Tällä kertaa luvassa on vähän tällanen Dear Diary-tyyppinen sotku kun oon kirjottanu osan viime viikolla (enkä millään jaksanu tehä loppuun & julkasta) ja osan nyt tänään, mutta eiköhän tästä jotain tolkkua kuitenkin saa.
5/11 Ma en todellakaan tieda etta mista ma alottaisin. Ikavasta kai kun en tunnu paasevan siita millaan yli enka ympari. Tai ehka sittenkin siita etta taalla on kaikki ihan superhyvin vielakin ja tykkaan olla taalla tosi paljon, mutta sen takia tuntuukin niin kummalliselta etta tavallaan kaipaan kokoajan muualle. Tai en muualle, mutta muita paikkoja, jos ymmarratte tan hiuksenhienoja hiuksia halkovan eron. Mulla on niin kova ikava Virginiaan ettei ikina. Ma kun kuvittelin etta lahteminen olis ihan no biggie kun Suomen jattaminen ei lahinna tuntunu missaan, mutta miten vaarassa sita voikaan ihminen olla. Sitten ma olin suhteellisen vakuuttunu etta ikavointi johtu siita etta San Mateo ei sit ollukaan The place to be, mutta taalla mulla ei nokan koputtamista lahinna mihinkaan ja silti Virginia kummittelee mun mielessa (ja unissa) kokofreakingajan. Ihan oikeesti tallastako taa nyt sit tulee aina olemaan?
Ois kuvitellu etta kaikki uudet jutut pitaa ajatukset muualla, mut nooope. I mean kaikki taa viimeaikanen ajatustoiminta kavis paljon enemman mun jarkeen jos taa tyo ei nappais, lapset ois kamalia, hostit orjuuttais ja nyhvaisin taalla kaiket paivat yksinani enka vielakaan tuntis taalta ketaan. Mutta kun ei. Lapset on maailman sulosimpia & tottelee ja toimii kun unelma, paivat on aika pitkia mutta tyo itessaan on tosi rentoa, hostit on edelleen tosi kivoja ja niiden kans tulee jatkuvasta jaatya suusta kiinni kun kokoajan on kaikkee juteltavaa, oon loytany ihan parhaita italialaisia - ja toki muitakin taalta meilta pain- ja kaiken kukkuraks meilla on siis vielakin taa edellinen auppari taalla ja on ollu hirveen kiva hengailla Issyn kans ja teha kaikki tyot yhessa. Taalla kuulkaa aurinko paistaa ja lampotilat huitelee parinkympin tienoilla. Niin ja ma oon tosiaan siella kauan haaveillussa Californiassa niinkun monta kertaa itelleni joudun aina muistuttamaan. Mitaan valittamista ei siis oikeestaan oo, mita nyt voisin skipata tan muuttoepaselvyysasian ja mahdolliset sita seuraavat muuttohardellit, mutta rautalangasta vaannettyna taalla on siis parempi kun hyva. Ja silti ikava on suurempi kun kova.
Oon myos onnistunu kehittamaan tahan kaveriks jonkinasteisen suomikoti-ikavankin esiasteen mita mulla ei naiden 14 kuukauden aikana oo oikeestaan koskaan ollu mika on ollu ihan mielenkiintosta myoskin. Asiaa ei valttamatta auttanu ihan alyttomasti et sain viikonloppuna cityyn tyomatkalle tulleen vieraan kotoo (ja kaikkia suomijuttuja) mutta oli miten oli, niin oli kylla kiva taas kuulemaan kotijuttuja muutakin kun snapchatin valityksella. Ja taa jonkinmoinen koti-ikava on oikeestaan viela kummallisempi kun Virginia-ikava, koska ma tavallaan tykkaan fiilistella Suomee ja kotia ihan sikana, mutta en oikeesti haluis menna takasin. Ma en oikeestaan tunne kuuluvani tanne, niinkun jenkkeihin ylipaataan, mutta ei toi Suomikaan kauheen vakuuttavasti kylla huuda mun nimee...
Ja niin oudolta kun taa kaikki kuulostaakin, niin en ma haluis siis lahtee taalta yhtaan mihinkaan. En tiia et enko ma vaan osaa olla vai mika tassa (mussa) on vikana, mutta tasan yhta paljon kun ma ikavoinkin lahinna kaikkee niin yhta paljon ma tykkaan kaikesta taalla. Ehka taa on vaan joku ohimeneva vaihe, ehka ma en vaan tiia miten pain olisin kun mun au pair-urasta on menny jo 2/3 osaa tai ehka mun on vaan opittava elamaan tan kanssa. En tiia, mutta ma jatkan itteni pitamista kiireisena ja koitan nauttia, koska siihen mun pitais keskittya eika ikavaan.
Smoothisti siirtykaamme viela tahan loppuun muihin aiheisiin: Viime viikonloppu halloweeneineen ja Suomi-vieraineen oli huikeee! Perjantaina me kaiverettiin kurpitsoja taalla kotona lasten kanssa ja illan ma kaytin kauneuttani hoitaen ja Paiville skypeillen koska lauantaina herasin aikasin, otin bussin cityyn ja vietin paivan Suomiseurassa jonka jalkeen hurautin bussilla tanne kiskasemaan halloween-asun paalle koska illan hamartyessa me lahettiin trick or treat- kierrokselle. Karkkisaaliin kanssa kotiuduttuamme lahin ma melkein samalla ovenavauksella kun me suunnattiin italialaisten kanssa Berkeleyhin frat-partyihin ja siella huudeilla me sit viihdyttiinkin pitkalle aamuyohon asti. Sunnuntaina herattyani lasten tultua infoomaan etta meilla on naytto kerasin ma itteni ja huoneeni kasaan ja autoin Candy Fairya valkkaamaan lapsille lahjat vastineeks halloween-karkeista jonka jalkeen saatiin tanne meille lisaa Suomalaista verta (ja karkkia) illan ajaks. Hyyyvin kiireinen mutta hyva viikonloppu! Ei tanne muuten mitaan sen kummempaa kuulu, hyvveee vaan!
12/11 Uus viikko, uudet kuviot! Miten paljon ehtiikään fiilikset muuttua viikon aikana, tällä kertaa onneks vaan parempaan suuntaan. Viime viikolla oli tosi outoo kun Issy lähti takas ausseihin ja musta tuli virallisesti näiden main au pair. Lapset on ottanu tän yllättävän hyvin vaikka toki niille oli kova pala kun vahdin vaihto kävi, mutta varmasti helpotti et olin kuitenkin siinä vaiheessa ollu täällä jo kuukauden. Ja mun viime viikkoset ikäväfiilikset kaikkos viimestään viikonlopun aikana kun lähettiin perjantai-illaks italialaisten kanssa cityyn, kokkailtiin lauantaina tyttöjen kanssa dinneriä ja koomattiin&syötiin ulkona italialaisten kanssa sunnuntaina. Ja toki viime viikolla oli koti ja Virginia ihan eri tavalla mielessä kun Issy oli lähössä ja puhuttiin paljon tietty kotiinpaluusta ja kaikesta niin alko itekin väkisinkin miettimään kaikkee sellasta, mut nyt oon ihan back to this life.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti