story of my viisumihaastis

Vaikka tuntuukin että jokaikisestä blogista jossa edes ohimennen mainitaan sanat "USA" ja "viisumi" löytyy jonkinlaista kertomusta viisumihaastattelusta , aattelin mäkin kertoa et miten mä ja mun viisumi päädyttiin yhteen. Mä ainakin luin ennen haastattelua kaikki mahdolliset jutut läpi eli ehkä tästäkin on siis jollekin hyötyä! Hirveen mehukasta juttua on kuitenkaan turha oottaa, koska kaikessa jännittävyydessään toi reissuhan on about hammaslääkärissä käynnin kanssa samalla tasolla. Mä tosin tietty vein homman nextille levelille ja tein reissusta vähän mielenkiintosemman kun en ollu ihan kartalla kaikkien tarvittavien dokumenttien kanssa...

Operaatio viisumi lähtee liikkeelle siitä, että rekisteröidytään suurlähetystön nettisivuille, täytetään sinne vähän perustietoja ja maksetaan käsittelymaksu joka on n. 120e. Kun maksu on (yleensä pienen säätämisen jälkeen, ne ohjeet ei ollu maailman selkeimmät) maksettu, pääsee varaamaan ajan haastattelua varten. Mun maksu maksettiin torstaina ja heti perjantaina tuli ilmotus että nyt voi mennä varaamaan ajan jonka sainkin seuraavan viikon keskiviikoksi.

Ennen haastattelua pitää täyttää asianmukaset kaavakkeet netissä ja ne on erilaisia riippuen siitä, että millasta viisumia hakee. Mulla oli kyseessä J1 eli joku exchange-viisumi jota varten pääsin täyttämään DS 160-kaavakkeen joka hoidetaan siis netissä. Olin kuullu että ton täyttäminen olis ihan hullua ja kamalaa ja vaikeeta, mut mun mielestä se ei edes ollu hirveen pitkä ja järjestöltä tulleiden ohjeiden avulla se oli tosi iisi homma. Pelko pois siis! Kyllähän siinä hetki vierähti, mutta hankalaa se ei ollu. Siellä kysyttiin siis ihan kaikkee mahdollista ja mahdotonta, aina perustiedoista omiin mahdollisiin terroristikontakteihin ja prostituution sekä kansanmurhan aikeisiin Jenkeissä. Sitten kun hakemus on saatu finaaliin, tulee siitä tulostaa confirmation page eli koko hakemusta ei suinkaan tarvii raahata haastatteluun mukaan, vaan se pelkkä vahvistussivu riittää.

Mitä muuta sinne haastatteluun sit tarviikaan mukaan? Viisumia varten tarvitaan jonkinlainen kuva, jonka pitää olla suht tuore ja joidenkin jenkkistandardien mukanen, mutta helpoimmalla pääsee kun marssii vaan valokuvausliikkeeseen ja sanoo siellä että tarvii kuvan viisumiin. Saa ainakin oikeenlaisen! Joo olihan se aika turhuutta maksaa 18e yhestä kuvasta, mutta pääsi ainakin helpolla. Se kuva voidaan liittää jo sinne nettihakemukseen, joten mä ainakin pyysin sitten valokuvaamosta mukaani vaan digitaalisen version, vaikka sillon en ollukkaan ihan varma että oisko paperistakin versioo tarvittu. Mutta jos sitä kuvaa ei onnistu liittämään siihen nettikaavakkeeseen, pitää ilmeisesti mukana olla paperinen, värillinen kuva. Eli kuvaa ei yleensä tarvii haastatteluun, mutta kuitti Sevis-maksusta (jonka mulla makso järjestö), DS-2019-kaavake (lähetettiin järjestöltä) sekä passi pitää ehdottomasti olla messissä sen DS-160-kaavakkeen vahvistussivun lisäks. Mä elin edelleen siinä uskossa että mukana ois pitäny olla myös kirjattu kirjekuori postimerkkeineen jossa passi&viisumi tulis sitten kotiin, mutta se osottautu sit paikan päällä täysin turhaks kun nykyään se takasin lähettäminen kuulemma kuuluu siihen maksuun...

