Mitä en tiennyt ennen kuin tulin tänne 1/2

Kun vuodesta on takana enemmän kuin edessä, voi jo pikkuhiljaa alkaa sanomaan että tietää tästä hommasta jotakin. Osa aupairiuden saloistahan selviää heti ensimmäisien päivien aikana, kun taas jotkut asiat vaatii vähän enemmän hautumista. Monta asiaa tulee vielä varmasti tässä matkan varrella selviämään, mutta tässä olis muutamia sellasia juttuja joita mä en ennen tänne tulemista tajunnu tai ainakaan kunnolla sisäistäny jos olin niistä sattunu aikasemmin kuulemaan (Kuvat on eilisen St. Patrick's dayn kunniaks sunnuntaisesta paraatista DCstä).

IHO&HIUKSET ja niiden kunto kulkee tunnetusti käsi kädessä elämäntapojen, ruokailutottumusten ja stressilevelien heittojen kanssa ja niissä näkyykin toisilla nopeemmalla ja toisilla hitaammalla aikataululla kaikenlaiset muutokset, epäterveelliset ruokailut tai stressaavammat ajat. Tiiättehän kun toisilla alkaa naama kukkia heti suklaan syönnin jälkeen ja jotkut kirjaimellisesti stressaa hiukset päästään? Toki on ihan odotettavissa että kun koko elämä menee ihan uusiks asuinpaikkaa ja ruokailuja, tai ainakin ruoka-aineita myöten niin sopeutumisaikaa tarvii niin mieli kun kroppakin, mutta yllätti kyllä kun suomalaisten jenkkiauppareiden fb-ryhmässä tuli ilmi että tosi monilla on tänne tulon jälkeen ollu tavallista enemmän ongelmia just ihon ja hiusten kunnon kanssa.

Kuten sanottu, niin tällasen ilmiön takaa löytyy varmasti nää suuret muutokset joita au pairiks heittäytyminen edellyttää, mutta yks syy on ihan varmasti myös se, että täällä vesijohtovesi on tosi erilaista. Suomalaisten herkkä hipiä on tottunu siihen että sitä pestään tätä amerikkalaista vesijohtovettä paljon puhtaamalla vedellä, koska täällähän vettä ei juoda suoraan hanasta - se haiseekin ihan kloorilta. Vesijohtovedessä täällä on paljon enemmän kaikenlaisia puhdistustaijotainaineita ja onhan sekin iso muutos iholle ja hiuksille. Mulla ainakin oli alussa iho tavallista huonommassa kunnossa (eikä nyt tilanteen huomattavan parantumisen jälkeenkään olla päästy mihinkään ihanteelliseen lopputulemaan) ja hiukset reagoi heti lähtemällä taittamaan paljon herkemmin keltaseen kun mitä Suomessa. Ja näin niinkun pidemmällä aikavälillä on mun ennestäänkin melkosen ohkanen tukka menettäny volyymiaan tasaseen tahtiin, mutta mä en voi kyllä syyttää pelkkää vettä tästä asiasta kun noi ahkerasti käytössä olevat vaalennusaineet ja hopeeshampoot ei varsinaisesti oo myöskään mitään elämän eliksiiriä hiuksille... Ei tässä siis mitään katastrofaalista naaman räjähdystä tai kaikkien hiusten tippumista päässy käymään, mutta en silti osannu odottaa että muutokset, elämän tai sitten sen käyttöveden saralla näin vahvasti vaikuttais myös pään ulkopuolella.

LIHOMINEN tuntuu olevan kaikkien huolenaiheena kun edessä on muutto pikaruuan luvattuun maahan ja onhan se ihan fakta että vaihtarikilot, aupparikilot, jenkkikilot on ihan oikeesti "juttu" eikä pelkästään vitsi. Täällä on kyllä tietyllä tapaa helpompi kerryttää ylimääräsiä kiloja, mutta jotenkin jenkkiperheistä puhuttaessa korostetaan aina kauheesti sitä kuinka epäterveellisesti kaikki syö. Mä uskaltaisin väittää että au paireilla ne kilot kertyy kyllä ennemminkin vapaa-ajan ulkona syömisestä ja herkuttelusta, jenkkiherkkujen (alku)huumasta, suru/stressisyömisestä ja sellasesta yleisestä lomamoodista joka monilla tuntuu jäävän päälle tänne saavuttua. Ja sitten taas jos elo on kaikkea muuta kun lomailua, niin milläs sitä hemmottelis itteensä pitkän päivän jälkeen kun ruualla? No jätskillä. 

Mutta niin ne jenkkiperheet ja niiden ruokatottumukset: let me tell you something about most of the host families. Tiiättekö monethan päivittelee sitä kuinka kallista on lähtee au pairiks, ja ne onkin siinä kyllä ihan oikeessa. Mutta kuulkaa, koittakaapa ottaa au pair! Ja ylläpitää sellasta. Se, se se vasta kallista onkin. Ei sillä että siinähän päästään silti halvemmalla kun yleensä nannyjen kanssa, mutta ei oo tosiaan aupparien hostaaminen ihan ilmasta lystiä. Mistä päästäänkin siihen, että host perheillä on yleensä rahaa, en sano sillä että kaikki todellakaan olis mitään ökyrikkaita, mutta siinä vaiheessa kun on sen verran "ylimäärästä" että voi elättää ylimäärästä ihmistä kattonsa alla niin yleensä jää jotain sukan varteenkin. Tosi usein host perheillä onkin siis varaa ostaa terveellisempää ruokaa ja panostaa siihen, joten vaikka on ihan totta että monien jenkkiperheiden ruokavalio koostuu nugeteista ja pitsasta, niin useat host perheet syö terveellisesti tai ainakin jenkki-terveellisesti joka ei ainakaan meille suomalaisille vaikuta ihan yhtä terveelliseltä. Lähteekääpä lukemaan vaikka monien suomalaisten jenkeissä olevien aupparien blogien ekoja perheestä kirjotettuja postauksia joissa ihmeissään ollaan ilosia siitä kuinka perhe vaikuttaa syövän terveellisesti! Lähtökohtasesti kaikkien perheiden aina aatellaan syövän vaan joko vaan ulkona tai jotain valmismössöö, mutta onneks monet saa yllättyä positiivisesti. On toki paljon niitäkin perheitä joissa "ruoka" ei vastaa omia ruokaan kohdistuvia standardeja jos päivällisenä pidetään sipsejä ja string cheese, että eipä sillä, mutta yllättävän monissa perheissä syödään yllättävän "normaalisti". 

RUOKAILU ylipäätään on itseasiassa yllättävän iso tekijä ihan jokapäiväsessä elämässä, sillä vaikka sitä ehkä ensiks ajattelis että eipä sillä loppupeleissä oo niin väliä, niin itseasiassa kyllä sillä on. Tai riippuu tietty että mihin on ite tottunu, mutta yleisesti kun päivittäin on tavalla tai toisella saatava murua rinnan alle niin kyllä ruokailu siinä mielessä vaikuttaa ihan jokaisen elämään.  Host perheenhän kuuluu tavalla tai toisella ruokkia auppariaan ainakin jossain määrin, mutta jos ruokailutottumukset ei mee ihan yks yhteen niin homma voi hankaloitua pikkasen. Meillä ainakin on totuttu siihen, että suomikotona ruoka tehään siinä alkuillasta ja sitten kaikki kynnelle kykenevät istuu saman pöydän ääreen syömään. Täällähän tää menee usein niin, että hostien ollessa pitkään töissä hoitaa au pair ruokintapuolen lasten osalta ja jos "lasten" ruoat ei maistu niin itelleen saa sitten loihtia jotain ihan muuta. Ja pelkästään itelleen kokkaus on niin tylsää! On oikeestaan aika harvinaista että täällä syötäis päivittäin dinner yhessä perheen kanssa. Yhellä kaverilla perhe syö tosi paljon lihaa josta tää au pair ei niin välitä, joten hän syö sit yleensä tukevammin lounasta itekseen päivällä. Useemmallakin on silleen että perheen äidit on ikuisuusdieetillä ja elää about salaatilla lasten syödessä mikä niille parhaiten maistuu (nugetit, pasta) joten omat ruoat jää sitten ihan oman mielikuvituksen varaan vaikka taloudellista tukea tähän tarjotaankin. Ei kannata siis olettaa että ruokailuasia olis niin yksinkertanen että joka ilta syötäis yhessä dinner kaikki saman pöydän ääressä. Voi kuulostaa hassulta että siitä muodostuis joku ongelma ettei perhe syö ikinä yhessä, mutta mulla lähti just yks kaveri rematchiin ja osasyynä oli se, että perhe ei viettäny ollenkaan aikaa yhessä edes minkäänlaisten ruokailujen yhteydessä. Joojoo tää nyt oli siinä tapauksessa ongelmista pienin, mutta kyllä tää sano että se oli tosi kummalista ja turhauttavaa kun syöminen oli aikamoista pelleilyä siihen verrattuna mihin ite oli tottunu.

