4th of July @ the beach

Kuluneet pari viikkoa tiivistettynä: töitä, univelkaa, Chicago, biitsi, lisää univelkaa, töitä, töitä, töitä, töitä, töitä ja kuuma. Oliko muita kysymyksiä? Tarkotuksena olis kyllä avata viimeaikasia tapahtumia vähän enemmänkin, mutta homman nimihän on se että kun oon töissä lähinnä kokoajan niin sittekun joskus aina välillä satun olemaan vapaalla niin en oo kyllä ekana kirjottelemassa tänne aka tekemässä mitään mikä vaatii ajatustyötä. Tai työtä ylipäätään... Mut mä aattelin nyt lähtee liikkeelle throwbäkkäämällä viime viikonloppuun eli 4th of Julyn juhlintoihin eli aikamatkataan tähän alkuun ihan vaan parin päivän päähän niin pysytte kärryillä!

Ameriiiikkalaisuuden tiivistymä, kulmakivi ja ylpeyden aihe 4th of July eli USAn synttärit osu tänä vuonna lauantaille eli koko viikonloppu meni sini-puna-valkosta näkien kun perjantaikin oli ilmeisesti jonkin sortin yleinen vapaapäivä. Vaikka eipä noi enää paljoo jaksa liikuttaa kun lapsoset ei kuitenkaan oo koulussa.. Olin silti suhteellisen fiiliksissä kun mulle ilmotettiin ettei mun tarvii tehä mitään perjantaina eli sain nukkua pitkään ja tsillailla woopwoop. God knows et mä olin niiden unien tarpeessa koska toivuin tossa kohtaa vielä edellisen viikonlopun Tsikaaakoiluista eikä tulevan viikonlopun ykköstavotteena varsinaisesti ollu nukkuminen. Meikä siis otti relaa koko perjantain ja pakkaili vähän kamoja kasaan koska viikonloppuna oli ohjelmassa taas vähän rantapummeilua beach housella yltiökivan naapurintädin passattavana. Päven kanssa me otettiin tosin nokka ensin kohti pre-4th-partyjä joissa käytiin pyörähtämässä ennenko noukittiin Pinja metrolta ja ajeltiin sinne Delawareen Bethany Beachille. 

Lauantaiaamuna kiskottiin sini-valko-punasta ylle, pöytään katettua aamupalaa nassuun ja pyöräiltiin biitsin tuntumaan kattelemaan jenkkien rakastamia paraatikulkueasioita. Eihän toi nyt mikään mind blowing ollu, mutta fiilis oli korkeella ja vaivaa oli selvästi nähty. Jenkkiliput liehu ja orkesterit soi!

Edelleen juhlapyhälle uskollisina jenkkikrääsään kietoutuneina pyörittiin heti boardwalkilla jonka jälkeen pilvisen sään kunniaks ajeltiin outleteille. Tällä kertaa löydettiin tiemme myös VSn myymälään joten ei tarvinnu lähtee tyhjin käsin takasin. Tyhjin mahoin kyllä, koska Chipotle teki oharit! Onneks TGIF ei petä.

Siittä sitten lähti köyntiin kolmen tytön valmistautumisoperaatio eli tuntikausien ajan päällä oli joko suihku/hiustenkuivaaja/suoristusrauta ja peilien eessä oli tunkua. Saatin kuitenkin ittemme verhoiltua jälleen teemaväreihin ja jenkkikrääsään jotka btw, ei ollu mitenkään kauheen yleisiä katukuvassa. Jonkin verran jengillä oli sinistä/valkosta/punasta ja jotain krääsää, mutta me mentiin ihan full on ja otettiin kaikki ilo irti koska meiän turrelukemat hipoo muutenkin taivaita niin whatevahhh. Suuntana oli siis fireworksit joita leiriydyttiin kattomaan kera vilttien, sateenvarjojen ja valotikkujen.

Ihan oli komeita poksuja mutta harvemmin ilotulituksissa näkis mitään sellasta mitä ei oo ennen nähny. Tulituksien jälkeen meiän mummosquad (tällä kertaa myös kirjaimellisesti hahah) suuntas yhteen ravintolakuppilaan jossa meiän majapaikan nuoriherra on töissä ja istuttiin siellä jonkin aikaa ennenko me sit jatkettiin koluamaan rantoja loppuillaks.