Ylimääränen kirjekuori ei onneks ollu mikään maata mullistava moka eikä itseasiassa haitannu millään tavalla, mutta illalla (lue: yöllä) niitä papereita kasaan kattoessani huomasin et kappas vaan, se vahvistussivu ei ookkaan tulostunu kokonaan vaan reunoista on jääny pieni pala kaikkialta pois. Aaa, siinä sivulla olevista viivakoodeista puuttuu molemmista pätkä. Onneks en just ollukaan lukenu jostain et niiden viivakoodien pitäis näkyä kunnolla... Voitte kuvitella mun fiilikset kun huomaan tosiaan siinä yöllä et ne koodit ei näy kunnolla, mulla ei oo käytännössä mitään tsäänssejä tulostaa sitä sivua uusiks kun meiän tulostin on rikki ja aamulla ois tarkotus hypätä ennen seiskaa lähtevään junaan eli aamulla ei paljoo ehdi menemään minnekään tulostelemaan. Ei kai siinä sitten, mä päätin kuitenkin et lähen aamulla sinne Helsinkiin kun kerran olin jo menossa - meni syteen tai saveen. Lisäks lueskellessani muiden kertomuksia viisumihaastisreissuilta tuli sieltä hyvin ristiriitasta informaatioo et mitä kaikkee pitäis olla mukana, sillä jotkut oli sitä mieltä että paperinen kuva pitäis olla eikä pelkkä nettiversio kelpais ja että käsittelymaksustakin pitäis olla joku kuitti. No ei mulla vaan ollu kumpaakaan enkä siinä yöllä kummakskaan pystyny myöskään muuttumaan, joten etin sitten pieni pelko takaraivossa sen kuitin ja mun online-hakemuksen numerot ylös että voisin tarvittaessa todistella että oon maksuni maksanu ja kuvakin löytyy.

Aamulla mun kello soi viiden jälkeen, sillä täältä meiltä ei julkisilla ihan noin vaan pääsekään liikkumaan kun vaihtoehtoja on niin nihkeesti ja tonne haastatteluun ei oikein auta mennä myöhässä. Ennen seiskaa mä olinkin jo junassa matkalla Riihimäelle, jonne jäin venailemaan hetkeks ennenkun jatkoin Helsinkiin jossa myöskin jäi hieman aikaa tapettavaks ennen haastattelua jonka oli määrä alkaa klo 8.50. Mulla oli aika varattuna Kaisaniemenkadulle eli käytännössä siitä rautatieasemalta kävellään vaan suoraan niin kauan että päätyy siihen Robert's Coffeen viereiselle ovelle, eli reitti on maailman simppelein. Tai siis olis, jos ei lähtis kävelemään väärään suuntaan rautatieasemalta:-D Jep, navigaattorin kanssa vieläpä. Ai kuka on lande... Mä en ymmärrä miten toi oli edes mahdollista, mutta navigoitua itteni kävelemään rautatieasemaa ympäri pääsin vihdoin oikeelle reitille ja olin muutamaa minuuttia ennen mun aikaa siinä ihan normin kerrostalon ovella joka tosiaan oli heti Robert's Coffeen jälkeen. 

