En kommentoi vastauksien pituutta, mutta en usko et kukaan tätä blogia aikasemmin lukenu on hirveen yllättyny. Sen verran kuitenkin annan teille armoo että jaoin vastaukset pariin satsiin niin yhen postauksen lukemiseen ei kulu koko loppuvuotta, saatte hengähtää hetken ennen kun isken seuraavan kerran. Ja omalla vastuulla voi toki vielä kysyä lisääkin, mutta varotan että se saattaa pidentää seuraavaa postausta:-D Kuvien tuoreudesta kertonee joulukuuset ja jouluvalot, mutta mun mielestä ne ansaitsee silti päästä päivänvaloon koska San Francisco on paras.
Mitkä asiat, tapahtumat ja/tai kokemukset yllätti?
× Isoimpana yllätyksenä tuli varmaan extendauksen ja uudessa perheessä alottamisen vaikeus. Ei se prosessi itessään, eikä oikeestaan ekasta perheestä lähteminenkään mut se uudessa perheessä alottaminen. Mulla nyt oli siinä keskimmäisessä normaalien käynnistymisvaikeuksien lisäks omatkin haasteensa, mutta ihan yhtä yllättävän vaikeeta se oli alottaa sit rematchin jälkeen täälläkin vaikka sillon olinkin tosi ilonen tästä perheestä. Mä kun aattelin et ei se varmaan tunnu missään kun eka perheessä oli tosi helppo alottaa ja alkaa elämään, mutta miten väärässä sitä taas olinkaan! Mut nyttemmin kun oon jutellu tosi monien muualta tänne Caliin extendanneiden au pairien kanssa (ja meitähän riittää) niin yhtä vaikeeta se on ollu kaikille muillekin. Ja kaikki ollaan oltu siitä yhtä hämmästyneitä.
Muuttaisitko aupair-ajasta jotain, jos muuttaisit niin mitä?
× Kyllähän näitä aina löytyis, niin sellasia juttuja et olis ihan oikeesti pitäny tehä toisin kun sellasia jossittelujakin joilla ei oo mitään oikeeta merkitystä, mutta koitan olla takertumatta niihin liikaa koska faktahan on että mitään en voi enää muuttaa. Mutta ihan yleisesti joo, muuttaisin sen että en vaan venailis silleen "sit joskus" vaan tekisin, koska aikahan kuluu kokoajan ja loppuukin joskus, nopeemmin kun kuvitteleekaan. Ja sen et oisin ollu enemmän eri ihmisten kanssa, nyt varsinkin kun miettii Virginiaa niin eniten harmittaa et vaikka tapasin niiiin monia ihan superkivoja tyyppejä niin en ollu loppupeleissä niiden kanssa niin paljoo kun oisin halunnu. Miksi? Beats me.
Entä kultuurierot: millaisia huomasit, missä asioissa Amerikka eroaa Suomesta siun mielestä eniten?
× Mitä tähän nyt sit sanois, kaikki lähinnä haha. Eniten täällä ittee on ehkä koskettanu se (perhe-)elämän kulku ja suorituskeskeisyys mistä oon aiemminkin maininnu. AINA on painettava duunia sata lasissa, oli kyse sit koulusta tai töistä, koska on pärjättävä että pääsee elämässä eteenpäin koska muuten et muuten pääse. Ihan tällanen perus kuvio on että vanhemmat on poissa kotoa kellon ympäri ja on palkannu jengiä siivoamaan, hoitamaan lapsia ja pihaa koska heillä ei oo siihen aikaa koska on tehtävä töitä että voi elää & maksaa kaikelle palkkaamalleen työvoimalle. Lapset tuupataan mahdollisimman moniin koulun jälkeisiin aktiviteetteihin osittain että heillä ois paremmat mahkut päästä parempiin kouluihin jotka muuten ei nekään oo lähelläkään ilmasia eli on tehtävä töitä senkin takia. College funds eli yliopisto rahastot on ihan real deal ja perheet saattaa miettiä asuinpaikkansakin lasten tulevan yliopiston perusteella koska in state-asukkaat pääsee yleensä halvemmalla. Ja mites hei terveydenhuoltoasiat sun muut, tarviiko ees jatkaa?
Eikä kotiäidit oo mikään pelkkä ökyjen juttu, koska monissa perheissä tulee edullisemmaks ja helpommaks että toinen vanhemmista on kotona kun sit ei tarvii maksaa ylimääräsille käsipareille (vaikka monet tekee sitäkin) ja on joku jolla on aikaa kuskata lapsia jne.
