Au pair - suomi - au pair

Au pair/auppari/AP - Useimmiten lapsia ja kevyitä kotihommia vieraassa maassa hoitava henkilö, joka työpanostaan vastaan saa sekä rahallista korvausta että ilmaisen ylläpidon sisältäen katon pään päälle (oman huoneen) sekä ruokaa. Tarkempi työnkuva ja työsuhde-edut ovat tapauskohtaisia, mutta yleisesti ottaen lapsia voi olla vuosikertaan katsomatta yhdestä pienokaisesta aina pieneen laumaan asti. Ihanteellisessa tapauksessa au pairista tulee kuin perheenjäsen, mutta on myös tapauksia joissa AP on vain yksi monista palveluskaartiin kuuluvista henkilöistä. Työtunteja au pairille saa Amerikassa jo viisuminkin asettamien säännösten mukaan kertyä 45/vko ja jokaisen kuukauden tulee pitää sisällään yksi täysin työvapaa viikonloppu, mutta ei ole harvinaista että au pair saisi nauttia viikonloppuvapaista viikottain. 

Host-perhe/HF - Joustavaa (ja suoraan sanottuna halpaa) lastenhoitoapua havitteleva perheyksikkö joka yli 200h työkokemusta omaavan lastenhoitajan lisäksi saa kattonsa alle vaikutteita toisesta kulttuurista. HF voi kaikessa monimuotoisuudessaan olla kiiltokuvamaisen neljän hengen ydinperheen sijaan huoltajien sukupuoleen tai määrään katsomatta melkein mitä tahansa, mutta järjestön kanssa toimittaessa on perheet elinympäristöineen kuitenkin tarkastettu ja hyväksytty prosessiin sopiviksi. 

Host äiti/HM - Toisinaan lähempänä täydellisten naisten Gabyä kuin suomalaista pullantuoksuista kotiäitiä oleva henkilö jonka vain hieman yleistäen voisi sanoa pyörittävän taloutta vaikka siihen ei kokkaus tai siivous kuuluisikaan. Viikonloppuisin ja toisinaan iltaisinkin niin uraäidistä kuin kotiäidistäkin kuoriutuu soccer tai dance mom joka antautuu sataprosenttisesti lastensa harrastuksiin niin kuljetus-, kannustus- kuin ravitsemusmielessäkin. 

Host isä/HD - Useissa tapauksissa pyöreitä päiviä paiskiva, paljon aikaa töiden parissa viettävä mieshenkilö joka saattaa kaiken lisäksi työmatkustella paljon (au pair hankitaan usein jos toisen vanhemman työnkuvaan kuuluu runsaasti matkustelua). Iltaisin auttaa lapsia läksyissä ja viikonloppuisin hurraa lapsille kentän laidalla. Kokkausbravuuri usein popcorn shrimp tai kananugetit.

"Off" - Ilmaus jota käytetään kuvatessa au pairin vapaa-aikaa, sillä työtuntien tullessa täyteen on AP off  ja vapaa viettämään vapaa-aikaansa. "I'm off after 6PM" tarkoittaa siis au pairin työajan päättyvän kuudelta. 

Snowday - Jokaisen APn suosikkipäivä jolloin lapsilla ei extriimeistä sääolosuhteista, kuten lumesta tai pakkasesta johtuen ole koulua. Koulut siis suljetaan jos koetaan että esim. koulubussien ei ole turvallista liikkua, joten tällaisessa tapauksessa lapset jäävät koko päiväksi kotiin au pairin viihdytettäviksi usein moninkertaistaen au pairin päivittäiset työtunnit. Suosittuja snowday aktiviteetteja on lumessa peuhaaminen, pelien pelailu, aktiviteettien kuten aarteen metsästyksen tai majojen rakennuksen harjoittaminen tai leffojen katselu.

PB&J - Peanutbutter and jelly sandwich eli maapähkinähillovoileipä tunnetaan paikallisten lasten polttoaineena. Kaksi palaa vaaleaa paahtoleipää + hilloa + maapähkinävoita = täydellinen snack/lounas paikallisten standardien mukaan. 

CC - eli Cultural Care on järjestö jonka matkassa on huomattavasti helpompi taittaa au pair taipalettaan Amerikan mantereella jonne on käytännössä mahdoton tulla au pairiksi 3kk pidemmäksi aikaa ellei ole jonkinlaisen järjestön siipien suojassa. CC:n kanssa koko prosessi on helppo hoitaa alusta loppuun, kun tukea löytyy niin omalla kun englanninkin kielellä koko matkan ajan aina kun sitä tarvitsee. 

LCC - Locan childcare cordinator on au pairin sekä host perheen lähin Cultural Caren leivissä oleva henkilö. LCCt ovat paikallisia osa-aikaisena työnään au pairien sekä host perheiden tukena olevia puolueettomia tyyppejä, joilla kullakin on oma lähialueen au paireista koostuva ryhmä luotsattavanaan. LCC on se kelle soitetaan jos homma ei toimi ja APn tai HFn puolta pitämättä LCC auttaa tilanteen ratkaisemisessa - tai ihan missä muussa tahansa ongelmassa joita au pair tai host perhe kohtaa.

LCC meeting - On kuukausittainen tapahtuma joka kokoaa saman alueen samaan LCC-ryhmään kuuluvat au pairit yhteen milloin missäkin merkeissä. Miitti voi pitää pakollisten turvallisuuspainotteisten tapaamisten lisäksi sisällään mitä tahansa kahvilassa istuskelun, uusien lajikokeilujen tai erilaisissa paikoissa vierailujen muodossa. Tapahtumia vetää LCC joka jokaisessa tapaamisessa varmistaa että au paireilla on kaikki hyvin, työtunteja ei kerry viikossa yli 45 ja palkka maksetaan ajallaan. Kuukausittaiset tapaamiset oman ryhmän kanssa ovat pakollisia ja useimmiten joko hyödyllisiä tai hauskoja - ainakin siinä mielessä että jokaisella kerralla on mahdollisuus tutustua lähimpiin AP kolleegoihin.

Credits - Opintopisteiden tapaisesti toimivat krediitit kuuluvat au pairin viisumin takia kiinteästi myös au pairin elämään. Vuoden aikana on krediittejä kerättävä kasaan kuusi kappaletta ja useimmiten APt hakeutuvat vierailla paikkakunnilla oleville viikonloppukursseille tai ilmoittautuvat college kursseille usein opiskelemaan englantia, vaikka muitakin mahdollisuuksia toki on olemassa. Puolitusinaa krediittejä täyttyy helposti muutamalla viikonloppukurssilla tai useammalla college kurssilla, mutta ansaittavien krediittien määrä on aina kurssikohtaista. Krediittien hankkimista suunnitellessa kokevat au pairit usein seinän tulevan taloudellisesti vastaan, sillä vaikka hostperhe onkin sitoutunut maksamaan 500 dollaria au pairinsa kouluttautumisesta, on opiskelu täällä kallista. Mahdoton tehtävä kredittien hankkiminen ei missään tapauksessa ole, mutta kunnianhimosta riippuen saattaa se edellyttää omien kukkaron nyörien hellittämistä.

Matching - Hakemuksen täyttämisen jälkeen koittava kutkuttava vaihe on nimeltään matching ja sen aikana host perheet ja au pairit nimensä mukaisesti mätsätään toisilleen ja kiinnostuksen ollessa molemminpuoleista pääsevät osapuolet keskustelemaan. Matchingissa au pair ei käytännössä voi itse tehdä mitään, sillä hakemuksen ilmestyttyä vapaille markkinoille etsivät CC:n työntekijät sen perusteella siihen sopivaa host perhettä samalla kun hakemus on näkyvillä host perheille. APlla voi olla profiilissaan vain yksi kiinnostunut perhe kerrallaan, jolloin muut eivät pysty enää katsomaan tätä profiilia kun mahdollisesti kiinnostunut host perhe on näin "varannut" APn itselleen. Host perheellä taasen voi olla useampinkin au pair tarkasteltavana samaan aikaan, jolloin he voivat olla yhteyksissä moniin au paireihin samaan aikaan toisin kuin au pairit itse. Matching prosessi huipentuu final match-vaiheeseen, jossa sekä perhe että au pair pitävät toisistaan ja ovat yleensä lukuisien sähköpostien ja skype-puhelujen jälkeen tulleet siihen tulokseet että he olisivat hyvä match. Homma lyödään lukkoon ja lähtövalmistelut voidaan aloittaa ja aikaisimmillaan au pair on valmis lähtemään n. kuukauden kuluttua final matchin jälkeen.

Rematch - Nimensä mukaan uudelleen mätsäytyminen tarkoittaa sitä, että syystä tai toisesta host perhe ja au pair tulevat siihen tulokseen että on parempi erota ennenkuin sopimuksen mukainen vuosi on lopussa. Aloite rematchiin lähtemiseen voi tulla kummalta osapuolelta tahansa eivätkä kaikki erot suinkaan ole riitaisia, joten huonosta maineestaan huolimatta rematch on erittäin yleinen käytäntö ja hyvä vaihtoehto jos yhteiselo ei ota sujuakseen. Rematchiin haluttaessa otetaan yhteyttä LCChen jonka kanssa istutaan alas keskustelemaan asiasta ja allekirjoittamaan paperit mikäli tilanne sitä välittömästi vaatii. Sen jälkeen au pairilla on kaksi viikkoa aikaa etsiä uusi perhe, joka tapahtuu samalla tavalla kun ensimmäisessäkin matchingissa eli hakemus laitetaan perheiden näkyville ja matcheja alkaa ilmestymään. Tämän kahden viikon aikana au pairin on määrä asua nykyisessä host perheessään töitä tehden, mutta kaikkein kärjistyneimmissä tilanteissa se ei tietenkään ole mahdollista vaan toisinaan AP turvautuu lähimpiin kavereihin tai jopa LCCn apuun ennen uuden perheen löytymistä. Mikäli uutta perhettä ei löydy, lähetetään au pair takaisin kotimaahansa, mutta suurimmassa osassa tapauksista AP pääsee uuteen host perheeseen viettämään loppuvuotensa.

Extendaus - APn on mahdollista olla au pairina myös alunperin sovittua vuotta pidemmän aikaa, sillä samalla viisumilla voi maassa olla maksimissaan 24kk + matkustuskuukausi samoja töitä tehden. Ensimmäisen vuoden lähestyessä loppuaan on siis mahdollista extendata kuuden, yhdeksän tai 12 kuukauden verran joko samassa perheessä tai ihan upouudessa jos niin haluaa. Extendausta varten täytyy olla kaikki tarvittavat kuusi kredittiä kasassa ja päätös tulee tehdä viimeistään kuukautta ennen työajan loppumista. Uuteen host perheeseen siirryttäessä päädytään jälleen matchingiin joka toimii samalla tavalla kuin aikasemminkin, mutta tällä kertaa jos sopivaa perhettä ei löydykään niin voi ihan hyvin lähteäkin takaisin kotiin kun yksi vuosi ja siitä saat todistus on jo plakkarissa. 

Muita kysymyksiä?

snowwwweek

Viime viikko oli pitkä ja luminen, ja mikä parasta, ohi! Ei se nyt loppupeleissä sitten niiiin paha ollu, mutta kuten sanottu niin täällä kotona oltiin aika kiinteesti enemmän ja vähemmän työntouhussa maanantai, tiistai, keskiviikko, oikeestaan torstaikin sekä perjantai. Kaiken lisäks lauantaina tuli taas lisää lunta, joten se meni sit au pairin snowdayks kun ei siinä säässä voinu kukaan mihinkään liikkua. Täällä ainakaan... Kesää ja lasten lomaa odotellessa, ehheh. Ei vais, en oota sitä niin kauhulla sillä 1. siihen on vielä niin kauan aikaa, 2. sillon on lämmin ja voi olla enemmän ulkona ja uima-altaalla (!!!) sekä 3. meillä pitäis olla auto käytössä kun viime viikolla meillä ei siis ollu lasten kanssa täällä autoo niin ei voitu edes lähtee minnekään.

Mutta sitten positiivisempiin aiheisiin; nimittäin tähän maanantaiseen aamun! Olin lievästi sanottuna vähän vähemmän innoissani siitä että sain kunnian toimittaa lapset aamulla koulutielle kun niillä oli 2h delay (miksi?), sillä juniori ei oo tunnetusti vapaapäivien jälkeen ollu kauheen reipas kouluunlähtijä... Tosiaan viimeks vein nuoren herran kouluun itkun ja huudon saattelemana ja sinä ainoona aamuna kun viime viikolla oli koulua, niin kuulin ihan tänne mun huoneeseen asti kun joku  ei ois oikein halunnu lähteä. Aattelin siis olevani tuhoon ja itkupotkuraivareihin tuomittu kun sain missioks viedä neljä päivää vapaalla olleen juniorin kouluun, mutta täähän oli aamulla yllättävän hyväntuulinen kun hain sen sängystä aamupalalle! Letut pisteltiin poskeen sekä vaatteet päälle - kaikki hyvässä yhteisymmärryksessä ja reppu selässä ihmeteltiin vähän ulkona jäätä ennenkun ajeltiin takapenkin ilosen pälpätyksen säestämänä koululle. Vaikka koko aamu oltiinkin puhuttu siitä että tänään on taas pitkästä aikaa koulupäivä, niin vasta sisään astuttuamme painu pienen miehen leuka vasten rintaa ja hän olikin kaikessa surkeudessaan melko sulonen tapaus koittaessaan tarrata jalkaan kiinni ulkovaatteiden riisumisen jälkeen, mutta muahhaha koiranpentuilmeet ei toiminu muhun koska mä olin hommani hoitanu ja saanu lapset kouluun ilman itkuja! 

Nyt mä oon käyttäny tän kauan kaivatun vapauden hyödyllisesti käyden eka aamulla ruokakaupassa, pesten pyykkiä ja siivoillen. Hahha joku vois ehkä sanoo et mä en osaa hyödyntää tätä mun omaa aikaa oikein kun munhan ei siis tarvis oikeestaan tehä yhtään mitään jos en haluis, mutta mun mielestä on just parasta et voin rauhassa siivoilla - enkä kyllä valita tästä vaihteeks hiljasesta talostakaan! 

Toivottavasti tää maanantai jatkuis yhtä hyvin kun alkokin! Tosin mä oon niin innoissani tästä normiarjesta et tuskin haittaa vaikkei ihan tuubiin meniskään, oon silti ilonen koulusta ja harrastuksista. 

the cold never bothered me anyway (kaikki muu sit vaivaakin)

..Until now! Okei jos nyt ihan rehellisiks heittäydytään, niin kyllähän mäkin peruspos...negiksenä oon ihan tasan jokaikinen talvi Suomessa jaksanu valittaa kylmyydestä ja pakkasesta ja lumesta, mutta ei se koskaan aikasemmin oo tällä tavalla vaivannu mua koska loppupeleissä se ei oo oikeesti juurikaan hankaloittanu mun elämää. Sillon suurimmat ongelmat pakkaseen ja lumeen liittyen oli esimerkiks se, että ripset jääty ja sulaessa vei ripsarit mukanaan (jos tunnette mua yhtään niin tiiätte että oon oikeesti tosissani haha).

Tässä vaiheessa jenkit ihmettelis että miten siinä noin on päässy käymään kun eihän below freezing eli pakkaskeleillä nenää laiteta edes eteiseen, saatika sitten ovesta ulos asti, mutta kuten oon täällä katkerana kertonu, meikäläinen talsi 12 vuotta joka päivä, joka__ikinen__päivä (paitsi sillon kun lintsasin, ehheh) talvet pitkät kouluun vaikka mittarissa ois kuinka ollu useita kymmeniä pakkasasteita ja taivaalta satanu lunta niin ettei eteensä nähny. Tää urbaanilta legendalta kuulostava tositarina jatkuu vielä siten, että niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin koko mun 12 vuoden koulu-uran aikana ei koulu ollu suljettu yhtenäkään ylimääräsenä päivänä. Täällähän näitä lumipäiviä on pelkästään tän viikon aikana kertyny jo 3+lisäks vielä maanantainen President's day. Kyllä, meillä on siis oltu tällä viikolla kotona viidestä päivästä neljä. Lievästi sanoen hajottaa.

Ennen kun edes alotan mun vähän vähemmän positiivissävytteisen kertomuksen tästä viikosta, niin sanon ihan suoraan että mä tiiän kyllä ettei mulla oo mitään varaa oikeesti valittaa ja että mulla on asiat kaikesta huolimatta ihan tositosi hyvin, mutta nää on tämmösiä juttuja jotka mun tilanteessa ottaa hermoon. Monelle muulle ne saattais olla vaan plussaa, mutta minkäs teet kun oot prinsessa-au pair. Eeeeiku...

Ensinnäkin siis lapset oli tosiaan tällä viikolla vaan yhtenä päivänä koulussa, mutta mulla ei silti varsinaisesti ollu silleen töitä kun yhtenä päivänä kun hd oli kotona ma,ti ja nyt pe. Mulla oli full time vahtivuoro siis ainoastaan keskiviikkona ja tiistai-iltana, mutta vaikka sainkin lymyillä omassa huoneessa omassa rauhassa, niin enhän mä silti voinu lähtee tän talon ulkopuolelle päiväsaikaan. Mistä päästäänkin mun isoimpaan ongelmaan tässä tilanteessa; mökkihöperyyteen. 

Joskus auvoisina alkuaikoina sanoin täälläkin et ei mulla oikeestaan oo ollu sellasta fiilistä et ois pakko päästä täältä talosta pois - well that ship has sailed a long time ago. Nyt tulee aika nopeestikkin sellanen fiilis että on vaan pakko päästä jonnekin muualle tekemään jotain muuta, sillä kuten aupparit aina sanoo, tätä asumista hankaloittaa hyvinkin paljon se, että tää "koti" on myös työpaikka. Mihis meet kun duunipäivän jälkeen sitä haluais vaan mennä kotiin ja unohtaa työjutut, mutta ootkin jo siellä kotona ja ne työjutut aka lapset pyörii edelleen ympärillä? Toki täällä voi mennä aina omaan huoneeseen, mutta homma hankaloituu hieman siinä että työajan ulkopuolellakin oot kuitenkin perheenjäsen ja ero on/off-tilan välillä on hiuksenhieno, ainakin jos lapsilta kysytään. Ja johtuneeko siitä että oon tän perheen eka au pair vai mistä, mutta täällä ainakin perheen pienimmälle päälle ei oikein aukee se, että vaikka mä oonkin täällä koko ajan, niin en kuitenkaan oo virallisesti töissä muuta kun päivisin. Musta vähän tuntuu että osittain tää saattaa johtua siitä, että tässä perheessä on aikasemmin ollu vaan nannyjä jotka on ollu täällä vaan ja ainoastaan lapsia varten siitä hetkestä kun he astuu ovesta sisään aina siihen hetkeen kun he päivän päätteeks sulkee oven perässään. Kyllä mä tiiän että näille on selitetty että nyt tilanne on eri ja esim. Viikonloppusin hostitkin kyllä muistuttaa lapsia et ottakaa ihan iisiä siellä Pihlan oven takana, se on nyt off ja että mulla on myös "omaa" aikaa lastenhoitoajan lisäks, mutta hei onko ihmekään että neljävee ei ymmärrä että mä en välttämättä ihan vaan yksinkertasesti jaksa pelata samaa muistipeliä kolmee päivää putkeen aamusta iltaan vaikka se oliskin juniorin mielestä parasta ikinä?

Enkä mä siis sillä että mun mielestä olis huutava vääryys että lasten kanssa "pitää" olla myös työajan ulkopuolella, sillä kyllä mä tiesin jo ennen lähtöö että täällä töissä oleminen ei mee ihan samalla tavalla kun vaikka kellokortitetussa mäkkärissä. Että kellon lyödessä vaikka viis sä et pamauta oman huoneen ovee kiinni ja sano että palataan asiaan huomenna kun oon taas töissä kun lapsi kysyy et voitko tehä sille leivän, sillä kuten sanottu, et oo pelkästään työntekijä vaan myös perheenjäsen. Eikä se mua vaivaakkaan, sillä mä oikeesti koen olevani osa perhettä joten totta kai mä haluun auttaa ja olla osana elämää myös sillon kun en oo töissä eikä se lasten kanssa oleminen työaikanakaan oo mitään vastenmielistä pakkopullaa, mutta camooon, ei kukaan voi olettaa ettenkö silti haluis joskus tehä jotain muutakin. Koska kysehän ei oo siitä että nää lapset olis niin kamalia monstereita ja mun työnkuva niin äärettömän rankka että just just selviäisin pakollisista työtunneista. Päinvastoin!

Nytkin näinä lumipäivinä on ollu tietyllä tapaa tosi rentoo. Maanantaina,tiistaina ja perjantaina mun ei tarvinnu herätä aikasin kun talossa oli toinenkin aikuinen ja keskiviikkonakin vahdinvaihto tapahtu vasta ysiltä. Pienistä asiaankuuluvista tylsyys-mitä mä voin tehä-valitetteluista huolimatta nää lapset on tosi hyvin keksiny ite tekemistä sillä ihan niinkun mullekkin, on näillekin opetettu että sitä tekemistä pitää osata keksiä myös ite. Mutta koska mun työnkuvaanhan vähän niinkun kuuluu myös lasten aktivoiminen ja viihdyttäminen, niin järjestin näille kuitenkin scavenger huntin tehtävineen ja vihjeineen päivineen sekä oon pelanu lukemattoman monia kierroksia pelejä poikineen. Mullahan on siinä mielessä iisi duuni että mun ei kuitenkaan odoteta tarjoavan lapsille vapareina vähintään yhtä paljoo virikkeitä kun koulussa, sillä hosteille on enemmän kun ok että lapset tsillaa telkkarin ääressä, itseasiassa mä oon täällä se joka on ekana laittamassa telkkaria kiinni tuntikausien tapittamisen jälkeen ja heittämässä zombin näkösiä lapsia ulos pulkkamäkeen. Minne poikia ei onneks tarvii yleensä kahesti ees käskee eli pojat kävi onneks purkamassa ylimääräsiä energioita lumikasoihin useeempaankin otteeseen! 11v tyttö onkin sit asia erikseen, mutta myös siinä suhteessa, että tää tapaus nautti päästessään tekemään mun kanssa lounasta eli win-win. 

Mistä mä sit oikein valitan? Ei mua sinällään se ite työnteko tai töissä oleminen oikeestaan haittaa kun pääsen niin helpolla, mutta lähtökohtasesti työtuntien moninkertaistuminen ei oo aina se kaikkein miellyttävin ajatus. Ja mulle tosiaan isoin issue tässä on ollu se, että oon ollu pretty much lukittuna tänne, ei voi kyllä tästä talosta puhuttaessa sanoo että neljän seinän sisään, mutta sisäpuolelle kuitenkin. Vähän on tuonu helpotusta että iltasin on ollu harrastuksetkin peruttuna niin mulla on sit ollu tsäänssit lähtee vähän talon ulkopuolellekin, mutta mä kun oon tottunu mun naurettavan vähiin työtunteihin niin tää on ollu paljonpaljon uuvuttavampaa noin niinkun yleisesti ottaen kun on ollu koko viikon käytännössä kiinni. Mä oon tottunu huitelemaan päivät millon missäkin ja nauttinu hiljasesta talosta täysin siemauksin ja sen avulla sit ollu iltapäivät ja toisinaan myös illat akut latautuneena innolla duunissa. Mä sanon kyllä ihan suoraan etten pystyis olemaan kaikkia päiviä taaperon kanssa kotona, vaikka kai sekin ois pitkälti tottumuskysymys.. Nostan kuitenkin hattua teille kaikille auppareille joilla on päivätkin työaikaa! Nyt mulla on ollu "omaa aikaa" ainoastaan iltasin ja koska meillä on ollu niin kivaa päivisin, niin lapset ois tietenkin halunnu jatkaa samalla linjalla ja pelata myös illat pitkät. Ja sit kun oon parina iltana lähteny ulos latailemaan akkuja seuraavaa päivää varten, niin lapset on kattonu koiranpentu-ilmeellä ja kysyny et enkö jääkkään pelaamaan niiden kanssa vaan meenkin ulos ja oon tuntenu itteni ihan maailman julmimmaks julmuriks kun oon hylkäämässä ne:-D 

Tiiän ettei mun pitäis tai tarvis tuntee syyllisyyttä siitä että en tee "töitä" vapaa-ajalla, varsinkaan kun en ryntää ovesta ulos joka päivä hostien tultua, mutta sit kun lapset kysyy tolleen et enkö ookkaan niiden kanssa (kun en siis oo mitenkään luvannu olla niiden kanssa, se olis asia erikseen) tai sanoo suoraan ettei tykkää kun mä oon iltasin muualla, niin en vaan voi olla tuntematta syyllisyyttä. Oon ehkä itekin vähän mokannu siinä mielessä että olin alussa kokoajan lasten kanssa iltoja ja viikonloppuja myöten, mutta vaikka meillä onkin myös mun mielestä tosi kivoja pelihetkiä sun muita, niin mä tiiän tarviivani myös sitä omaa aikaa tehden jotain ihan muuta. Ja niin sen kuuluu mennäkin, pitää olla myös omia juttuja. On nimittäin ihan totta että niin kauan kun sä oot kotona, niin et oo oikeestaan ihan täysin off, vaan jos mielii jättää työjutut taakseen niin ne on kirjaimellisesti jätettävä ja mentävä muualle. Meillä ainakin on mun oven takana iltasin ja viikonloppuaamusin ruuhkaa jos oon täällä kun nää jonottaa saadakseen peli/leikkiseuraa ja harvemmin mulla on sydäntä sanoo ei haha. 

Joojoo tiiän etten voi valittaa siitä että lapset haluu olla mun kanssa, sillä esim. monilla mun kavereilla on ihan päinvastasia ongelmia, mutta tiiättekö on sekin uuvuttavaa että joku haluis kokoajan olla sun kanssa ja leikkiä tai pelata jotain. Varsinkin kun nää jotkut sattuu olemaan suurimman osan ajasta hirmu kivoja ja sulosia tullessaan pyörimään sun huoneen lattialle ja kysymään niin nätisti et voisinko pelata jotain. Myönnän että oon itekin niin nössö et siks ein sanominen tuntuu välillä ylitsepääsemättömän vaikeelta etenkin kun nää ei tietenkään oikein ymmärrä sitä että oon esim. iltasin off ja toisinaan haluisin - ja tarviin omaa aikaa vaikka lapset olis ollu kuinka kivoja. Ja lisätään tähän vielä se että ne ei aina edes oo niin kivoja, kyllä tästäkin osotteesta löytyy niitä huonoja päiviä ja hetkiä joiden jälkeen en todellakaan jaksais mitään ylimäärästä. Can you feel my struggle?