Siinä oli jotain muitakin ihmisiä palloilemassa, mutta koska ne sääti siinä jotain ja mun aika alko olla käsillä, niin menin siitä sitten muitta mutkitta painamaan summeria ihan vaan tajutakseni ettei mulla oo mitään käsitystä että mitä mun pitäis sanoo. Hahhaha ei tullu siinä sit mieleen esim. sanoo omaa nimee ja et oon tulossa viisumihaastatteluun, joten kun oltiin toivotettu huomenet niin oli kunnon awkward silence ennenkun se täti siellä kysy et mikä mun nimi on ja päästi sit sisään. Ovesta painelin ekan hissin ohi (koska olin lukenu niin blogeista) ja jatkoin matkaa sen käytävän päähän toiseen hissiin jossa otin neljän kerroksen ajan peiliselfieitä ennenkun saavuttiin viidenteen kerrokseen. Hissistä ulos astuttuani olin hetken huuli pyöreenä siinä rapussa, sillä kyseessä oli siis ihan tuikitavallinen kerrostalo ja se käytävä oli ihan tyhjillään enkä oikein tienny et olinko ees oikeessa paikassa. Bongasin seinästä asiaankuuluvan kyltin ja helpotuksesta huokaistessani ovi mun nenän eestä avattiin ja virkapukunen nainen tervehti, otti passin ja kehotti laittamaan jo mobiililaitteet kiinni ennenkun hän katos oven toiselle puolelle ja jätti mut sinne rappuun venailemaan.

Hetken kuluttua tää sama täti tuli pyytämään mut sisään ja siinä heti ekana oli lentokentiltä tuttu turvatarkastuspiste laukkuhihnoineen ja läpivalasukoneineen. Siellä ollaan siis sen verran tarkkoja, että kaikki kamat (laukku, ulkovaatteet) jätettiin läpivalasun jälkeen sinne säilöön ja mukaan sai vaan ja ainoastaan tarvittavat paperit. Ja sinne tosiaan pääsi kulkemaan vaan sen metallinpaljastuspiippausidontknow-jutun läpi. Siitä sit ohjattiin peremmälle venailemaan omaa vuoroa - ja ne tilat oli tosiaan tosi superpienet. Vielä pienemmät mitä mä olin kuvitellu! Ekaks siinä tosiaan oli se aula missä vierivieressä oli kolme tiskiä joilla asiat vaiheittain hoidettiin ja sen huoneen toisella puolella oli odotushuone jossa oli yks sohva ja penkkejä. Sinne mäkin kävin sit istumaan ja oottelemaan et millon sieltä huudetaan omaa nimee. 

Mun ollessa siellä se odotushuone oli ihan täynnä - jopa niin täynnä et kaikille ei riittäny istumapaikkaa! Mä kulutunkin aikaa seuraamalla sitä tuolileikkiä, joka siellä oli meneillään sillä aina kun joku huudettiin jollekin tiskille asioimaan, tuli ovesta uus ihminen ja meni istumaan äsken vapautuneelle tuolille autuaan tietämättömänä siitä, että oli just vieny jonkun paikan. Sieltä tiskeiltä ne raukat sit tuli ihan vaan huomatakseen et oli menettäny paikkansa. Jep, siellä oli vähän tylsää kun ei ollu puhelintä räpellettävänä ja saatavilla oli vaan jotain supertylsiä talouslehtiä ja lehtisiä englanniks... Tän tarkkailun lisäks siellä ei siis ollu paljoo muuta tekemistä kun kuunnella et mitä muilta kysyttiin siellä haastattelutiskillä, sillä se odotus"huone" oli tosiaan siinä ihan vieressä ja se ovi oli auki, eli kaikki tiskien toiminta näky ja kuulu odottelijoille.

