Mistä au pairit eivät puhu

Muutama päivä sitten mä törmäsin tähän juttuun facebookissa - ja ette uskokaan miten se osu ja uppos! Ja koska tiedän että se kolahti just eikä melkein monelle muullekin au pairille, niin otan vapauden ja suomennan kyseisen tekstin tänne hyvin vapaamuotoisesti & omin sanoin. Rautalangasta väännettynä siis; seuraavat jutut ei oo alunperin mun keksimiä (vaikka samaa oonkin ajatellu lähinnä puoltoista vuotta), vaan mä toimin vaan tulkkina.  

Onko sulla au pair kavereita? Näät siis jatkuvasti kuinka he pitävät hauskaa juhlien muiden tyttöjen kanssa, matkustelee uusiin paikkoihin, kokee lukemattomia määriä kaikenlaisia seikkailuja, esim. ui delfiinien kanssa, ottaa tatuointeja ja tekee muffinseja suloisten lasten kanssa! He tietenkin jakaa näistä kaikista kuvia facebokiin tehden sut mielettomän kateelliseksi. Sä kun luultavasti opiskelet ahkerasti yliopiston tenttejä varten tai oot jumissa sun tylsässä tyossä. Siinä missä au pairina oleminen on ehdottomasti suurimmaksi osaks huippua kaikkien omien kokemusten perusteella, löytyy kuitenkin muutamia asioita joita säkään et varmasti kadehdi au pairina olemisesta, asioita joita au pairit eivät kerro.

Likaiset vaipat, räkäiset nenät ja oksennus

Voi kyllä, tää on varmasti tuttua kaikille. Faktahan on, että lapset osaa olla tosi ällöttävia aina välillä! On se sitten taaperon likainen vaippa, jonkun koulukengät koirankakassa tai kissan oksennus olkkarin lattialla, on hyvin todennäkoistä että niiden hoitaminen lankeaa au pairin vastuulle. 

Mulle tää ei oo ollu koskaan niin iso ongelma, mahdollisesti koska mun lapset on aina ollu vähän vanhempia eikä mitään vaippaikäsiä. Okei oon joissain asioissa kyllä tosi neat freak ja bakteerikammonen whatever et esim. en päästä lapsia mun sänkyyn enkä todellakaan syö niiden kanssa samalla lusikalla tai muuta koska hyi lapsipöpöjä, mut ei mulle oo maailmanloppu joutua joskus siivomaan jotain niiden ällöttäviä jälkiä t. mäkin kassa (=siivooja) & koirien jälkiä aina siivonnut

Loputon small talk

Tiiätteko kun pitkän päivän jälkeen vaan haluis mennä omaan huoneeseen eikä puhua yhtään kenellekään? Au pairina joutuu kuitenkin usein rupattelemaan hostien kanssa. Se on oikeesti tosi uuvuttavaa välillä!

Amen to this! Aina ei vaan jaksais käydä läpi kaikkia päivän tapahtumia tuntitolkulla mutta siinä missä omille porukoille vois vaan ilmottaa että sori nyt ei jaksa, niin itsesuojeluvaisto kertoo että pomojen jutuille on parempi vaan hymyillä

Syöminen

En varmasti oo väärässä kun sanon että monet meistä on seisonu monta kertaa huoneessaan hipihiljaa oven takana yrittäen kuunnella onko host-perhe vielä siellä. Onko ne keittiossä? Kaikista eniten sitä yrittää vältellä osumasta hostien kanssa samaan aikaan keittiöön. Kukaan ei halua että he on vahtaamassa että mitä sä syöt tai kuinka paljon. Tästä johtuen hengataankin usein omissa huoneissamme nälkäkuoleman partaalla odottaen että hostit menis jonnekin muualle.

Surullista mutta totta! Ja ainakin viikonloppusin mulle iso tekijä on myos se, että jos pistät nenäs huoneen ulkopuolelle niin paluuta ei oo. Lapset hyokkää kimppuun lähinnä samalla sekunnilla ja yritäpä siinä päästä niistä eroon kuulostamatta siltä ettet tykkää niistä...

Kun et tiedä ootko toissä vai et

Tää on varmasti kaikkein pahin! Useimmissa duuneissa sulla on selkeät työajat. Au pairina on monia sellasia tilanteita että et oo ihan varma että odotetaanko sun olevan läsnä vai ei. Sä et kuitenkaan halua kysyä ettei se vaikuta siltä ettet haluis viettää aikaa perheen kanssa. Eli ei oo helppoo! Mä suosittelenkin että yrität saada työajat mahdollisimman hyvin selville ennenkun teet päätoksiä perheiden suhteen. Ne ajat tietenkin vaihtuu usein, mutta se helpottaa jos tietää edes vähän mitä odottaa. 