Ja perhekulttuurissa niin mua kun monia, monia muitakin varsinkin eurooppalaisia jaksaa hämmästyttää se kuinka vanhemmat tekee töitä enemmän kun on vaan perus vanhempia. Ymmärtäähän sen että leipä on ansaittava, mut itestä on vaan niin hassua että porukat ei pyöritä taloutta. Ei vie lapsia kouluun, ei pese pyykkiä, ei tee ruokaa, ei vie harrastuksiin, ei vietä iltoja lasten kanssa? Mulle "vanhempi" on aina merkannu muutakin kun vaan äitiä tai isää, se on merkannu sitä et vanhemmat on ne jotka huolehtii ja pyörittää taloutta. Vaikka sikshän ne porukat täällä sit taas tekee töitä, pystyäkseen pyörittämään taloutta ulkoistamalla, mut en ymmärrä miks se on menny tällaseks? Eiköhän nääkin mieluummin ois vähän vähemmän töissä ja enemmän ite lapsien kanssa, mut täällä se ei vaan tunnu menevän niin. Jälleen myönnän että itellä opettajan lapsena on ehkä vähän vääristyny kuva tästä, mutta kyllä mun kavereidenkin porukat tuli suurimmaks osaa kotiin lähempänä neljää-viittä kun reilua seiskaa niinkun täällä. Just saying.
Muita osa-alueita esim. syöminen (ulkona syömisen halpuus&laaja valikoima=ei aina roskaruokaa), pukeutuminen (ketään ei kiinnosta), koulut (pyörii monissa paikoissa paljolti vapaaehtoistoisten voimin jota vanhemmilta edellytetään) ja eriluokkaisuus (näkyy tosi selvästi esim. Asuinalueina jne).
Mitä opit itsestäsi aupair-aikana?
×Vaikka oon aina heittäny läppää et oisin kelpo edustusvaimo/kotiäiti niiiin totanoinniin enpä muuten oiskaan. Edustusvaimo vielä ehkä justjust menis, mutta musta ei olis viettämään kaikkia päiviä kotona lasten kanssa. Eka vuosi meni vielä ihan lähinnä joutilaisuudesta ja helposta elämästä nauttien, mutta viimeistään nyt mulla on ollu kauhee tarve alkaa suunnitella elämää tän jälkeen koska kunnianhimo on nostanu päätään ja jos jotain niin sen oon huomannu et haluun saada elämässäni muutakin aikaseks kun saada lapset ajoissa kouluun.
Entä elämästä ja maailmasta yleensä?
× No perhe-elämästä on ainakin tullu monet korvaamattomat oppitunnit suoraan elämämkoulun tarjoamina sekä kärpäsenä katossa seuraamalla, mut nähtäväks jää että jos ite joskus päätyy samaan tilanteeseen niin lankeeko samoihin sudenkuoppiin vai onko vahinkoja seuraamalla viisastunu.
Ja kuten lähinnä kaikki Suomesta pidemmäks aikaa poistuvat aina saa huomata, on mullakin monissa asioissa arvostus kotimaata kohtaan noussu ihan eri tavalla. Vaikka mä en edelleenkään fantasioi suomalaisesta punasesta tuvasta perunamaalla kuusimetsän keskellä, en kuitenkaan myöskään todellakaan valita siitä että oon kasvanu Suomessa (enää niin paljoa). Ja kuten monta kertaa sanottu niin en oo palaamassa takasin voidakseni alottaa loppuelämäni auvoisessa lintukoto-Suomessa, mutta kuinka lukemattoman monta kertaa mä oonkaan täällä päivitelly tätä menoa ja jonkinasteisella kaiholla muistellu Suomea.
Mutta onhan tää avannu silmiä entisestään; maailmassa on niiiin paljon muutakin kun Suomi. Ja muuta kun jenkit.
Mitä vinkkejä antaisit ensi kertaa au pairiksi lähtevälle?
