taas homma etenee

Täällä mä hihittelen yksikseni, syön suomalaista perinnesafkaa (niinkin gourmeeta kun makaroonilaatikkoa) ja oon supertyytyväinen itteeni kun asiat on näin hyvällä mallilla. Eilen mä nimittäin kävin lääkärin pakeilla ja sain sen lääkärilapun lähetyskuntoon, selätin viisumihakemuksen netissä ja tulostutin iskällä kaikki tarvittavat paperit sekä kuvautin itteni viisumikuvaa varten. Tänään mä kävin istumassa autokoulun harkkavaiheen teoriatunnilla ja äsken juuuri kävin tsekkaamassa nettiin ilmestyneet lentotiedot, eli jeee mulle on nyt paikka koneessa!!! Lähtö on tosiaan 8.9 ja lentokoneen pitäis alkaa hipoa pilviä heti kahen jälkeen ja vajaa neljä voidaankin jo ihailla New Yorkin maisemia. Niin vajaa neljä paikallista aikaa siis, ihan parissa tunnissa me ei kuitenkaan sinne about maailman toiselle puolelle lennetä... Ja mikä parasta, samalla lennolla lähtee myös Miisa & Janette joiden kanssa ollaankin jo jutskailtu, eli on ihan huippua ettei tarvii yksin lentää!

Huomenna mulla sit oliskin edessä viisumihaastattelu Helsingissä, jeee! Se nettilomakkeen täyttäminen ei mun mielestä ollu niin vaikeeta kun mä olin kuvitellu/mitä kaikki oli sanonu, sillä saatiin tosi hyvät ohjeet CC:ltä eli niitä seuraamalla homma oli hoidettu alta aikayksikön. Se ite haastattelu mua ei jännitä, mutta myönnän että vähän pelottaa et muistanko ottaa kaikki tarvittavat liput ja laput mukaan. Mut eiköhän siitäkin selvitä, vaikka mullahan on se aika siis 8.50 eli voin kertoo et kello soi huomenna aika aikasin et ehdin junailla itteni sinne ajoissa...Hahhah vaikka otsikon biisissä lauletaankin et lähetään stadiin tallaamaan taskut pullollaan massia, niiiin mun pennoset hupenee kyllä hyvää vauhtia eikä taskut kyllä hirveesti huomennakaan tuu pullottamaan:-D Musta tuntuu et ihan kaikkeen menee rahaa mitä tässä pitää tehä, aina isketään vaan uusia laskuja kouraan kun saa asioita hoidettua! Mut kyllähän tässä saa sit rahoilleen oikeesti vastinettakin, eipä sillä. Ja pieni hintahan tällä operaatiolla on verrattuna vaikka vaihtovuoteen, ja itseasiassa mehän mennään töihin ja saadaan sit siellä rahaa, mut kirpasee se silti kun kokoajan saa olla availemassa kukkaron nyörejä!

Päivät vähenee, lähtö lähenee ja mäkin alan kai pikkuhiljaa oikeesti tajuumaan et mä en oo täällä kokonaiseen vuoteen. Oikeestaan nyt vasta ekaa kertaa oon tajunnu et tuun missaamaan aika paljon kaikkee, kun (heh hieman itsekeskeisesti) oon aatellu lähinnä et mitä kaikkee mä tuun näkemään ja kokemaan Jenkeissä. Haha kyllähän se elämä jatkuu täälläkin vaikka mä en täällä ookkaan:-D Mut täällä se sit oottaa kun mä palaan! Tuskin kaikki pysyy ennallaan ja samanlaisena, mut ehkä mäkään en palaa samanlaisena. Mut se on sen ajan murhe, voisin keskittyä nyt vielä toistaseks tähän lähtemiseen ennenku mietin paluuta!