. Niiden vanhemmat ei pakota niitä laittamaan talvivaatteita,  kun niilä ei vältsi oikeesti oo lämpimiä pakkasen kestäviä vaatteita. Mun kysymys onkin että MIKSI!?!?! Täällä talvi tunnetaan yhtenä vuodenaikana siinä missä kesäkin ja yleisesti tunnettu fakta asiaan liittyen on, että täälläkin talvella tulee lunta ja on pakkasta. Ei vättämättä kuukausitolkulla, mutta tulee kuitenki. Voisko jengi vaan ystävällisesti hyväksyä tän faktan? Nojoo kyllä mä ymmärrän että muutamien viikkojen takia on ehkä vähän hölmöö hankkia ja vaihtaa talvirenkaat jotka kuitenkin suurimman osan ajasta vaan pilais teitä ja itteensä kun isoilla teillä ei lumesta oikeestaan millonkaan oo tietookaan, mutta ei tää kaiken sulkeminenkaan oo musta mikään kauheen toimiva ratkasu... Sen mä vaan sanon et en Suomessa kyllä tuu enää kiroomaan VRrää jos junat ei kulje lumen takia - täällä kun lumi ja pakkanen pysäyttää kaiken niille sijoilleen.

Vitsi meinasin unohtaa tästä suuresta valituspostauksesta kaikkein parhaan osan: Sen lisäks että täällä ei yleisestikään kylmemmällä ilmalla meinaa pysyä talon päädyissä sijaitsevat makkarit lämpiminä koska miks turhaan ottaa jokavuotisia pakkasia huomioon rakentaessa, niin meillä ei toimi täällä lämmitys. Kyllä, huoneeni kuuluu juurikin tämän hajalla olevan lämmityslaitteen piiriin, eli täällä on ihan tosi kylmä. Hyvä ettei hengitys huurua! Sormet ainakin on kohmeessa ellei ne oo peiton alla. Tai siis peittojen, viime yönä nitä tarvittiin 5. Lisäks tänään meillä pamahti yks putki jäihin, eli putkien jäätyminen ja niin ollen rikkoutuminen on myös riskinä tällä hetkellä. Se vasta oliskin kivaa! Ja tällä hetkellä pakkasasteita on siis se reilu -10, että niin pakkasenkestävästi me täällä asutaan. Joo ja hei kaiken huipuks yks kolmesta autosta on ollu tän viikon taas huollossa, mutta eipä sillä et mihis mä oisin autoo käyttäny kun oon ollu jumissa täällä... Voin kyllä silti kertoo että kun hostit heitti tossa läppää siitä et hehheh ompas nyt hassua kun lapsilla hädintuskin on koulua, lämmitys on rikki ja autokin huollossa niin mua ei ihan hirveesti naurattanu. Ei sillä etteikö näistä kärsis muutkin eikä tätä kukaan oo varsinaisesti tilannu, mutta muhunhan noi sinänsä eniten vaikuttaa kun mun pieni elämä täällä on riippuvainen just noista jutuista. Älkääkä nyt kukaan käsittäkö väärin että oisin näistä esim. hosteille vihanen, eihän nekään noille mitään voi. Näitä sattuu, toisille enemmän kun toisille ja näyttävästi tällaset tapahtuma-alttiit ihmiset vetää toisiaan puoleensa haha. 

Huh, siinäpä kai kaikki negistelyt tällä kertaa! Eiku ainiin en oo kauheen innoissani tulevista(kaan) sääennusteista jotka lupaa huomiselle lumimyrskyä (=jumissa kotona) ja lisää lunta ja pakkasta alkuviikoks (=myös lapset on jumissa kotona) mutta turha niitä on kai vielä murehtia. Tää positiivisuuden multihuipentuma vois yrittää nyt mennä nukkumaan sillä voi olla että mun viikonloppuvapaita ymmärtämättä päättää jotkut päättää alkaa kirjaimellisesti pommittaa mun ovea aamusella (ei olis eka kerta), joten ois kiva saada alle sen verran nukuttuja tunteja että pystyn ottamaan sen huumorilla ja huomauttamaan nätisti et sorggg meikä aikoo nukkua vielä. 

Ps. Ihan selvennykseks ja varmuuden vuoks vielä sanottakoon että esim. kun viime lauantaina ystävänpäivän kunniaks sain hosteilta rakkaudenosotuksia tekstarilla, pystyin vastaamaan samalla mitalla ihan rehellisesti enkä vaan siks että se on kohteliasta, sillä kaikesta huolimatta tai ehkä just siitä kaikesta johtuen oon edelleen aivan älyttömän onnekas - ja onnellinen just tästä host-perheestä!