AAMUT on varmastikin heittämällä suurimmalle osalle au paireista tehokasta työaikaa eli arkisin on aina kello soimassa ennen lapsia (ja kukonlaulua). Viikonloput onkin usein mahdollisen vapautensa lisäks erityisen arvostettuja sillä sillon monet saa nukkua niin pitkään kun huvittaa kun ei tarvii herätä töiden puolesta. Mutta oottekos aatellu että vaikka väsynyttä au pairia huvittais nukkua vaikka maailman tappiin asti, niin lapsia tuskin nukuttaa juuri kouluaamuja pidempään? Ja mitenkö tää vaikuttaa aupparin kauneusuniin? No, sanotaanko vaikka niin että kyllähän talossa kun talossa kuuluu elämisen äänet about jokaisen huoneeseen, mutta erityisesti jos majapaikka sattuu olemaan kellarissa, esim. keittiön tai olkkarin alla kuten tosi usein au paireilla tuppaa olemaan, niin sinne kantautuu luultavasti paremmin kun hyvin kaikenmoiset aamuäänet. Eli suomeks sanottuna siis heihei pitkään nukkuminen, sillä väistämättä tulee herättyä töminään/huutoon/leikin remakkaan ja kaikkeen sellaseen. Meikäläinenhän ei majaile kellarissa, mutta kyllä tännekin sen verran hyvin kantautuu äänet tosta alakerrasta että mun on kyllä arkipäivisin paljon helpompi nukkua rauhassa pitkään kun viikonloppusin. Mutta eihän tää mikään deal breaker oo missään tapauksessa koska ensinnäkään, tälle asialle ei oikeestaan voi mitään koska tottakai muut elää omaa elämäänsä vaikka au pair onkin off ja unten mailla, ja toiseks, vaikka jotkut tästä vetääkin vähän marttyyrinomaisesti hernettä nessuun niin monet käyttää korvatulppia tai karkaa viikonloppusin kavereille joilla on hiljasempi host perhe tai paremmat äänieristykset haha. Ja positive thinking: jos kaikesta huolimatta herätyttää viikonloppusinkin aikasin niin eipä mee ainakaan viikonloputkaan hukkaan vaan nukkumalla! 

LASTEN HARRASTUKSET on au pairille taivaan lahja sekä välillä myös kirous. Alotetaan positiivisilla puolilla: Kun lapsilla on koulun jälkeisiä aktiviteetteja joko siellä koululla tai jossain muualla, niin sehän tarkottaa sitä että au pairin ei tarvii keksiä tekemistä ja viihdyttää lapsosia. Harrastuksiin saa siis paitsi uppoamaan aikaa, niin myös lasten ylimääräsiä energioita. Aluks, esimerkiks potentiaalisten host perheiden hakemuksia lukiessa saattaa tuntua siltä että jos lapsilla on kauheesti harrastuksia niin niiden kanssahan ei sitten ehdi hirveesti edes olemaan, mutta trust me, kyllä niiden kanssa ehtii viettämään aikaa ihan riittämiin. Muutama tunti ylimäärästä (jonkun muun toimesta) ohjattua toimintaa sopii paremmin kun nenä päähän aina sillon tällöin. 

Tietty siinä vaiheessa kun host lapsia on, sanotaanko vaikka kolme, ja jokainen harrastaa yhestä kolmeen lajia joista väkisinkin treenit sattuu samoille päiville niin harrastuksiin kuskaamisesta tulee taitolaji. Plussaa siitä jos lapset, tai ihan vaikka ykskin lapsista ei halua mennä tänne kyseiseen harrastukseen ja tän kanssa saa joka kerta tapella mahdollisesti itkun säestämänä tuli takapuolessa. Ja tähän yhdistettynä se, että ennen, jälkeen ja harrastusten välissä olis suotavaa että lapset söis jotain ja vaihtais kamoja, läksytkin olis tehtävä jossain vaiheessa kuitenkin löytäen aikaa myös lasten omille jutuille kuten leikeille niin koko harrastusrumba on välillä vähän haastavaa. Täällä harrastukset ja after school activities on oikeesti iso juttu ja niihin panostetaan paljon enemmän ja huomattavasti totisemmin kun vaikkapa Suomessa. 