Siellä tovin venailtuani ja kateltuani kun joku 5 ihmistä kutsuttiin ekalle tiskille ennen mua vaikka olinkin ihan ajallani, kävi kutsu vihdoin ja mä pääsin ekalle tiskille papereineni ja yllätyin kun siellä saikin palvelua suomeks sillä olin kuvitellu et kaikki luukut olis ollu englanniks. Annoin sille miehelle sitten kaikki mun paperit ja toivoin että siinä ois kaikki ja helpotus oli suuri kun se ei vaatinu mun päätä pölkylle puuttuvien papereiden takia vaan selas niitä ihan tyytyväisenä. No, helpotus oli vaan väliaikanen sillä sitten se otti päällimmäiseks sen mun huonosti tulostuneen vahvistussivun toisessa kädessään viivakoodiskanneri ja mä olin ihan noooou enkai mä tullu tänne asti turhaan. Mut thank god ne viivakoodithan oli samat eli multa puuttu sit toisesta koodista alku ja toisesta loppu, niin ilmeisesti ne kompensoi toisiaan kun mitään sanomista ei tullu. Voittajana marssin siis takasin sinne odottelutilaan ja pääsin vielä istumaankin, jee! 

Hetken kuluttua mua kutsuttiin tokalle luukulle, mutta olin niin ajatuksissani etten tajunnu että se englanniks väännetty versio mun nimestä tarkotti tosiaan mua, joten pienen huhuilun jälkeen syöksähdin sit tokalle luukulle jonne jätin sormenjälkeni ja palasin taas venailemaan. Sitten onnistuin jälleen missaamaan sen kun mua kutsuttiin, mutta tokalla "Phsidhila Rhsadhsgudlautio" huudolla tajusin kuitenkin siirtyä vikalle luukulle jossa sit olikin se englanniks tapahtuva haastattelu joka meni näin:
Virkailijatäti: Hello, how are you?
Minä: Very good, thank you. How about you?

V: Good, thanks. *säätää mikrofonin kanssa ja mumisee epäselvästi*

M: Ummm Excuse me, I didn't quite get that?

V: You are going to be an au pair?

M: Yeah that's correct.

V: So you gratuated this year, right?

M: *Miettii hetken että mitä se taas mutisi kunnes tajuaa ja vastaa* Oooohhh yeees, this spring.

V: Okaaay nice! *epäselvää mutinaa*

M: Sorry I didn't get that either... *awkwarrrrd*

V: What kind of exprerience you have with children?

M: *Selittää ummet ja lammet valmentamisista, opettamisista, ohjaamisista, leiriojutuista tutoreinneista jnejnejne*
V: Excellent!! So your visa has been approved and.....

M: *Ei kuuntele enää vaan tuulettaa&tanssii voitontanssia mielessään kunnes tajuaa ettei sitä kuorta pyydetty ja yrittää tarjota sitä sille tädille*

V: No no, I don't need that!!

M: Ummm okay thanks bye, have a nice day!

Mä en siis oikeesti meinannu saada mitään selvää sen tädin puheesta sen mikrofonin takia, sillä välillä se kuulu mikistä ja välillä ei, ärsyttäväää!!! Haha ja aloin tietty heti epäillä et eiks sitä viisumia sit hyväksyttykään kun sitä mun kirjekuorta ei otettu, joten kysyin vielä ekan tiskin mieheltä et eiks sitä kuorta tosiaan tarvii ja tää kertokin että se kuuluu siihen maksuun nykyään. Jahassss. No sitten eikun kamat vaan messiin sieltä turvatarkastuspisteeltä ja kohti kotia!

Arvioitu aika viisumin saapumisesta postissa oli noin viikko, mutta jo seuraavana maanantaina tuli viestiä et voit mennä hakemaan passin&viisumin postista, tai siis ärrältä. Oli muuten jännä kun sinnehän jätetään se passi johon viisumi sitten lisätään, niin vaikka sitä passia ei normisti mihinkään tarviikkaan niin silti mä tiedostin sen puuttumisen jotenkin kauheen vahvasti ja oli hassu olo ilman siltä.  Mutta täällä se nyt on viisumeineen kaikkineen ja kaikki tiedotkin oli mun tsekkauksien mukaan ihan oikein! Ei toi viisumin hankkiminen mun mielestä ollu sit loppupeleissä niin mielettömän vaivalloista kun kaikki aina sanoo, mut kai sitä on vaan totuttu et nykyään kaikki hoituu netissä nappia painamalla. Mutjoo, eipä tarvii ainakaan stressata et ehtiikö viisumi ja passi reissuun mukaan vaan homma on hoidettu!

