Viime viikko oli pitkä ja luminen, ja mikä parasta, ohi! Ei se nyt loppupeleissä sitten niiiin paha ollu, mutta kuten sanottu niin täällä kotona oltiin aika kiinteesti enemmän ja vähemmän työntouhussa maanantai, tiistai, keskiviikko, oikeestaan torstaikin sekä perjantai. Kaiken lisäks lauantaina tuli taas lisää lunta, joten se meni sit au pairin snowdayks kun ei siinä säässä voinu kukaan mihinkään liikkua. Täällä ainakaan... Kesää ja lasten lomaa odotellessa, ehheh. Ei vais, en oota sitä niin kauhulla sillä 1. siihen on vielä niin kauan aikaa, 2. sillon on lämmin ja voi olla enemmän ulkona ja uima-altaalla (!!!) sekä 3. meillä pitäis olla auto käytössä kun viime viikolla meillä ei siis ollu lasten kanssa täällä autoo niin ei voitu edes lähtee minnekään.
Mutta sitten positiivisempiin aiheisiin; nimittäin tähän maanantaiseen aamun! Olin lievästi sanottuna vähän vähemmän innoissani siitä että sain kunnian toimittaa lapset aamulla koulutielle kun niillä oli 2h delay (miksi?), sillä juniori ei oo tunnetusti vapaapäivien jälkeen ollu kauheen reipas kouluunlähtijä... Tosiaan viimeks vein nuoren herran kouluun itkun ja huudon saattelemana ja sinä ainoona aamuna kun viime viikolla oli koulua, niin kuulin ihan tänne mun huoneeseen asti kun joku ei ois oikein halunnu lähteä. Aattelin siis olevani tuhoon ja itkupotkuraivareihin tuomittu kun sain missioks viedä neljä päivää vapaalla olleen juniorin kouluun, mutta täähän oli aamulla yllättävän hyväntuulinen kun hain sen sängystä aamupalalle! Letut pisteltiin poskeen sekä vaatteet päälle - kaikki hyvässä yhteisymmärryksessä ja reppu selässä ihmeteltiin vähän ulkona jäätä ennenkun ajeltiin takapenkin ilosen pälpätyksen säestämänä koululle. Vaikka koko aamu oltiinkin puhuttu siitä että tänään on taas pitkästä aikaa koulupäivä, niin vasta sisään astuttuamme painu pienen miehen leuka vasten rintaa ja hän olikin kaikessa surkeudessaan melko sulonen tapaus koittaessaan tarrata jalkaan kiinni ulkovaatteiden riisumisen jälkeen, mutta muahhaha koiranpentuilmeet ei toiminu muhun koska mä olin hommani hoitanu ja saanu lapset kouluun ilman itkuja!
Nyt mä oon käyttäny tän kauan kaivatun vapauden hyödyllisesti käyden eka aamulla ruokakaupassa, pesten pyykkiä ja siivoillen. Hahha joku vois ehkä sanoo et mä en osaa hyödyntää tätä mun omaa aikaa oikein kun munhan ei siis tarvis oikeestaan tehä yhtään mitään jos en haluis, mutta mun mielestä on just parasta et voin rauhassa siivoilla - enkä kyllä valita tästä vaihteeks hiljasesta talostakaan!
Toivottavasti tää maanantai jatkuis yhtä hyvin kun alkokin! Tosin mä oon niin innoissani tästä normiarjesta et tuskin haittaa vaikkei ihan tuubiin meniskään, oon silti ilonen koulusta ja harrastuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti