I didn't choose the beach bum life, the beach bum life chose me

Step 1. Hankkiudu mukavan naapurintädin ystäväks/hyväntekeväisyyskohteeks/suomalaiseks granddaughter from another mother-henkilöks (tai vie homma nextille levelille ja ainoastaan kaveeraa näin tehneen henkilön kanssa - niinkun minä) 

Step 2. Hyväksy mukisematta tarjous viettää memorial day viikonloppua kivan naapurintädin beach housella

Step 3. Tee kiva naapurin tätskä onnelliseks antamalla hänen passata ja äiteillä täysillä viikonlopun verran ja yritä välillä suht ponnettomasti tarjoutua auttamaan ihan vaan muodon vuoks kun toinen ei millään anna vieraidensa liikauttaa eväänsäkään 

Step 4. Nauti rantapummiviikonlopusta ja kiitä korkeimpia voimia kivoista naapurintädeistä (tai allekirjoittaneen tapauksessa kaverin entisen host-perheen entisestä naapurista) 

Pari viikkoa takaperin homman nimihän oli siis se, että me vietettiin yks parhaista viikonlopuista ikinä Päivin entisen host-perheen entisen naapurin beach housella. Ai miten me sinne oikein päädyttiin, keski-iän kultaisemmalla puolella olevien yltiömukavien jenkkien nurkkiin lomailemaan? Noooh, Päivi sattu tutustumaan näihin entisten neighbourhoodiensa asukkeihin ja pääty täydentämään useita family dinnereitä talouden rouvan kovasti (jostain kumman syystä) miellyttyä Päveen. Eli basically naapurin täti tykästy Päiviin ja otti tän siipiensä suojaan tarjoten aikasemmin jo ilmasia hotelliöitä nykissä ja lahjakoreja sun muita dinnerien yhteydessä, et siinä mielessä omaan rantakotiin kutsuminen ja siellä passaaminen on ihan luonnollinen jatkumo tälle tapahtumaketjulle. 

Kun kutsu kävi - kohdistettuna Päiville ja vapaavalintaiselle toverille (mulle!!!) niin ei tarvinnu kauaa miettiä että lähetäänkö. Olihan se varsinkin mun kannalta vähän randomia lähtee tolleen toisille viikonlopuks (oon nähny tän naapurin kerran), mut camaaaan jos on tällanen mahis niin ei siitä sit kieltäydytä! Destinaationa oli Bethany Beach muutaman sadan kilometrin päässä ja oltais itseasiassa saatu vielä kaiken huipuks kyyditkin sinne ja takas, mutta koska ei oltu ihan varmoja aikataulujen yhteensopivuudesta ja liikkumismahiksista siellä niin lähettiin sit Päivin hostien autolla kun sitäkin meille sit sopivasti tarjottiin. Ajeltiin siis lauantaiaamuna lähinnä kukonlaulun aikaan naapurinsedän perässä ruuhkia vältellen kohti biitsiä ja siinä mielessä herääminen kannatti, että ei jouduttu jumiin pahoihin ruuhkiin kun esim. Memorial day viikonloppuna about kaikki suuntaa rannalle. Ja oltiin myös ajoissa perillä! Tää beach house alue missä me asuttiin oli suunnilleen söpöin paikka missä oon ikinä ollu, tästä nimenomaisesta talosta puhumattakaan.

Meiän majapaikka oli ihan mieletön! Ihan voidaan lähtee siitä liikkelle että kyseinen asumus oli supersöpö ja niin sellanen ranta/lomatyyppinen. Normikodissa en tykkäis näin pitkälle viedystä ranta-teemasta, mutta tonne se sopi  älyttömän hyvin! Tähän kun lisätään vielä se, että tää meiän huone oli varusteltu paljon paremmin kun hotellihuoneet niin voitte kuvitella et siellä kyllä kelpas asua viikonlopun verran. Heti kun päästiin makkariin jonne meiät majotettiin, niin löydettiin pöydältä alueen karttoja joihin oli merkattu kaikki paikat valmiiks, aikakausi- ja sanomalehtiä, keksejä, Pellegriinoo ja jenkkiteemakrääsää kaksin kappalein. Vaatehuoneeseen oli aseteltu valikoima rantahattuja, rantatuoleja, vesileluja, lautapelejä, rantapyyhkeitä, varvassandaaleja, meitä varten laitettuja vaatteita... Ja kaikkee oli kaksin kappalein, eri väreissä vaan. Kylppäristä taas löyty korikaupalla kaikenlaisia pieniä purnukoita sisältäen ihan kaikkee erilaisista shampoista hammasharjoihin ja varmaan joku 10 siististi rullalle aseteltua pyyhettä. Ihan perus siis. Eiku.

