13. toukokuuta 2015

247 päivää eikä yhtäkään

..Mäkkärissä syötyä ateriaa oo mahtunu näihin satoihin päiviin. Kerran hain walmart-reissulla sieltä sheikin mutta mitään muuta mc-ruokaa ei oo tullu syötyä. Ei sillä että alunperinkään oisin mäkkisafkan ylin ystävä, mutta täällä on vaan niiiin paljon parempaakin pikaruokaa et miks ihmeessä ees haluisin syödä siellä? (Okei se ois halvempaa mut meillä aupaireillahan on tunnetusti niin paljon rahaa et voi rauhassa valikoida ruokapaikkansa)
Vuosia kestänyt salkkarikierre tuli myös tiensä päähän ja ylpeänä voin kertoo että oon ollu nyt 247 päivää kuivilla. Salatut elämät on taas vihdoin mullekin salaisia enkä tiiä, enkä välitä, et kuka räjäyttää kenenkin kahvilan ja kidnappaa tai hautaa elävältä raskaana olevia naisia tai ketään muitakaan. 

Kertaakaan täällä ollessani en oo ollu tätä about 170cm pidempi, sillä en oo ottanu askeltakaan korkokengät jalassa. Yks syy on se, että musta tuntuu että oon jo lähtökohtasesti valtaväestöö pidempi ja hyvänä kakkosena tulee se, että missäs mä täällä niitä korkkareita pitäisin? Nojoo voishan sitä viikonloppusin yrittää panostaa kun ei tarvii juosta lasten perässä, mutta palataas kohtaan yksi..

Myöskin pyörällä ajamiset on jääny vaan ajatuksen tasolle, sillä vaikka meiltäkin mun mielestä löytyis useempikin pyörä jolla voisin ajaa niin 1. Miks pyöräilisin kun voin ajaa autolla haha 2. Missäs pyöräilisin kun kaikki ajaa autolla eikä tälläseen tarkotukseen tarkotettuja kulkuväyliä kauheesti täältä löydy. Suomessa tuli pyöräiltyä kyllä jonkin verran, mutta njaaa ei oo kyllä ikävä.
En oo myöskään syöny voita, kuten en yleensäkään, mutta siis edes leivän päällä. Edelleen, kuten en yleensäkään, mutta täällä ei harrasteta voileipiä vaan leivillä on joko pb&j tai jotain majoo. Mun leivillä on avokadoa tai cream cheese, mutta kyllä mä tykkäsin hapankorpuista oivariinin kanssa vaikka muuten en voista leivän päällä kauheesti välitä. 
Vaikka autolla tuleekin ajettua lähes poikkeuksetta päivittäin, en oo kertaakaan joutunu täällä tekemisiin manuaalivaihteisten autojen kanssa. Miten rentoo onkaan ollu ajella näillä automaateilla, voi sit taas hetki mennä ennenko tottuu vaihtelemaan vaihteita ja tekemään tollasta vaativaa ajatustyötä ajon yhteydessä.

Kaikki tänä aikana tapahtunut uiminen on so far tapahtunu uima-altaassa joten luonnonvesissä ei oo tullu dippailtua edes varpaita. Tänä aikana kauheen monet tuskin siellä järvien kyllästämässä Suomessakaan on käyny uimassa, mutta täällä lämpösemmässä lähimmät oikeet rannat on tuntien ajomatkan päässä. Tuntuu oudolta että Turengissakin uimapaikkoja on useempikin kappale, kun tällä alueella ei oo yhtäkään. 
Lähestulkoon paikallinen kansallisruoka mac&cheese on jääny multa myös syömättä, uskokaa tai älkää. Oon siinä(kin) mielessä onnellisessa asemassa että täällä keittiötä ohjaa vahvasti italialaiset sukujuuret joten siellä ei mac&cheeselle anneta sijaa. Pastaa kyllä kuluu, ei vielä ihan kyllästymiseen asti mutta sen verran kuitenkin että en koskaan ulkona syödessä tilaa ite pastaa. Haha toisinkun hostlapset jotka ulkona syödessä pyytää usein juustomakaroonia kun hm ei suostu sitä valmistamaan.