LASTEN IKÄVUODET kannattaa jokaisen miettiä tarkasti läpi ennenkun ryhtyy yhtään minkään ikäsen au pairiks. Jokaiseen ikäluokkaan kuuluu plussansa ja miinuksensa ja se onkin jokaisen oma tehtävä miettiä et mikä sopii parhaiten itelle ja omaan taustaan, mutta sen mä vaan sanon että kannattaa muistaa että pienten lasten kanssa ollaan töissä päivät läpeensä kun taas kouluikäsiä hoitaessa päivät on vapaat. Ja edelleen, hyviä ja huonoja puolia löytyy molemmista, mutta tuskin voi kukaan kiistää etteikö olis rankempaa tehä koko päivä putkeen duunia kun muutama tunti aamulla ja tauon jälkeen vähän pidempi setti illalla. Tän sanon siis siks, että ite en kyllä vois kuvitella olevani aina kaikkia päiviä lasten kanssa kotona tekemistä kehitellen, vaikka kai se on paljolti tottumuskysymyskin. Nostan edelleen hattua kaikille au paireille joiden työtunnit jakautuu tasasesti päivän mittaan lasten ollessa kotona, sillä ite nautin kyllä vapaudestani täysin siemauksin sillä varsinkin lumipäivien jälkeen sitä tajus kuinka rankkaa se oikeestaan onkaan.

VEROT lankeaa maksettaviks myös tässäkin maassa, mutta ei sitä jotenkin tullu yhtään ajateltua kun tänne oli lähössä. Au pairit kuitenkin on täällä työ&opiskelu-viisumilla, eli vaikka palkka ei päätä huimaakkaan niin kyllä siitä veroja pääsee maksamaan. Toki onkin sitten ihan asia erikseen, että onko sillä väliä että maksaako niitä kun ei kuitenkaan ole maan kansalainen, mutta kauhutarinat kertoo maksamatta jättäneiden vaikeuksista tulla myöhemmin maahan, puhumattakaan uusien viisumien jne hankkimisesta. Monet tuntuu handlaavan veroasiat niin, että jos suunnitteilla on vaan vuoden mittanen visiitti niin verot jätetään suosiolla maksamatta, mutta jos aikeissa on viettää toinenkin vuosi saman maan kamaralla niin sitten availlaan kuuliaisesti lompakon nyörejä. Verothan täällä maksetaan keväällä, viimeistään huhtikuussa ja summa riippuu tietty siitä kuinka paljon on tienannu edellisen vuoden aikana. Esimerkiksi tänä vuonna kun mä oon syyskuusta lähtien niska limassa (ehhh) raatanu pannosieni eteen, ei tälle vuodelle kerry mulle maksettavaa palkan ollessa niin pieni, mutta se ilmotus olis silti suotavaa tehdä mahdollista jatkoa helpottaen. Au pairin vajaan parin sadan dollarin viikkopalkalla vuoden työskentelystä kertyy veroja about kuutisen sataa dollaria joka onkin sitten jo vähän isompi lovi budjettiin, mutta siitä mun ei onneks just nyt tarvii huolehtia. Vaikka aikoiskin viettää siis vaan yhen vuoden ja silti kuuliaisena maksaa veronsa, niin summa voi siis olla mitä vaan sinne about kuuteen sataan asti saapumisajankohdasta riippuen. Syy siihen, että täälläkään ei oltu tästä veroasiasta ennen tänne tuloa kuultu on se, että järjestöt ei hirveesti neuvo noiden verojuttujen kanssa vaan muistuttaa vaan että hei tämmönenkin juttu sit olis hoidettavana ja kehottaa olemaan yhteyksissä jonnekin verospesialistille jos on enemmän kysyttävää. Taustalla on kuulemma joku suuremman luokan kämmi männävuosina, joten järjestöt on aika tehokkaasti ainakin virallisesti pessy kätensä tästä touhusta. 

To be continued