Valehtelematta - tai edes yhtään liioittelematta - joka kerta kun lähettiin jonnekin tuolta huoneesta, oli sinne sillä välin ilmestyny aina lisää snacksejä ja juotavaa. Yks ilta kun tultiin takasin ja oltiin ehitty olla ehkä 15min siellä huoneessa niin oveen koputettiin ja meille tuotiin lautasellinen hummusta ja kaikkee dippailtavaa. Ekana aamuna oltiin selviydytty alakertaan aikeissamme lähteä jonnekin niin saatiin huomata et meitä oltiin ootettu terassilla jonne meiät istutettin ja jossa pöytään kiikutettiin vastusteluista huolimatta aamupalan lisäks tarjouskuponkeja outleteille. Tokana aamuna sit siirryttiin suosiolla suoraan sinne ja edelleen vähän toppuutellen vedettiin nassuun nenän eteen kannetut munat ja pekonit, marjat kermavaahdolla ja muut aamupala-asiat. Ja ihan niinkun tässä ois vielä kaikki: rannalle lähtiessä mukaan ojennettiin eväskassit ja kouraan sujautettiin ruokarahaa. Sen lisäks että heti saavuttuamme meitä ajelutettiin ympäriinsä siellä alueella, tarjouduttiin meitä kuskaamaan aina kun oltiin lähössä - ja itseasiassa päädyttiinkin sit molemmat vaan nauttimaan maisemien kattelusta ajamisen sijaan useempaankin otteeseen.

Eikä tää vielä tähän lopu, ehei! Meitä kun lykästi vielä siinäkin mielessä että tän kaikkein rauhallisimmaks biitsiks tituuleeratun Bethany beachin läheisyydessä majaili lähinnä perheitä tai vähän vanhempaa sukupolvea edustavia harmaantuvia henkilöitä, oli meillä itseasiassa jopa samassa talossa huonenaapurina meiän ikäluokkaa edustava nuori herra ja naapuritalon oli kirjaimellisesti vanhemmiltaan vallottanu joukko about parikymppisiä tyyppejä. Ja kiitos meitä hostanneen naapurintädin äiteilyn, oli meiät puolen tunnin sisään saapumisesta marssitettu naapuritaloon esittäytymään naapureille ja block partyissä meiät istutettiin niiden ryhmän keskelle, et raukoilla ei ees ollu muuta vaihtoehtoo kun olla meiän kanssa haha. No iteppähän pyys meiät sit vielä niiden kanssa rannalle ja minigolfaamaan (joista ensimmäiseen pyöräilemään lähtiessä jako naapurintäti meille kaikille aikasemmassa postauksessa näkyneet jenkkilippikset jotka päässä sit poljettiin) ennenko me vauvat sit simahdettiin eikä enää jatkettu iltaa eli kyllä, kieltäydyttiin partyistä #mummolife. 

Eduiks luetaan ehdottomasti myös se, että Reetta oli samana viikonloppuna Ocean Cityssä eli about puolen tunnin päässä meiän tukikohdasta joten seuraavana iltana hyvien yöunien jälkeen ite mummo (Päve) ja huolestuttavia mummoutumispiirteitä itsessään selvästi seuran vaikutuksesta johtuen huomaava meikä lähti sit sinne viettämään iltaa. Meiän naapurustossa kun naapuritaloo lukuunottamatta asukaskunta kokoontu aina jonkun fire pitille viltteihin kääriytyneenä illan hämärtyessä niin me ei kaikesta mummoutumisesta ja mummoläpästä johtuen kyllä sit kuitenkaan ihan vielä olla siinä pisteessä.. 

Meiän tukikohdasta katottuna lähin biitsi oli siis ihan pyöräilymatkan päässä eli aika hyvin oltiin keskeisillä pelipaikoilla. Ei kyllä sit pyöräilty kun sillon kerran, kun seuraavana päivänä oltiin muutenkin autolla liikkeellä ja vikana päivänä huonenaapuri lähti messiin ja ajo meiät sit biitsille. Mut miten ihanaa oli olla rannalla! Se on kyllä harmi et täällä ei oo biitsiä lähempänä, koska onhan tossa meren läheisyydessä aaaivan oma fiiliksensä. Koko toi paikka oli niin kiva, just tollanen lomailumesta mikä on kesät täynnä elämää. Tuolla on siis kilometrikaupalla biitsiä ja isoja uimarantoja on useempiakin, et menee meikäläisille kevyesti ihan etelänlomakohteesta rantakatuineen ja putiikkeineen. 

Me, tai mä ainakin, oisin ollu jo ihan onneni kukkuloilla koska aurinko, biitsi & meri, mutta kaikki tää muu teki tästä viikonlopusta aika unohtumattoman ja huikeen. Enkä ees tarkota sitä että parasta oli olla passattavana, vaikka ei siitä haittakaan ollu varsinkaan tällasta duunia tehdessä, mutta ylipäätään ei meillä ois varmaan ollu puolikskaan yhtä siistiä jos ei oltais asuttu jonkun luona ja saatu sitä kautta tietää kaikki et mihin kannattaa mennä ja miten sinne pääsee. Ja meiän viihtyvyydestä täysillä huolehtinu naapurintäti oli oikeesti myös hirveen mukava, et me kyllä ihan vaan istuttiin ja juteltiinkin tuntikaupalla viikonlopun aikana. Tuolla oli niin hauska kun meno oli niin jenkkilähiö et kun naapurit käveli ohi niin niille moikattiin ja ne kutsuttiin liittymään seuraan, eli siellä me enemmän tai vähemmän henkisesti mummot istuttiin enemmän tai vähemmän fyysisesti mummojen ja pappojen kanssa juoruilemassa haha. 

Kaikessa uskomattomuudessaan ihan mielettömän onnistunu reissu - ja sanotaanko vaikka niin et au pairien lompakot kiittää pummielämästä. Ja me kiitetään naapurintätiä ja mietitään edelleen et mitä hyvää ollaan tehty et sattu tämmönen tapaus kohalle.. Mutta hei jos suomityttöjen kestitseminen tekee tän rouvan onnelliseks, niin we're always more than happy to help!