Sunnuntaina me lähettiin botskille aamupalalle ja rallitettiin siinä lähirannikoilla ja nautittiin veneilystä. Mä olin ainakin ihan fileissä ja aloin luonnollisesti heti haaveilemaan omasta veneestä koska mulla tunnetusti on aina niin realistisia haaveita. 

Botskitourin jälkeen naapurin täti halus viedä meiät lounaalle joten syötyämme aamiasta veneellä ajelimme avoautolla lounaalle. Masut täynnä kaaduttiin rantahiekalle ja päästiin nauttimaan biitsistäkin kun oli huomattavasti lämpimämpää kun viime reissulla.

Rannalla me viihdyttiin useempi tunti auringon paahteessa kärvistellen ja Pinjan kans aaltojen riepoteltavina. En voi taas sanoo muuta kun et oispa täällä rantaa lähempänä...

Rantauduttuamme ihmistäydyttiin taas tuntikaupalla ennenkun suunnattiin Ocean Cityyn koska pitihän Pinjankin päästä näkemään The Rantamesta. Istuskeltiin rannalla, fiilisteltiin ja käytiin taas maailmanpyörässä jonka jälkeen suunnattiin takasin Delawaren puolelle.

Tarkotuksena oli istahtaa hetkeks firepitin ääreen, paistaa smores ja parantaa maailmaa mut siinä sit vierähti tovi jos toinenkin ja nuoren herran päästessä pikkutunneilla töistä ja liittyessä seuraan kävikin niin et oltiin siellä vielä aamun sarastaessakin. Pinja vetäyty muutamaks tunniks ummistaan silmänsä mut ite en sitten nukkunu silmänräpäystäkään vaikka meillä, ja mulla varsinkin, oli tiedossa piiitkä matka kotiin.

Tässä reissussahan oli sellanen twisti että Päivillä on tää koko viikko vapaata kun taas mua ja Pinjaa kutsu työt heti maanantaina, joten kun ajeltiin sinne Päven autolla niin meiän piti selviytyä muin keinoin takasin kotiin tän yhen KPHn jäädessä vielä lomailemaan. Mietin alkuun et lähenkö sit ollenkaan koska takastulomatka julkisilla tänne julkisen liikenteen ulottumattomiin on melko pitkä prosessi, mut nohhh, ihankun mä jättäisin tällasia keissejä väliin vaikka sit joutuisin vähän istuun bussissa!!

Eikä siinä sitten, lähettiin aamulla ennen seiskaa ajamaan OC:hen bussiassalle josta köröteltiin tunnin verran päästäksemme venailemaan tunnin verran bussin vaihtoa. Siitä useempi unen ja valveen rajamailla vietetty tunti ennenkun päädyttiin Baltimoreen, Pinjan lopulliseen destinaatioon jossa meikä hyppäs taksiin ja oli kerrankin onnekas kun myöhässä olleen bussin ansiosta meni aikataulu vähän tiukille. Taksi kiidätti mut Penn Stationille 13.27 jossa mulla oli 8min aikaa saada lippu ja selviytyä junaan. Selviydyin. Baltimoresta junailin DChen ja sieltä parilla eri metrolla tänne meiän huudseille ja sit vähän Uberia alle ja kotiin. Lähin siis beach houselta ennen seiskaa ja olin kotona neljän jälkeen, matkustin koko ajan tunnin bussin venailua & DCssä vessataukoo lukuunottamatta. Ja mehän ajettiin sinne perjantaina ite vajaa neljä tuntia... Suom.huom: nyt puhutaan siis hyvistä julkisista yhteyksistä jenkkitasolla että shilleeen. Mut mikäs siinä, mä tykkään kyllä matkustaa! Vähän meinas vaan sit väsy painaa päälle varsinkin kun ilta ei menny ihan putkeen kun tuli yllätystreenejä eikä informaatio oikein kulkenu ja mulla luonnollisesti oli kärsivällisyys ihan nolla, mutta saatiinpa sekin maanantai selätettyä.

Loistava reissu, hyvä et tuli tehtyä!! Gotta love the beach & mah finnishgirls. Sen verran alkaa tosin jo ikä painaa et palaudun vieläkin viikonlopulta kertyneistä univeloista, et tää mummo painuu nyt suihkuun et pääsisin nukkumaan kympin pintaan... Seuraavassa episodissa otetaankin sit käsittelyyn Chicago, kuulemiin siis!