× Mieti tarkkaan mitä haluut ja mihin oot valmis - ja muista että ei siitä tarvii tinkiä liikaa! Järjen käytön ja kohtuuden kera siis, älä ihmeessä päätä et teikäpä lähtee vaan nyyjorkkiin tai kalivoorniaan rikkaaseen perheeseen arm candy-au pairiks joka ei oikeesti tee mitään, vaan et jos sydän sanoo että kaks lasta on maksimi niin älä mene perheeseen jossa sun vastuulla on 14 lasta, seitsemän koiraa ja vuohi. Mikäli tiedät että sulle perheaika on oikeesti tärkeetä, niin älä edes harkitse perhettä joka ei nää toisiaan kun kaikki viilettää aina omilla teillään ja au pair on vaan helpottamassa monien liikkuvien osien sujuvaa liikehdintää. Jos oot havainnu että oot parempi kouluikästen kun taaperoiden kanssa, niin ei jenkeistä kouluikäset lapset lopu ihan heti kesken, joten älä ota kontolles kolmee taaperoa koska pelkäät ettet muuten saa ollenkaan perhettä. Ja for the love of God - jos et ihan oikeesti tykkää lapsista mut haluut vaan jenkkeihin niin ä l ä l ä h d e. Älä edes harkitse, siitä ei tulis yhtään mitään. Mut perheet on tosi usein tosi tarkkoja omista kriteereistään au pairien suhteen ja arvatkaa mitä? Au paireilla on oikeus ihan samaan. Monet au pairit mukautuu liikaa perheen tahtoon ja varsinkin valkkausvaiheessa ei mieti tarkkaan mitä ite oikeesti haluaa - ja on sit onnettomia, mut eihän se taas palvele yhtään ketään! Tottakai au pairina on oltava joustava, elämä kun tunnetusti on aika ennalta-arvaamatonta sorttia - lapsiperheiden elämistä puhumattakaan, mutta ei sen silti pitäis olla liikaa iteltä pois.
Ja aikaa ei oo koskaan liikaa, varsinkaan jos viisumista löytyy parasta ennen päivämäärä, et se kannattaa muistaa!
Mikä on ollut parasta au pair vuodessa?
× Kaikesta huolimatta kyllä mä silti sanoisin et tää elämäntyyli, niin monta kertaa kun mäkin oon au pairiuden keksijän kironnu lähelle alimpaa helee. Tähän toki vaikuttaa mun kohalla paljolti se, että mulla on sattunu tosi hyvät perheet kohalle joten mä oon suurimmaks osaks aikaa voinu oikeesti sanoo että tykkään olla täällä. Kaikilla ei todellakaan mee näin ja oo ollu näin "helppoo", mutta ite voin sanoo et työ sinänsä on aika kivaa ja rentookin jopa (moneen muuhun verrattuna), ei tarvii huolehtia mistään asumiskustannuksista, senkus syö mitä kaapeista löytyy, auto tankataan pyynnöstä, viikottain saat about $200, ei tarvii vaivata päätä laskuilla, asut ulkomailla mistä ei uudet paikat&kokemukset lopu kesken ja uusia ihmisiä eri maista voi nähä ihan niin paljon kun jaksaa. Lisäks mulla on melkein aina viikonloput vapaat ja työtuntejakaan ei viikossa kerry about 40h enempää. Tavallaan tää on best of both worlds kun asut hosteilla eli "porukoilla" mut saat olla ihan rauhassa vapaa-ajalla, kukaan ei utele ja tivaa minne meet ja mitä teet eikä tuputa ruokaa mutta et silti joudu maksamaan mistään. Toisaalta et voi olla ihan täysin kotikotonas koska well, ei oo sun koti. Mut vaikka voin sanoo et ei oo helppoo olla au pair, niin kyllä mä jään kaipaamaan tätä tietynlaista huolettomuutta ja muistelemaan lämmöllä näitä vuosia, kaikesta huolimatta.
Onko uusien kavereiden saaminen helppoa?
× Au pairejahan löytyy joka kiven alta ja uusia putkahtelee kun sieniä sateella - ainakin näissä paikoissa missä mä oon asunu. Aika varmaks uskallan sanoo että kaikkien kaupunkien läheisyydestä löytyy kollegoja useampikin kappale, mut toki mitä kauemmas mennään sivistyksestä niin sitä harvemmassa on toki yleensä au pairitkin. Mut au pair-kavereita on ihan maailman helpoin saada, koska lähes kaikki on lähtökohtasesti täällä tapaamassa uusia ihmisiä ja bondailu on helppoo koska ootte jollain tasolla aina samassa tilanteessa; vieraassa maissa hoitamassa lapsia. Toisista on maailman ärsyttävintä jauhaa au pair asioista toisten au pairien kanssa, mutta musta on ärsyttävämpää jauhaa lapsista muiden ihmisten kanssa joten mua ei erityisemmin haittaa käydä läpi samoja mistä tuun/kauan oon ollu/mitä teen jnejne kysymyksiä. Jengillä ei oikeesti oo mitään käsitystä et millasta on olla au pair, joten musta on kiva et niitä asioita voi jakaa sellasten tyyppien kans jotka tietää heti mistä on kyse.
Kun miettii että missä yleensä tapaa ihmisiä ja alkaa solmia ihmissuhteita, niin vastaukset pyörii varmaan aika monella työpaikka-koulu-harrastukset-baarit yms-akselilla, mutta täällä homma toimii vähän eri tavalla. Varsinaisesti kun oot töissä niin hengaat lähinnä lasten ja hostien kanssa, koulua ei tarvii samalla tavalla käydä (vaikka se on toki myös mahdollista), harrastuksiin ei välttämättä oo aikaa (tai ylimäärästä rahaa) eikä yöelämään (teoriassa) pääse jos ei oo yli 21. Mutta au pairina ihmisiä löytääkin helposti oman LCC-ryhmän tai suoraan LCCiden kautta, Facebookin ryhmistä tai sit esim. Puistoista, niistä mahdollisista harrastuksista tai kouluista - eikä tässä voi jättää mainitsematta tinderiä tietenkään!
Että joo, löytää helposti mut pitää ite nähä vähän vaivaa, koska et automaattisesti oo juurikaan edes muiden au pairien kanssa tekemisissä kuten esim. Koulussa ois.
Mun mielestä on niin rentoo et koska au pairit on yleisesti ottaen aina valmiita tapaamaan uusia tyyppejä niin aina voi vaan laittaa ihan randomisti vaikka joillekin lähistöllä asuville tyypeille viestiä ja sopia et mennään kahville tai tehään jotain vaikka ei ois koskaan edes nähty ennen. Ja mä ainakin koen että täällä piirit on sellaset et aina voi laittaa jollekin viestiä ja jos heillä on jo suunnitelmia niin sit automaattisesti pyydetään aina mukaan, the more the merrier. Yleisesti ottaen au pairit on aika toimiva yhteisö mistä löytää aina seuraa, apua ja vertaistukee. Ja parasta on tietty se et kaikki on eri maista! Onhan näitä klikkejä ja vaikka mitä täälläkin, mut kun pitää piirit tarpeeks isoina niin mä oon ainakin viihtyny.
Oletko koskaan katunut au pairiksi lähtemistä?
× Tähän voin ilokseni ihan täysin rehellisesti vastata että en oo. Aina ei oo ollu helppoo&kivaa, mutta kertaakaan en oo katunu.
Kuinka vaikeaa koet Suomeen palaamisen olevan?
× Ihan kerrassaan tositosi älyttömän vaikeeta, noin niinkun henkisesti. Tai lähinnä se on vaikeeta ettei kauheesti kiinnostelis elää siellä, enkä mä tiiä yhtään mitä mä teen mun elämällä siellä. Tavallaan tässä vaiheessa tunneskaalaan sekottuu jo vähän innostustakin, mut emmä silti tiedä et mitä mä sit siellä teen. Vaikka kotiinpaluu-kulttuurishokki onkin varmasti ihan real deal, niin uskon kyllä kun sanotaan että on helpompi tottua siihen vanhaan ja tuttuun kun opetella kokonaan uuteen niinkun tänne tullessa.
Top5 ruokapaikat jenkeissä?
× Chipotle, Chipotle, Chipotle, Chipotle ja Shake Shack.
Mitkä on must have jutut(joita ei voi oastaa amerikasta) mukaan suomesta kun lähtee aupairiksi amerikkaan?
× Yllättäen ekana tulee vaan kaikkee syötävää mieleen... Mut emmä oikein tiiä et mitä muuta täältä ei ollenkaan sais? Toki jos on jotain luottokosmetiikkajuttuja niin luonnollisesti suomalaisia merkkejä täältä ei kauheesti löydy. Eikä roll on-dödöjä??? Ja hei mulle ihan ehdoton oli invisibobble-ponnarit, niitäkään en oo löytäny täältä.
Mitä tulevan aupairin pitää ehdottomasti selvittää tulevalta perheeltään ennen valintaa?