Ja ruoasta puheenollen, vaikka useempaankin otteeseen oon toki ruokkinu täällä lapsia, niin alusta alkaen en oo tehny ruokaa kertaakaan. Ensinnäkin, ruoan valmistusvuoro napsahtaa harvoin mulle kun oon aina iltapäivisin/alkuillasta kuskaamassa lapsia, mutta sillonkin kun mä pyöritän keittiötä niin mun tarvii vaan lämmittää/paistaa jotain tai vaikka keitellä sitä pastaa. Oon toki auttanu hostäitiä useestikin (ja myös Päiviä) mutta alusta loppuun en oo kokannu yksin kertaakaan mitään. Tosin oonko kauheen montaa kertaa kotonakaan iskän patojen äärellä asuneena on sit ihan eri asia...

Darrasta on myös tullu mulle täällä ihan tuntematon käsite, koska kyllä, tän alaikäsyysasian kanssa oon ollu aika tosissani. Ei sillä että mä mikään alkkis oisin Suomessakaan ollu, mut on ollu oikeesti tosi jees "ottaa vähän rauhallisemmin". Et kun sanon ettei mulle oo mikään ongelma olla ryyppäämättä kun monet sitä kauhistelee, niin mä kyllä oikeesti tarkotan sitä! 

Oikeestaan on ihan hyvä että täällä ei oo tullu raahattua irtokarkkeja kilokaupalla kotiin eikä mihinkään muuallekaan - täällä kun ei sellasia oikein oo! Okei tiiän useempiakin paikkoja mistä on karkkeja laatikoissa ja niitä voi mielensä mukaan pussittaa, mut ei se oo sama! Ylipäätään karkkitilanne täällä on surkee. Ei sillä etteikö täällä ois karkkia, mut ei ne oo yhtä hyviä.. Tää on jopa mun itteni vaikee uskoo, mut mä en ees oikeestaan osta täällä karkkia - ihan vaan siks kun ei mun tee niitä mieli (pb m&m's on poikkeus joka vahvistaa säännön), koska jos voisin valita fazeria tai marabouta niin varmasti ostaisin. Tai niitä irtokarkkeja.. Jos mä haluun herkutella niin ostan yleensä kauppojen bakerystä cookies tai sit sellasia laihdutusterveysravintolisä cookie dough patukoita. 
On myös jännä miten nopeesti sitä putoskaan kelkasta eikä oo enää perillä kaikista Suomen asioista. Uutisista toki voi lukee että kuka pääsi eduskuntaan, millon raiskaajamurhaajat vapautetaan, miten Suomi menestyy lätkässä ja muuta tällästä, mutta oikeesti tärkeistä asioista kuten millasta musiikkia radiossa soitetaan, millasia vaatteita ihmiset pitää tai että mikä on suosiossa missäkin asiassa mulla ei oo mitään käsitystä. Olo on vähän niinkun tynnyrissä kasvaneella, mutta mitäpä mä toisaalta noillakaan tiedoilla tekisin just nyt. Mä viihdyn täällä tynnyrissä. 

Kaikessa epäisänmaallisuudessani en kyllä kauheesti saunonu Suomessakaan, mutta täällä en myöskään oo ollu kertaakaan saunan lauteilla. Yllättäen tää valtava jenkkitalo ei pidä sisällään saunaa ja koska allekirjoittanuthan ei mitään salijäsenyyksiä harrasta niin eipä oo ollut saunoja tässä käsien ulottuvilla. Mutta kuten sanottu, niin eipä mua hirveesti haittaakaan! Kaiken lisäks esim. Kuntosaleilla saunakulttuuri on yleensä tosiaan se et jengi istahtaa treenin jälkeen sinne täydessä varustuksessa eikä siellä saa mitään löylyä heiteillä! Saunavihtojaan ei varmaan kauheesti arvostettais...

Tavallaan on tosi outoo elää koirattomassa taloudessa, koska meillä on mun koko elämän ajan ollu vähintään yks koira halittavana koko ajan. Tietty ammatillisesta näkökulmasta katottuna on sinänsä helpottavaa ettei oo koiraa koska se ei sit ainakaan oo millään tavalla mun vastuulla, mut ois kyllä kiva päästä rapsutteleen koiria vähän useemminkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti