En olis ihan heti uskonu että olisin näin ilonen "työskenneltyäni" ekaa kertaa koooko päivän ja vietettyäni siis käytännössä about 12 tuntia näiden muksujen kanssa, mutta täällä mä kuitenkin oon yhtä hymyä vaan! Tässä vaiheessa joku ehkä ihmettelee että miten mä muka nyt vasta ekaa kertaa olin duunissa "koko päivän", niin valotetaan asiaa sen verran että mulla on suoraan sanottuna tosi iisiä täällä. Niinkun muut aupparit nauraa, oon aika hemmoteltu au pair kun työt alkaa päivästä riippuen 2.40 tai 2.50pm ja työajat ja -tehtävät on aika pienimuotosia ja rentoja monen muun toimenkuvaan verrattuna.
Tosin mä vähän oottelen vielä et ehkä nää alkaa hyödyntää enemmänkin tätä työvoimaa jota niiltä nyt löytyy, sillä mä voisin tehä mielelläni jotain kotitöitäkin koska after all, mähän tulin tänne töihin ja mulla on vähän lusmu olo:-D Kaiken lisäks nää on muutenkin niin huippuja et haluun auttaa näitä jo ihan silkasta auttamisen ilosta! Mut ehkä mä yritän vielä tarjoutua tekemään kotitöitä uudemman kerran jos mut nyt olis jo toivottavasti huomattu auttamiskelposeks yksilöks niin vastaus olis muutakin kun "oh you don't have to worry about that". Vaikka en tietenkään valita jos nää haluu tehä kaiken ite ja päästää mut vähemmällä:-D
Tänään mä heräsin siis siihen, että hm soitti kun juniorilta oli preschoolissa mitattu lämmöks laskettavia lukemia ja kaverilta oli ihan veto pois, joten eihän sitä sinne voinu jättää vaan meikkis siinä ysin pintaan about suoraan sängystä nousseena kävinkin nappaamassa tän raukan kotihoitoon. Hm oli myös varannu tälle jo ajan lääkärille jonne me (___vaan___ yhen kerran väärään paikkaan päädyttyämme) ennen kymppiä päästiin toteamaan että kaikki on ihan hyvin ja levolla&kuumelääkkeellä taltutettavissa. Eikun kotiin siis ja lääkärin antamien ohjeiden vaikeemman osan noudattamisen epätöivosta yrittämistä, lepoa nimittäin. Kipeenäkin tää pikkumies osottautu aika aktiiviseks kaveriks eikä olis millään halunnu tehä rauhallisia juttuja. Hetkeks mä sain tän aavistuksen heikommilla pattereilla käyvän duracellpupun aloilleen iPadin avulla ja sit myöhemmin myös rauhalliset legoleikit ja piirtely kelpas. Sekä karttapallolta eri maiden kattelu ja mun kotimaan kaukaista sijaintia ja pientä kokoa ihmetellessä keskusteltiin myös siitä, että onko meillä Suomessa autoja, iPadejä ja vaatekauppoja jotka tän 4vn mielestä ei ilmeisesti ensivilkasun perusteella mahdu Suomeen. Lounaaks potilas sai valita mitä syödään, joten valmistinkin toiveiden mukasen gourmetaterian josta toinen silmä jäi kyllä syömättä...
Iltapäivällä koululaiset tuli sit kotiin ja pikkumies pääsi takapenkille nukkumaan kun käytiin droppaamassa Syd uimaan jonka jälkeen potilas oli vähän surkeena kun ei päässy ulos leikkimään, mutta kesken sulosen säälittävän "But I want to ride my bike" ininän tää nukahti mun syliin, how cuteee! Siiitten hm tuli kotiin pitämään huolta eli käytännössä yrittämään saada junioria pysymään suht aloillaan että pääsin soccer-treeneihin keskimmäisen kanssa. Kentällä hengaillessa tuli vähän jalkapalloikävä, mut siihen löyty heti helpotusta kun V halus et jäädään vielä treenien jälkeen hetkeks potkimaan. Musta tuntuu että siitäkin oli kiva kun saatiin viettää kerrankin aikaa kaksin kun yleensä juniori on aina mukana ja tarvii tietty eniten huomioo, joten meillä olikin henkevät jalkapallokeskustelut! Kotona hostit nauro et ne oli jo aatellu et oisin (taas) eksyny kun tultiin vähän tavallista myöhemmin ja ne oli ehtiny laittaa mulle jo viestiäkin että missä me mennään, mutta tadaaa tänään en itseasiassa eksyny kertaakaan ja hallillekin menin ilman navia!
Ilta suju hyvää ruokaa (kuten aina), tänään kasvislasagnee syödessä, hengaillessa ja Afrikan tähtee once again pelaillessa. Fiksuin veto au paireilta on ehdottomasti tuoda jotain yhteistä tekemistä, sillä mä ainakin oon nimenomaan pelaamalla lähentyny tosi paljon lasten kanssa. Se on niille kivaa, uutta ja jännää & helppo "tekosyy" viettää aikaa yhessä. Ja meillä ainakin 4vtä myöten kaikki on innoissaan pelaamassa ja voidaankin hyvin pelata yhessä! Vois luulla et lautapelit ei nykyään enää kiinnostais, mutta meillä lapset on ekana koulusta tullessaan kysyny et kai me tänään pelataan afrikan tähtee ja iPad-kiellon sijaan täällä on jaettu lautapelikieltoja huonosta käytöksestä:-D
Lasten mentyä nukkumaan mä tsekkailin vähän noita koulujuttuja joita täällä pitää siis 6 creditin verran suorittaa ja jos mä nyt päädyn noille parille viikonloppukurssille joille mua yritetään houkutella, niin mulla ois tarvittavat creditit kasassa jo ennen joulua:-D Olis kyllä kiva lähtee noiden tyttöjen kans opiskeleen vähän psykkaa&amerikan historiaa, mut pitää vielä jutella hostien kans ja silleeen! Haha vaikka nekin on kyllä jo ekasta päivästä lähtien puhunu kaikista yliopistokursseista et nekin ois varmaan ilosia että saisin koulujutut suoritettua mutta we'll see!