× Se, että omat kriteerit täyttyy, kaikessa ympäripyöreydessään. Onko työajat sellaset että ne sopii sulle, onko autoo käytössä, mitä sulta odotetaan au pairina...Mitä näitä nyt on. Ite kyselisin myös edellisten au pairien perään ja et miten niiden kanssa on menny, millasia rutiineja/tapoja heillä on perheenä ja et miten he näkee au pairin osana niitä ja ihan mitä ikinä kukin kokee tärkeenä.
5 asiaa Amerikasta mitkä pitäisi olla myös suomessa?
× Chipotle, muut hyvät "pikaruoka"paikat, olkoonkin feikkiä se julkinen ilosuus niin kyllä ne kehut silti lämmittää mieltä, Chipotle ja isot kaupungit. Tai en mä niitä ehkä Suomeen haluis, mutta kyllä mulle tulee niitä ikävä.
Kuinka olet kestänyt koti-ikävää?
× Ekan vuoden erinomaisesti, moista kun ei ollu ja nyt tokana vuonna oon ehkä enempi ikävöiny Virginiaa. Ja ekaan vuoteen nähden on ollu enemmän ihan kotikoti-ikävääkin, mut koska se ei kuitenkaan oo ollu sellasta et haluisin välttämättä pois täältä niin ollu ihan fine.
Miten selätät aina koti-ikävän?
× No mulla ei mitään valtavaa koti-ikävää oo koskaan ollu, et mulle lähinnä se et on miettiny et oisinko oikeesti mieluummin siellä kun täällä on auttanu. Ja tietty se että kotiinhan tässä joutuu/pääsee väistämättä ennemmin tai myöhemmin, halus tai ei. Täällä kun taas päivät on aika tarkalleen luetut... Virginia-ikävä taas on vähän huanompi homma koska siihen elämään ei oo paluuta, mutta siinäkin auttaa kun miettii miten paljon on päässy kokemaan koska muutin tänne. Mut noihin fiiliksiin ei konkreettisesti auta oikeestaan mikään muu kun et menee ja tekee jotain eikä vaan vello yksin ikävissään.
Oletko saanut paljon jenkki-kavereita?
× Lähinnä mun kaverit on kyllä ihan au paireja, niinkun monilla muillakin au paireilla. Onhan noita jenkkejäkin ollu, mut periaattessa meillähän auppareillahan ei (tinderin lisäks) oo kauheesti yhteistä kosketuspintaa paikallisten oman ikästen kans. Tai siis vois olla, mut se vaatii kyä yleensä sit jo vähän enemmän vaivaa ja on ihan itestä kiinni. Eikä siis sillä, monilla on kyllä paikallisiakin kavereita - tytöillä enimmäkseen poikia ylläripylläri - et en sano et se ois mitenkään ennenkuulumatonta tai mahdotonta, mutta tavallaan au pairit elää aikalailla enemmänkin omassa au pair-kuplassaan et on ihan itestä kiinni et kuinka hyvin sitä saa rikottua.
Oletko oppinut jenkkienkun:D
× Naaah, vaikka mulla (kauheen pahaa) suomiaksenttia ei koskaan oo ollukaan niin kyllä mun aksentista silti kuulee edelleen että en oo täältä. Enkä kyllä haluiskaan sellasta kunnon jenkkiaksenttia, se kuulostaa musta tosi rumalta, et mä oon ihan tyytyväinen tähän välimuotoon missä käytän samoja fraaseja kun paikalliset mutta en kuulosta jenkiltä. Et tää mun on ehkä eniten sellanen wnb-jenkkiaksentti haha.
Paljon saat suunilleen palkkaa ja riittääkö se siellä rellestämiseen ja muuhun elämiseen?
× Tällä hetkellä viikossa järjestön määrämät $195.7 (kyllä, saan tarkalleen just ton verran:-D) viikossa ja sen eteen saan tehä max 45h töitä. En kommentoi vajaan vitosen tuntipalkkaa... (tai itseasiassa kommentoinpas, pitäis aina yrittää muistaa suhteuttaa siihen se et käytännössä asutaan täällä ilmaseks). Mut tosiaan kun "pakollisia" kulujahan ei oikeestaan oo niin kyllähän tolla pärjää. Riippuu ihan että mitä tekee et mihin kaikkeen se riittää, mut kyllähän sillä elää!