ps. Vaikka mulla ei yli puoleen vuoteen ookkaan ollu koulua, ei mun jaarittelutaidot näköjään oo päässy ruostumaan vaan tekstiä tulee enemmän kun laki sallii kun pääsee vähänkään kirjottamisen makuun...

my thoughts exactly

"Replace fear of the unknown with curiosity"

" Old ways won't open new doors"

You get a strange feeling when 

you are about to leave a place. 

Like you'll not only miss the people 

you love, but you'll miss that person 

you are now at this time and this 

place, because you'll never be this 

way ever again.

"There is no certainty. 

There is only adventure."

from WHI & TUMBLR

taas homma etenee

Täällä mä hihittelen yksikseni, syön suomalaista perinnesafkaa (niinkin gourmeeta kun makaroonilaatikkoa) ja oon supertyytyväinen itteeni kun asiat on näin hyvällä mallilla. Eilen mä nimittäin kävin lääkärin pakeilla ja sain sen lääkärilapun lähetyskuntoon, selätin viisumihakemuksen netissä ja tulostutin iskällä kaikki tarvittavat paperit sekä kuvautin itteni viisumikuvaa varten. Tänään mä kävin istumassa autokoulun harkkavaiheen teoriatunnilla ja äsken juuuri kävin tsekkaamassa nettiin ilmestyneet lentotiedot, eli jeee mulle on nyt paikka koneessa!!! Lähtö on tosiaan 8.9 ja lentokoneen pitäis alkaa hipoa pilviä heti kahen jälkeen ja vajaa neljä voidaankin jo ihailla New Yorkin maisemia. Niin vajaa neljä paikallista aikaa siis, ihan parissa tunnissa me ei kuitenkaan sinne about maailman toiselle puolelle lennetä... Ja mikä parasta, samalla lennolla lähtee myös Miisa & Janette joiden kanssa ollaankin jo jutskailtu, eli on ihan huippua ettei tarvii yksin lentää!

Huomenna mulla sit oliskin edessä viisumihaastattelu Helsingissä, jeee! Se nettilomakkeen täyttäminen ei mun mielestä ollu niin vaikeeta kun mä olin kuvitellu/mitä kaikki oli sanonu, sillä saatiin tosi hyvät ohjeet CC:ltä eli niitä seuraamalla homma oli hoidettu alta aikayksikön. Se ite haastattelu mua ei jännitä, mutta myönnän että vähän pelottaa et muistanko ottaa kaikki tarvittavat liput ja laput mukaan. Mut eiköhän siitäkin selvitä, vaikka mullahan on se aika siis 8.50 eli voin kertoo et kello soi huomenna aika aikasin et ehdin junailla itteni sinne ajoissa...Hahhah vaikka otsikon biisissä lauletaankin et lähetään stadiin tallaamaan taskut pullollaan massia, niiiin mun pennoset hupenee kyllä hyvää vauhtia eikä taskut kyllä hirveesti huomennakaan tuu pullottamaan:-D Musta tuntuu et ihan kaikkeen menee rahaa mitä tässä pitää tehä, aina isketään vaan uusia laskuja kouraan kun saa asioita hoidettua! Mut kyllähän tässä saa sit rahoilleen oikeesti vastinettakin, eipä sillä. Ja pieni hintahan tällä operaatiolla on verrattuna vaikka vaihtovuoteen, ja itseasiassa mehän mennään töihin ja saadaan sit siellä rahaa, mut kirpasee se silti kun kokoajan saa olla availemassa kukkaron nyörejä!