Haluuko ne viettää perheaikaa keskenään vai haluaisko vanhemmat olla hetken kahestaan? Ottaako ne enemmän nokkiinsa jos meet ja otat tilanteen haltuun vai jos et mee? Olettaako ne sun määrävän lapsia vai onko se varpaille astumista jos kommennat niitä?

Lasten itkuun ja huutoon herääminen myös vapaapäivinä

Kukapa ei nauttis vapaapäivistä? Vihdoin voit nukkua pitkään ja levätä ansaitusti. Tai sit ei! Jos oot au pair niin heräät luultavasti siihen kun lapset riitelee/tappelee/huutaa. Miten ne jaksaakin herätä niin aikasin? 

Siinä missä iltasin on kiva että huone on alakerrassa ja on vähän omaa tilaa, kostautuu se aamusin kun lasten juostessa ympäriinsä se kuulostaa sun huoneeseen lähinnä viidensadan norsun tamppaamiselta. Höystettynä itkulla ja huudolla. 

Luvan kysyminen kavereiden kyläilyyn 

Yhtäkkiä on kun oisit taas 10-vuotias. Koska talo ei oo sun, joudut kysymään luvan jos haluat kutsua kavereita kylään. Ja vaikka perhe antais luvan, niin lukeudut onnekkaiden joukkoon koska monet perheet ei oo kauheen innoissaaan tästä. 

Ai miks au pairit hengaa aina kauppakeskuksissa tai starbuckissa? Vaikka perhe antaiskin luvan kavereiden kyläilyyn niin mieluummin sitä menee jonnekin muualle kun pysyy työpaikallaan. 

Sun englantia arvostellaan ja tunnet olosi tyhmäks 

Oli sun englanti kuinka hyvä tahansa, lapset loytää kyllä jotain jolle nauraa sun aksentista/kieliopista/sanavarastosta.

Eikä ne edes tarkota sitä yleensä pahalla - paitsi sillon kun ne on vihasia niin niiden on helppo tarttua siihen ettet puhu täydellistä enkkua. 

Kahviriippuvuus

Au pairit on vaan niin koukussa kahviin. Se on ensimmäinen asia aamulla ja päivän aikana tulee kumottua luultavasti ainakin toinenkin kuppi toisten au pairien kanssa paikallisessa Starbucksissa.

Okei mä en kyllä edelleenkään juo kahvia, mut ei riitä kyllä yhen käden sormet laskemaan et kuinka monta kaveria tiiän jotka on kehittäny itelleen kahviriippuvuuden täällä ollessaan. 

Koti-ikävä

Me ollaan tuhansien kilometrien päässä kotoa ja perheestä. Vaikeen päivän jälkeen on helposti huono fiilis ja sitä alkaa miettiä et miks mä edes teen tätä? Sillon ei auta kun skypettää kotiin ja yrittää tehä jotain muiden au pairien kanssa, ne kun tietää tarkalleen mitä sä käyt läpi.

Ite en kyllä välttämätta ensihätään suosittelis skypettämistä kotiin koska mulla se ei ainakaan ikinä lievennä koti-ikävää, päinvastoin, mutta oon samoilla linjoilla et ei oo aina helppoo tää tällänen.

Nukahtaminen ennen iltakymmentä

Lasten kanssa tyoskentely on uuvuttavaa. Ja sen lisäks joudut tekemään vielä kotitöitä! Monet au paireista onkin onnellisesti nukkumassa kymmeneltä illalla.  Seuraavana aamuna kun on taas herättävä aikasin herättämään lapset.

Mä en täällä oikeesti vaan yksinkertasesti jaksa tehä iltasin mitään. Ekana vuonna oli ihan eri meininki kun tein niin paljon vähemmän töitä, mutta täällä mä haluun vaan illalla mennä nukkumaan ajoissa et jaksaa herätä taas aikasin aamulla. 

Meillä ei oo mitään käsitystä että mitä sitä tekis au pairiuden jälkeen

Monilla meistä ei oo harmainta haisuakaan että mitä aikoo tehdä tulevaisuudessa. Au pairina oleminen on turvallista. Asuminen, ruoka ja mukava ympäristo tulee automaattisesti. Mutta mitä tapahtuu kun vuosi on ohi?

Seriously, miten normaali elämä toimii?

Kotiinpaluu on suoraan sieltä

Kaikesta edellämainitusta huolimatta on mielettomän kivaa olla au pair, joten kun kotiinlähdön aika koittaa, on se luonnollisesti aika masentavaa. 

Erityisen vaikeeta lähtemisestä tekee se, että tää on niin ainutlaatusta eikä tähän oo enää paluuta tän kaiken jälkeen.