Alunperin mun piti kyllä valittaa lähinnä säästä joten palataan siihen. Täällä on siis ollu poikkeuksellisen kylmä tällä viikolla, ollaan pyöritty -10 asteen paikkeilla suurimmaks osaks ja suomalaista pistää vähän ärsyttämään että tälläset lukemat hankaloittaa elämää niin suuresti. Pelkästään jo tää lumihysteria ei herätä suomalaisessa kun myötähäpeää, mutta viimestään tää kylmyydestä vouhkaus saa pyörittelemään silmiä. Just kateltiin Päivin kans sääennusteita ja naurettiin (ok kirottiin on ehkä lähempänä...) et Suomessa kun ne lupailis helmikuuks -12 pakkasastetta niiin sitä myhäilis ihan tyytyväisenä et sehän on ihan kelpo talvikeli, mukavan lämmintä kaikkien -20 pakkasien jälkeen. Täällä mä olin valmis heittämään itkupotkuraivarit Panerassa kun -12 tarkottaa koulujen sulkemista ja suunnilleen ulkonaliikkumiskieltoo. Lumihiutale sääennusteessa tarkottaa sitä että autolla ei voi mennä mihinkään eli koulut on jälleen kiinni ja kukaan ei voi liikkua mihinkään suuntaan. Arrrgghhh. Ymmärrän kyllä että noi on täällä oikeesti ongelmia kun autoissa ei oo talvirenkaita ja anteeks nyt vaan, mutta toi teiden ylisuolaus ei hirveesti auta ja että ei oo mikään vitsi et näinkin "kovalla" pakkasella lapsia ei voi laittaa ulos oottamaan koulubussia kun ne voi jäätyä, sillä niillä ei oikeesti oo tarpeeks vaatteita päällä. Niiden vanhemmat ei pakota niitä laittamaan talvivaatteita,  kun niilä ei vältsi oikeesti oo lämpimiä pakkasen kestäviä vaatteita. Mun kysymys onkin että MIKSI!?!?! Täällä talvi tunnetaan yhtenä vuodenaikana siinä missä kesäkin ja yleisesti tunnettu fakta asiaan liittyen on, että täälläkin talvella tulee lunta ja on pakkasta. Ei vättämättä kuukausitolkulla, mutta tulee kuitenki. Voisko jengi vaan ystävällisesti hyväksyä tän faktan? Nojoo kyllä mä ymmärrän että muutamien viikkojen takia on ehkä vähän hölmöö hankkia ja vaihtaa talvirenkaat jotka kuitenkin suurimman osan ajasta vaan pilais teitä ja itteensä kun isoilla teillä ei lumesta oikeestaan millonkaan oo tietookaan, mutta ei tää kaiken sulkeminenkaan oo musta mikään kauheen toimiva ratkasu... Sen mä vaan sanon et en Suomessa kyllä tuu enää kiroomaan VRrää jos junat ei kulje lumen takia - täällä kun lumi ja pakkanen pysäyttää kaiken niille sijoilleen.

Vitsi meinasin unohtaa tästä suuresta valituspostauksesta kaikkein parhaan osan: Sen lisäks että täällä ei yleisestikään kylmemmällä ilmalla meinaa pysyä talon päädyissä sijaitsevat makkarit lämpiminä koska miks turhaan ottaa jokavuotisia pakkasia huomioon rakentaessa, niin meillä ei toimi täällä lämmitys. Kyllä, huoneeni kuuluu juurikin tämän hajalla olevan lämmityslaitteen piiriin, eli täällä on ihan tosi kylmä. Hyvä ettei hengitys huurua! Sormet ainakin on kohmeessa ellei ne oo peiton alla. Tai siis peittojen, viime yönä nitä tarvittiin 5. Lisäks tänään meillä pamahti yks putki jäihin, eli putkien jäätyminen ja niin ollen rikkoutuminen on myös riskinä tällä hetkellä. Se vasta oliskin kivaa! Ja tällä hetkellä pakkasasteita on siis se reilu -10, että niin pakkasenkestävästi me täällä asutaan. Joo ja hei kaiken huipuks yks kolmesta autosta on ollu tän viikon taas huollossa, mutta eipä sillä et mihis mä oisin autoo käyttäny kun oon ollu jumissa täällä... Voin kyllä silti kertoo että kun hostit heitti tossa läppää siitä et hehheh ompas nyt hassua kun lapsilla hädintuskin on koulua, lämmitys on rikki ja autokin huollossa niin mua ei ihan hirveesti naurattanu. Ei sillä etteikö näistä kärsis muutkin eikä tätä kukaan oo varsinaisesti tilannu, mutta muhunhan noi sinänsä eniten vaikuttaa kun mun pieni elämä täällä on riippuvainen just noista jutuista. Älkääkä nyt kukaan käsittäkö väärin että oisin näistä esim. hosteille vihanen, eihän nekään noille mitään voi. Näitä sattuu, toisille enemmän kun toisille ja näyttävästi tällaset tapahtuma-alttiit ihmiset vetää toisiaan puoleensa haha. 

Huh, siinäpä kai kaikki negistelyt tällä kertaa! Eiku ainiin en oo kauheen innoissani tulevista(kaan) sääennusteista jotka lupaa huomiselle lumimyrskyä (=jumissa kotona) ja lisää lunta ja pakkasta alkuviikoks (=myös lapset on jumissa kotona) mutta turha niitä on kai vielä murehtia. Tää positiivisuuden multihuipentuma vois yrittää nyt mennä nukkumaan sillä voi olla että mun viikonloppuvapaita ymmärtämättä päättää jotkut päättää alkaa kirjaimellisesti pommittaa mun ovea aamusella (ei olis eka kerta), joten ois kiva saada alle sen verran nukuttuja tunteja että pystyn ottamaan sen huumorilla ja huomauttamaan nätisti et sorggg meikä aikoo nukkua vielä. 

Ps. Ihan selvennykseks ja varmuuden vuoks vielä sanottakoon että esim. kun viime lauantaina ystävänpäivän kunniaks sain hosteilta rakkaudenosotuksia tekstarilla, pystyin vastaamaan samalla mitalla ihan rehellisesti enkä vaan siks että se on kohteliasta, sillä kaikesta huolimatta tai ehkä just siitä kaikesta johtuen oon edelleen aivan älyttömän onnekas - ja onnellinen just tästä host-perheestä! 

Always a good idea

On ihan siistiä että täältä meiltä voi vaan hypätä bussiin ja 4,5h myöhemmin olla New Yorkissa. Tai no, jos ihan tarkkoja ollaan niin täältä meiltä ei kyllä hypätä yhtään mihinkään kun tää armas Ashburn on julkisen liikenteen kannalta vielä toivottavampi tapaus kun Turenki, mutta kun vaan pääsee DC:hen niin the world is your oyster. Me mentiin siis halpis megabussilla, joka viimehetken lippuja ostaessa makso edestakasin $70 per naama et ei se ihan ilmanen ollu, mutta jos varaa liput kuukausia etukäteen niin ollaan kyllä oikeesti lähempänä ilmasta. Ehheh ens kerralla sitten... 

Meillä oli tuhlattavana 9.5 tuntia ja oltiin päätetty käyttää se hyödyllisesti mutta stressittömästi. Ei siis laadittu minuuttiohjelmaa, mutta ei myöskään haluttu päätyä vaan haahuilemaan Starbucksin ja Times Squaren väliä, mutta myönnän et silti oli pieni kiireen tuntu kokoajan kun ei kuitenkaan halunnu hukata aikaa. Me päädyttiin kävelemään ympäriinsä Manhattanilla ja Central Parkissa, unohduttiin useemmaks tunniks museoon ja metroiltiin Brooklyn Bridgelle ja takasin. Välissä poikettiin millon missäkin ja ihan vaan fiilisteltiin. Yheksän tuntia vilahti ihan silmissä ja New York oli yhtä ihana kun muistinkin. Vaikka tääkin minireissu oli älyttömän kiva, niin takas on kyllä päästävä - ja vähän pidemmäks aikaa mielellään! Ja ehkä vähän paremman sään aikaan, sillä vaikka toi "kylmyys" ja lumisade ei juuri menoo haitannu, niin kamera pysy paljon visummin laukussa ja loppupäivästä sitä istu mieluummin kahvilan seinien sisäpuolella kun ulkona räntäsateessa, just saying. Mut we'll be back, see you soon NYC!

Kaikkee mut ei mitään

Tarpeeks pinkkiä yhen tyhmän maanantain pelastamiseen // keksitaikinaprotskulaihdutuspatukka, joka varmasti on pätevä sana, voittaa kaikki suklaapatukat mennen tullen // jee aurinko // iltachillii

Storhandlaamassa // täällä oli hetkellisesti lämmin - 32'F on 0'C, you do the math // fiilistelin vikoja hetkiä Suomessa kun 150pvä täällä kilahti mittariin // mä ja pari takkia ja kassia hallilla

Tältä näytti mun kameran rulla selfiegurun vierailun jälkeen // joskus katon vähänniinku koko päivän netflixiä // hostmaman auton ratissa // hahha ostin tollaset tossut ja sit huomasin et niihin oli jätetty toi häly kiinni - ja tietty taistelin sen sit ite irti kun olin liian laiska palaamaan sinne kauppaan, mut olin ilmeisesti tarpeeks pitkäkyntinen!

Kyytiä venaillessa // ehkä mun froyouran söpöin yksilö // pitkän päivän jälkeen onnellisena omassa sängyssä // $hoppinggg

Hrrr // kerrankin olin ihan yksinvaltias tossa pelissä ja omistin joku miljoona taloo ja melkein kaikki osakkeet ja rahat ja kaikki // Targetissa lasten kanssa osat 1 & 2, hengailin varmaan tunnin niiden kanssa leluosaston ja elektroniikkaosaston väliä rampaten

Bowwwling saksalaisten kanssa haha // mun alter ego Pilia oli surkee keilaaja // käytyäni au pair& hm luncheon LCC meetissä ilman omaa juuri työmatkalle lähtenyttä hostäitiä nautin taas lämmöstä // jaaa vaihteeks on taas hengattu Panerassa

Vähä mallilla taas // lapsia ootellessa // oon paras kahvinhakija t. Mä // aamuvirkkuna kohti Päivin hoodseja

Ahhaha story of my life! Nää kyselee aina arkisinkin ___myöhään___ illalla et oonko menossa viel johonki olettaen et mulla ois joku elämä tai jotain?! Sorry guys mut tohon aikaan mä useimmiten haluun vaan kaatua kuuman suihkun kautta sänkyyn katteleen netflixiä...

Lemppari smooothiee // Yks kivoimmista illoista vähään aikaan oli kun juhlittiin saksalaisten kanssa italia An synttäreitä //  jollain on menossa joissain asioissa vahva ite-vaihe, joten mulle jää aikaa ottaa selfieitä // tokalemppari smoothie

Loppuviikosta fiilistelin omia lukioaikoja kun jengi tanssi Suomessa wanhoja ja vietti penkkareita - ja tokaa kertaa tänä aikana kun oon ollu täällä en tienny et miten päin pitäis olla. Jouluna kaipasin kotiin, mut nyt oli ikävä kaikkia ja kaikkee koulusta. Hyyyvin haikeissa tunnelmissa meni siis varsinkin torstai, mutta eipä siitä mitään sen suurempaa koti-ikäväkriisiä ehtiny kehittymään, vaikka myönnän et vähän oisin halunnu olla Suomessa.

Ja arvatkaa auttoko et torstaina tätä froyoo haettaessa siellä soi Funin We Are Young? // tehtiin ystävänpäivämuffinseja Sydneyn kanssa // täs me leipurit // perjantaina autoin aamulla lasten kanssa ja menin ihan kauppaankin sit samalla rykäsyllä kun vein Jn kouluun

Perjantai 13. Or what mut täällä hajos lämmityssysteemit just kun pakkaset alko kiristymään joten peiton alla tarkeni justjust kera villapaidan, aamutakin, yökkärihousujen ja villasukkien // viikonloppuvapauden koittaessa tuli noutaja ja sain kyydin Päiville // mä ja joku kriippari // ostettiin kaupasta P. F Changsiä (XD) ja voi sitä iloa ja onnea kun paketin lupaama 8 käärylettä paljastuikin yhdeksäksi! Hienoja hetkiä ihmislapsen elämässä

Yks syy Päivillä crashaamiseen oli se, että perjantaina me päätettiin suht randomisti et lauantaina me lähetään ystävänpäivähössötystä karkuun Nyciin! Toisaalta jooo ois ollu kiva viettää kunnolla valentine's daytä kun kerran täällä ollaan, mut pakoilu oli just nyt parempi vaihtoehto haha. Eli joo mä en hirveesti sit karkeloinu ystävänpäivän nimissä kun lapsillakaan ei koulujuhlia ja luokkakamuille valentinesien (näillä oli M&M's näiden omilla naamoilla varustettuina, perus) antamisien lisäks ollu mitään, mutta täällä tää onkin enemmän rakastavaisten kun kaverien juhlapäivä. Meillä lähti siis bussi klo 5AM DCstä, joten herättiin kolmen maissa kun taksi noukki meiät vajaa neljä, mutta neljän ja puolen tunnin bussissa torkkumisen jälkeen tupsahdettiin suoraan keskelle Nyciä joten kannatti herätä! Aamu alko Starbucksissa ja melkein toivoin juovani kahvia, koska teellä ei oo oikein muhun mitään piristävää vaikutusta jota mä muutaman tunnin yöunien ja bussitorkkujen jälkeen ehkä oisin kaivannu..

Ette ikinä, ikinä arvaa mitä tän kuvan videossa tapahtuu! Vai oisko eka veikkaus ollu et lasken jäämäkee Central Parkissa ja törmään heinäpaaleihin ja about kuolen nauruun? // Mä ja Teddyn peppu American museum of Natural Historyn eessä // meikä samaisen mestan sisällä hihittelemässä kun jotain me vamuiltiin Päivin kans ja sit siellä vessassa olikin suomalainen nainen ahhaha // kuvista päätellen me ei tuolla muuta tehtykään kun otettu selfieitä, mutta se ei ole totta. Myös kävelimme ympäriinsä puhelimien ruutuja lasivitriinien sijaan tuijotellen eikä päästy sivistystä karkuun kun ulostietä etsiessä päädyttiin vaan aina uuteen saliin.

Vau antilooppeja // uuu norsuja // mursu!!!! // toteemipalm...paalu okei oltiin me siellä normaalejakin ja kierreltiin parin tunnin ajan ympäriinsä kaikkee ihmetellen, koska olihan toi nyt ihan mielettömän siisti paikka ja suurin ongelma oli se, että nähtävää ois ollu paljonpaljon enemmän kun aikaa. Mutta ihan supermielenkiintonen paikka, I'll be back!

Museoilmeet // metroiltiin ittemme Brooklyn Bridgelle räntäsateessa, joten ei tällä kertaa jääty paljon turistikuvia pidemmäks aikaa ihmettelemään sitäkään, mut paremmalla ajalla- ja säällä sitten! // P.R tajuutteko, niinku mä! // byebye kylmä ja luminen New York! Meiän bussi lähti iltakuudelta eli ehittiin viettämään isossa ompussa reilut yheksän tuntia, joka riitti kyllä tähän hätään mutta ei missään nimessä ollu vielä tarpeeks. Miten mikään aika Nykissä voi ikinä olla tarpeeks?

Kuten mainittu, siellä sato lunta kun lähettiin - ja niin oli satanu ilmeisesti muuallakin kun näytti tää ajaminen lähinnä onneks vaan vastaantulevien kaistalla vähän hankalalta. Ojaan luisuneita autoja, poliisien sulkemia kaistoja, kymmeniä ja kymmeniä oikeesti paikoilleen pysähtyneitä autoletkoja... Mekin jäätiin kyllä 45min aikataulusta jälkeen, mutta toiseen kaistaan verrattuna meiän tilanne oli siis hyvä. // Tiiättekö jo lähtökohtasesti parin tunnin yöunien ja kiireessä laittautumisen jälkeen olo, eikä naama sen koomin oo mikään hohdokkain, mutta mä olin vielä onnistunu unohtamaan ripsarin kotiin ja koska mun vaativat ripset toimii vaan yhellä tietyllä ripsarilla niin lainaripsarista huolimatta olin aika kaljurottaripsi koko päivän. Tähän vielä kävelyä räntäsateessa, bussissa nuhjailua ja 20h hereilläoloa... Eli joo tää on paras kuva musta koko päivänä haha. // Sunnuntai meni koomaillessa ja harmaan sävyjä leffassa katellessa // vaikka viikonloppu oli huikee, on nyt ihana olla taas kaikessa rauhassa omassa sängyssä ja valmistautua huomiseen presidentin päivään eli lasten ja onneks hdn vapaapäivään.