Päivät vähenee, lähtö lähenee ja mäkin alan kai pikkuhiljaa oikeesti tajuumaan et mä en oo täällä kokonaiseen vuoteen. Oikeestaan nyt vasta ekaa kertaa oon tajunnu et tuun missaamaan aika paljon kaikkee, kun (heh hieman itsekeskeisesti) oon aatellu lähinnä et mitä kaikkee mä tuun näkemään ja kokemaan Jenkeissä. Haha kyllähän se elämä jatkuu täälläkin vaikka mä en täällä ookkaan:-D Mut täällä se sit oottaa kun mä palaan! Tuskin kaikki pysyy ennallaan ja samanlaisena, mut ehkä mäkään en palaa samanlaisena. Mut se on sen ajan murhe, voisin keskittyä nyt vielä toistaseks tähän lähtemiseen ennenku mietin paluuta!

my days are numbered

Lukekaa siis tästä: 31 päivää eli tasan kuukausi aikaa jäljellä lähtöön, mikäli kaikki menee suunnilleen suunnitelmien suuntasesti! Fiilikset on edelleen tosi jeejee, etenkin kun asiat on tällä hetkellä aika hyvin under control, jolla tarkotan siis sitä että oon...

» Saanu varattua itelleni ajan viisumihaastatteluun ens viikolle ja näin ollen myös käsittelymaksun suurunen summa on vaihtanu omistajaa. Viisumiasian mahdollisesti tuskallisin osuus, sen kaavakkeen täyttäminen on mulla kuitenkin vielä edessäpäin, can't wait..... Mielenkiinnolla odotan, koska täällä meinas palaa hermo jo pelkästään ton ajan varaamisen säätämisen kanssa:-D Mut ehkä se lomake ois yhteistyökykysempi, who knows. Sit pitäis muistaa käydä nappaamassa ne siihen viisumiin kelpuutettavat photot ja toki mennä sinne ite haastatteluun! Lisäjännitystä tarjoilee posti Bostonin toimistolta saapuvien lomakkeiden muodossa, sillä ilman niitä ei haastatteluun oo asiaa. Toivotaan siis että ne tulis pian!

» Onnistunu saamaan ajan lääkärintarkastukseen myöskin ens viikolle. Ja mikä parasta, en joudu menemään yksityiselle vaan pääsen ihan tähän meiän hooodzeille omalääkärille vaikka hoitajakin naureskeli et miten voi olla mahdollista et löytykin vapaita aikoja, jeeee! Meiän tulee siis kiikuttaa lääkärille lappu johon hän täyttää sitten kaikki painot, pituudet, mahdolliset sairaudet jne. Eli tää on siis vakiotoimenpide eikä mulla oo mitään erityistä syytä lääkärikäyntiin!

» Myöskin junaillu itteni käymään ens viikolla autokoulun harkkavaiheen ja sitä seuraavalla sit syventävän vaiheen. Onneks ei mee tääkään asia ihan viime metreille, huuups. Mut pääasia et saan noi suoritettua eikä tarvii sit säätää mitään ajokorttijuttuja kun joskus palaan Suomeen.

» Tilannu rikosrekisteriotteen josta ei löytyny mitään ylläreitä vaan mulla on virallisesti puhtaat jauhot pussissa.

Eli jee hyvä mä, vielä kun muistan sit hoitaa noi kaikki jutut:-D Lisäks luvassa olis vielä tärkeistä papereista kopioiden ottamista ja eteenpäin lähettelyä, maksujen maksamista, pariin online workshoppiin osallistumista (oon aina töissä kun niitä olis, whyyyy) ja ainakin kansainvälisen ajokortin tilailua. Ja apua kohta myös tuliasten ostamista ja pakkaamissuunnitelua!

skypeselfies ja niiden seuraukset

"Pidän tän blogin ajan tasalla..." Yeah right. Pitäis oikeesti nyt koittaa tsempata ja opetella päivitteleen useemmin, koska haluisin sit aupparina olla yks niistä blogaajista jotka kertoo kuulumisistaan aktiivisesti koska niitä blogeja on ollu kaikkein mielenkiintosin lukee (ja koska en kuitenkaan opi vastaamaan viesteihin niin kaikki (iskä) suomessa tietää et kaikki on hyvin, heh)! Mut tän kuukauden pienimuotonen hiljasuus ei suinkaan johdu siitä, etteikö mitään olis tapahtunu, päinvastoin! Tänä aikana nimittäin oon mm. ottanu selfieitä ennen ja jälkeen skypetystuokioita sillä...

...Oon saanu edellisten matchien lisäks vielä kolme matchia lisää. Oon siis oikeestaan kokoajan ollu matchattuna jollekin, sillä sen jälkeen kun toi toka match kariutu olin pari viikkoa varattuna yhelle perheelle New Yorkin läheltä (mutta ne valkkaskin toisen tytön joka oli kuulemma niillä eka matcheissä, buhuuu) jaaa sit vielä about viikon yhelle toiselle perheelle jonka kanssa ei myöskään ollu ihan sellasta joojoo tonne-fiilistä (vaikka nekin asu NYCin lähettyvillä) mutta sitten tuli viides match ja BOOOM mä oon lähössä!

Mua ei siis valitettavasti kutsu NYC eikä Californian biitsit, mutta vaikka myönnän että se pikkasen harmittaakin niin se ei kuitenkaan haittaa, sillä perhe vaikuttaa ihan huipulta ja meikkis reissaa siis Virginiaan, Washington DC:n lähettyville eli ainakin muita au paireja pitäis riittää, jee! En oo siis missään nimessä oikeesti katkera mun sijainnista, vaan superinnoissani! 

First things first koska it's all about location (not), mutta niin kenen kanssa mä siis tuun vuoteni viettämään? Hoidettavana mulla on kolme lasta eli yks 10v tyttö ja poitsut 7&4v. Tekemistä siis pitäis riittää:-D Lisäks perheestä löytyy äiti, isä ja koira! Ihan huippua et siellä on kans labbis kun tänne kotiin jää kuitenkin pari karvakuonoo mua venaileen. Tää mun tuleva usa-koti on sellanen kunnon jenkkitalo uima-altaineen sellasella perus jenkkityylisellä esikaupunkialueella, eli on siistiä päästä näkemään kunnon jenkkimeininkiä! Lisäks olin innoissani kun nää kerto tykkäävänsä juhlia kaikki mahdolliset joulut, kiitospäivät, halloweenit jne oikein perusteellisesti kaikkine övereine koristeineen - can't wait! Parasta oli et nää oli oikeestaan eka match jotka oikeesti vaikutti tosi mukavilta ja hauskoilta heti alusta lähtien ja heti oli rentoo jutella näiden kanssa, eli tuli heti sellanen hyvä fiilis joten oon tosi innoissani lähössä sinne. 

Mun pitäis saapua New Yorkiin training schoolille 8.9 eli jep, reilun kuukauden kuluttua. A-pu-a. Mähän sanoin et oon valmis pakkaamaan kamani kasaan vähän nopeemmallakin aikataululla et sitä saa mitä tilaa:-D Ei sillä et on tosi kiva et lähtö on suht pian, sillä oon niin malttamaton, mut vähän hirvittää et tässä ajassa pitäis saada kaikki asiat hoidettua.. Mut mielellänihän mä ne hoidankin että pääsen sit lähtemään!! Silti, wish me luck...

Mun yleisfiilis on siis tositosi innostunu ja ootan innolla lähtöö, mut kyllä nyt jo hiipii aina välillä pieni pelko takaraivoon ja sitä alkaa miettii että mitä onkaan tekemässä. Mut kuitenkin oon aina palannu happyhappy can't wait-fiiliksiin, eli ei todellakaan kaduta! Jospa mä nyt innostuisin postaileen tännekin kun homma oikeesti etenee, eli toivottavasti palaillaan pian!