Pihla 6 - Virginian ajokortti 1

Tällä kertaa aattelin iltasaduks tai sinne Suomeen aamua piristäväks tarinaks kertoa mun viimeaikaisista jännittävistä seikkailuista aka paikallisen ajokortin hankinnasta aka sähläpihlan saavutuksista. Tässä siis kaikki mitä jokainen palavasti haluaa tietää (sekä paljon ylimääräistä tietoa mitä ilman me kaikki voitais onnellisina elää) Virginian osavaltion ajokortin hankinnasta!

Tää viikko lähti käyntiin suorastaan laittoman aikasin, sillä tarkotuksena oli saada taputeltua operaatio nimeltään Virginian ajokortti. Tarina alkoi muistaakseni muutamaa viikkoa ennen mun lähtöä kun hostit laitto linkkiä Virginian DMV:n sivuille, ajokorttimatskuihin ja harjotuskokeisiin muistuttaen että mun pitää täällä tosiaan ajaa täällä paikallinen ajokortti. Hyvän, tehokkaan ja tunnollisen au pairin mainetta ylläpitäen vastasin varmaan ilosena tutustuvani matskuihin ja treenaavani mahdollisimman pian, mutta laiskahkona omana itsenäni en tainnu kertakaan ees avata niitä linkkejä. Kiitos ja anteeks siis. 

Viimenen tekoni Suomessa oli kansainvälisen ajokortin hakeminen Helsingin toimistolta, eli tänkin asian kanssa olin niinkin ajoissa että reilut pari tuntia ennen lennon lähtöä sain hyppysiini  tän paperin palan joka oikeutti mut ajelemaan täällä Virginiassa 60 päivän ajan, jonka jälkeen sit pitäis olla paikallinen kortti hommattuna. No, kuten sanottu niin matskut mulla oli tiedossa jo hyvissä ajoin ja heti ekoina päivinä tänne päästyäni tulosti mun hostit vielä mulle about satasivusen Driver's license manualin jota vuolaasti kiitellen vakuutin alkavani opiskella. Taisin mä sen kerran ottaa altaan reunalle messiin ja yhen kuvankin mä siitä lisäsin instaan, mutta sen pääasiallinen tehtävä oli kuitenkin pölyn kerääminen ja syyllisyyden pistoksien aiheuttaminen tossa pöydän reunalla parin kuukauden ajan. 

Täällä ajokorttiasia mun, eli  jonkin muun maan ajokortin hallussapitäjän kohdalla toimi niin, että ilmestyy vaan kaikenmaailman lippulappusten (passi viisumeineen, toinen henkilöllisyystodistus eli mulla paikallinen social security card, todiste siitä että asun tällä hetkellä Virginiassa esim. Kirje pankista, I-94 number-lappu ja DS-2019 kaavake) kanssa DMV:n toimistolle jonne ei siis varata aikoja sillä jonotushan on tunnetusti parasta! Siellä toimistotäti tsekkaa ensin että sulla on tarvittavat dokumentit matkassa ja päästää sitten oottelemaan oman vuoronumeron huutoa omia tietoja lomakkeeseen täytellen, jonka jälkeen luukulla viranomainen osallistuu paperisotaan täyttämällä lomakkeen loppuun ja tutustumalla mukaan raahattuihin lappusiin ja laittaa sut luettelemaan kissan kokosia kirjaimia sellasesta pienestä masiinasta. Sitten seuraa kuvan ottaminen ja kirjallinen osuus eli 10 liikennemerkin tunnistus ja 30 yleistä kysymystä (joista 6 saa olla väärin) ja tää kaikki siinä samassa tilassa jossa jengi venailee vuoroaan ja asioi viereisillä luukuilla. Jos koe menee kaikista häiriötekijöistä huolimatta läpi, voi samoin tein ilmoittaa halukkuutensa ajokokeen suorittamiseen ja käydä heittämässä about viiden minuutin kierroksen lähimaastossa ja mitä todennäköisimmin saada siis koko ajokortti-operaation suoritettua yhdellä ja samalla reissulla. Jos ja kun päätähuimaavan helppo ajokoe menee läpi, ei enää tarvii kun maksaa muistaakseni $24 ja ootella kuulemma suunnilleen viikon verran että ajokortti pamahtaa postilaatikkoon. 

Mulla tuli 60 täällä vietettyä päivää täyteen perjantaina, eli koin sen siis hyväksi päiväks käydä perinteitä noudattaen vastaamassa kirjallisessa osiossa 7 kysymykseen väärin, sillä mähän en vastaanota minkään sortin ajokortteja heti ekalla yrityksellä. Kysykää vaikka mun mopokortilta ja suomalaiselta ajokortilta! Niimpä siis koko viikonlopun poliisiautojen välkkyvistä valoista pieniä sydänkohtauksia saaneena suuntasin heti maanantaina ysin jälkeen taas tohon puolen tunnin päähän Leesburgiin onneani koettelemaan ja nauroin taas itelleni kun jouduin sitä lomaketta täyttäessäni lunttaamaan nimee ja synttäripäivää lukuunottamatta kaikki tiedot kun en vaan kuollaksenikaan muista paikallista puhelinnumerooni tai koko osotetta, social security numberista puhumattakaan. Sain kuitenkin kaikki tiedot taas kasaan ja tarvittavat paperitkin olin osannu ottaa jälleen mukaan, vaikka takana olikin puolisen tuntia kestänyt hysteerinen ___passiin niitatun___ DS-2019 kaavakkeen ettiminen, joka yllätys yllätys löytyi siis passin välistä. Tää sokee myyräkin sai tosiaan ilman laseja tavattua ne kirjaimet jotka näkötesti-osiossa piti luetella, sillä kohtalontoverit oli etukäteen kertonu että se näön testaus ei vaadi röntgenkatsetta eikä supersilmiä, joten tällasen joka ei niitä itselleen määrättyjä laseja kokoaikaa käytä ei välttämättä kannata tunnustaa niiden olemassaoloa tai muuten ajokortti vaatis niiden keikkumisen nenällä jokaisen ajokerran aikana. Mikä toki olis kai ihan suotava vaihtoehto kun ne lasit kerran on määrätty, mutta Virginian näkötestien mukaan oon tarpeeks tarkkanäköinen ilmankin! 

Tälläkin kertaa sain suht helposti liikennemerkeistä sen vaaditun 10/10 oikein ja pääsin etenemään yleisiin kysymyksiin joista about 5 oli idioottivarmoja tyyliin "auttaako kylmä suihku ja kahvi talttuttamaan humalatilan", 7 strategisesti vastausvaihtoehdoista pääteltävissä (valitse aina "all the above" jos mahdollista), 3 yksinkertasesti englannillaan mun ymmärryskyvyn ylittävää yksilöä (esim. Yhessä kysyttiin et onko joku laitonta Virginiassa, mutta koska mulla ei ollu harmainta hajuakaan että mistä oli kyse niin arvalla sitten vaan true/false), 7 sellasta mihin tiesin materiaalien selailun sekä harjotuskokeiden ansiosta oikeesti vastauksen ja sit loput 8 meni aikalailla fiilispohjalta randomisti "en nyt kyllä ihan tarkkaan osaan sanoa, mutta tää kuulostaa ihan hyvältä"-meiningeillä. Tokalla kerralla vahingosta viisastuneena en sortunu sörkkimään fiilispohjasia vastauksia ennen niiden lukitsemista, sillä ekalla kerralla vaihdoin pari vastausta intuition kertomasta oikeesta vaihtoehdosta epäröinnin ehdottamaan väärään ilmeisen huonoin tuloksin, vaan sormet ja varpaat ristissä painoin heti tulokset näkyviin. Vaikka 24/30 tuloksella ei juurikaan juhlita, oli PASSED teksti just se mitä halusinkin nähä sillä tiesin että läpipääsy oli ihan vaakalaudalla kun niin monet kohdat meni ihan enttententten-metodia käyttäen. 

Niinpä mun maanantaiaamunen jännitysnäytelmä sai jatkoa kun luvassa oli osa 2: road skills test. Pessimisti minimoi pettymykset eikä ollu kaivellu auton uumenista rekisteröintipaperia, joten pikaisen snapchattailyn tuloksena löydettyäni oikean lappusen olin ready to drive. Ajokokeen valvojilla oli just mun kohdalla vahdinvaihto menossa ja sivukorvalla kuullessani edellisten yrittäjien reputtaneen kun toinen sankari ei koskaan onnistunu pääsemään pois parkkipaikalta ja toinen taas karautti punasia päin, pääsi multa pieni helpotuksen huokaus koska mä en sentään oo ihan niin toivoton tapaus ratin takana! 

Vähän mua oli jänskänny aikasemmin kun olin kuullu että ne usein laittaa kokelaan parkkeeraamaan taskuun ja kyseisen naurettavan eestaas veivaamisen allekirjoittanut on suorittanut elämänsä aikana alle 5 kertaa ja nekin säälittävät yritykset on tapahtunu jonkun muun valvovan ja ohjaavan silmän alla. No mutta ei hätä ollut tämän näköinen, sillä edellisenä iltana kattelin youtubesta pari taskuparkkuvideota jotka sai kyseisen operaation näyttämään niin helpolta ettei enää huolettanu kun parin tipan verran! Ja onhan mulla aina se peruutustutka, mä vakuuttelin itelleni vaikka en sitten koskaan sitä taskuparkkia youtuben oppien mukaan joutunutkaan koklaamaan. 

Periaatteessa ajokoe ei jännittäny ja epäilyttäny mua yhtä paljon kun kirjallinen osuus, mutta tehdessäni lähtöä toimistolta mun road skillsejä arvioimaan osuneen supertiukan tätskän kanssa, en voinu olla huomaamatta muiden sääliviä katseita kun tää ikäneito läksytti mua heti lähtökuopissa kun kahdesta mahdollisesta uloskäynnistä valitsin kuulemma väärän. Olin ihan varma että tää reputtaa mut jo ennen kun päästään edes autolle, mutta sinne selvittyä se riemu vasta repeskin! Huutia tuli niin parkkeerauksesta (olin ruudussa!!!), peilistä roikkuvista karvanopista (hups unohdin ottaa ne pois) sekä siitä kun ajoneuvon perusjuttuja testaillessa, siis valoja yms. en koskaan ymmärtäny mitä se meinas kun en 1) kuullu mitä se mutisi siellä auton ulkopuolella ja 2) ymmärtäny niitä termejä mitä se käytti kun en niitä ehkä kauheen tarkasti ollu opetellu, whooopsie. 

Nojooo auto oli all good ja reitti aika helppo, vaikka 1/3 matkasta ajettiin about ainoana autona suht isolla tiellä jonka nopeusrajotuksesta mulla ei ollu hajuakaan joten ajelin sellasta turvallista 45mph ja rukoilin ettei se kysy et mikä rajotus on meneillään. Onneks se säästi tän kysymyksen seuraavalle tielle jolla olin just bongannu tuskallisen hitaalta tuntuvan 25mpk kyltin ja mun vastaus tulikin vähintään yhtä nopeesti kun kuula tykin suusta!  Siinä sitten suunnilleen viis minuuttia köröteltyämme, meikän oikeaoppisesti kokonaan lukuisille stop-merkeille pysähdyttyä sekä tän mamman muutamiin mäkätyksiin nöyrästi mutistuani päästiin takasin toimiston pihaan (jonne sain parkkeerata ihan niinkun lystään) jossa tää tiukkis jopa kehu mun ajoa ja ilmoitti ilouutisena mun ajokokeenkin menneen läpi! Sitten vaan sisälle jättämään $24 ja noutamaan teoriakokeen uusimiseen vaadittu $2 pantti sekä loput lippulappuset jonka jälkeen sydän stressistä keventyneenä vihdoin laillisesti liikenteeseen! 

Homma ei siis loppupeleissä oo vaikee ellei siitä tee hankalaa. Mä mieluummin oon laiska, säädän omiani ja elän reunalla jännittäen hulluna että onnaako vaiko eikö kun en kerralla voi tehdä kunnolla, mutta en missään nimessä suosittele tätä toimintamallia vaikka näyttäis tääkin tuottavan tuloksia. Välttäviä, mutta tuloksia kuitenkin. Eniten mua tässä lusmuilussa harmittaa ehkä se, että olin perjantaina panostanu enemmän ulkonäkööni, mutta kortista tulee löytymään maanantaina ikuistettu naama joka ei oo yhtä edustava kun mua laiskotti aamulla... Mutta kannatti olla ajoissa, sillä mä olin siellä toimistolla puol kympin maissa ja jo vajaan kahen tunnin päästä olin taas laillisesti liikenteessä jättäen taakseni puolta päivää kohti mennessä koko ajan enemmän täyttyvän toimiston. 

Nyt multa löytyy siis aikalailla kaikki täällä asumiseen vaadittavat asiat joten I'm proud! Hyvin viime tinkaan meni taas jälleen tääkin asia, mutta hei parempi tosi myöhään kun liian myöhään...