Vaikka tänään olikin tosi kiva päivä, niin kyllä sen huomas heti että oli paljon rankempaa olla koko päivä niin sanotusti töissä. Respect for you guys joiden lapset ei oo koulussa ja jotka ei pääse tästä luksuksesta ja päivävapaista nauttimaan. Ja siiiis just to make it clear mäkin oisin ollu off heti soccertreeneistä tultua, mut mä en kieltäydy kun joku haastaa afrikan tähteen!
Mitäs muuta? Viikonloppuna mä hengailin perheen kanssa, auttelin pihatöissä ja kärsin yhistä pahimmista ruokaövereistä ikinä kun nää halus viedä mut Cheesecake Factoryyn! Ruoka oli tosi hyvää vaikka mua oltiinkin varoteltu et se ei ois mitään erityistä, mutta mun Chicken&biscuit perunamuussilla oli ihanan sellasta kotoista ja hyväää! Mä en siis lähteny ees kattelee mitään skinnylicious-listoja, ehkä ens kerralla pitäis... Ja ne juustokakut! *hearteyes* tilattiin kolme palaa yhessä maisteltaviks: Oreojotain, carameljotain & mangolime ja vaikka meitä oli kuus syömässä ja trust me, noihin lapsiin (musta puhumattakaan) uppoo kyllä kaikkee makeeta, niin ei saatu yhtäkään palaa syötyä loppuun! Aaa ne oli niin hyviä! Tähän(kin) sopii #illbeback, tosin joudun ehkä tutustumaan kevyempiin ruokiin että jaksan syödä myös sitä juustokakkua itseään...
Eilen oli mun eka LCC meeting jonne menin yhtä matkaa ruotsalaisen kanssapaikkakuntalaisen ja naapurikaupungissa asuvan saksalaisen kanssa. Ja thank god että menin, sillä naurettiinkin siellä että __kaikki__ meni sinne omissa porukoissaan. Oli niin paljon kivempi mennä tuttujen tyyppien kanssa kun yksin tuntematta ketään sinne porukoiden keskelle:-D Ohjelmassa oli minigolfausta ja tästä mä antaisin pientä kuittia, sillä radalle mentiin pienissä porukoissa eli eihän siinä ois ees tutustunu muihin?! Kaikki ois kiskassu radan läpi omien kavereidensa kanssa ja that's it. Jeees näissä miiteissä on pointtina tehä jotain kivaa, mutta myös tutustua muihin...
Käytin tässä jotain tällasta hienoo aikamuotoo joka viittaa siihen että noin ei kuitenkaan tapahtunu, sillä golffaus ei ollu pakollista joteeen meiän meeting muuttu aika nopeesti jätskin syönniks ja venähti muutaman tunnin juoruiluks. Mentiin siis parin saksalaisten ja tän ruotsalaisen kanssa tähän meiän lähelle istuskelemaan jätskien ääreen ja oli tosi kivaa! Haha vaikka edelleenkään en tutustunu mun lähellä asuviin au paireihin vaan nää tais (ruotsalaista lukuunottamatta) itseasiassa olla jopa siitä toisesta ryhmästä joka meidän kanssa oli siellä minigolffissa, mutta eipä nekään siis hirveen kaukana asu. Mut kyllä tää tässä etenee, toisin kun mun täykkärien kattelu... Kaikella on hintansa, mut ehkä mä yritän selviytyä mun täykkäriaddiktion kanssa enkä jätä menemättä jonnekin että voisin kattoa netflixiä. Huomatkaa humoristinen sävy, en mä oikeesti jäis täykkärien takia kotiin:-D
Tästä tulikin mieleen että tiiättekö miten ärsyttävää on, kun suomeks oon tottunu heittämään "hauskoja" juttuja about joka väliin, niin enkuks se on niiiin paljon hankalampaa! Siis ei niiden juttujen kääntäminen enkuks sinänsä oo vaikeeta, mut se että ne osaa sanoo niin että ne ymmärretään oikein tuottaa päänvaivaa ja aiheuttaa turhautumista. Täällä kotona varsinkin viljellään vaikka minkälaisia humoristisia juttuja ja ilmauksia niin lasten kun aikuistenkin toimesta mutta puolin ja toisin aika usein juttu päättyy vastaanottavan osapuolen awkwardiin ehhh öööm whattt mutinaan mikäli mä oon osallisena sillä joko mä en ymmärrä täysin tai mua ei ymmärretä täysin:-D Mitään oikeesti awkwardia tilannetta ei oo vielä kyllä päässy syntymään, vaan noi tilanteet päättyy aina nauruun ja vitsin teurastamiseen aka läpikäymiseen mut kehitystä on jo tapahtunu! Eiköhän mun sarkasmi pääse kukoistamaan täydessä loistossaan myös enkuks etenkin kun tää ympäristö on sille mitä parhain ja ravinteikkain kasvualusta if you know what I mean!
Tän kertanen romaani päättyy näihin loppusanoihin, joissa kerron pikkuhiljaa vetäytyväni yöpuulle että jaksan aamulla herätä ihmisten aikoihin ja suunnata lounastamaan pohjoismaalaisten samassa veneessä kiikkuvien tovereideni kera mikäli pikkumiehen tila pysyy yön yli vakaana eikä vaadi enää huomenna hoitotoimenpiteitä. Jännityksellä aamua siis odotellen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti