Järjestön (ainakin Cultural Caren) kautta lähtiessä heti hakuprosessin alussa on pakollinen info&haastattelu, jotka ei kuitenkaan sido vielä mihinkään. Eli käytännössä homma toimii niin, että kun ilmottautuu netissä infotilaisuuteen joita järjestetään suht usein ympäri Suomea, niin sulle soitetaan ja kysytään et kuinka tosissas sä oisit oikeesti lähössä ja varmistetaan, että oot sitten tulossa infoon ja mahdollisesti myös haastatteluun. Samalla kysytään myös parit muutkin kysymykset esim. lastenhoitokokemuksesta ja ajokortista, mut mun kohalla ainakin tää puhelu oli tosi nopee ja mukava, eikä mikään ahistava tuntikausien tenttaus. Sen jälkeen sit vaan eikun venailemaan sitä infoo johon on ilmottautunu!! Ja mulle ainakin tuli myös tossa välissä, eli jo ennen haastattelua sähköpostiin linkki hakemukseen jota pystykin sit heti alkaa täyttämään.
.jpg)
Suuntasin ite siis heti kirjotusten päätyttyä, tässä huhtikuun alussa Tampereelle Holiday Inn-hotellissa pidettyyn infoon&haastatteluun, joka oli mun mielestä tosi rento ja kiva. Meitä oli siellä vaan ihan muutama tyttö joiden kanssa kuunneltiin ekaks melkeen puoltoista tuntia kun tää infon pitäjä, eli entinen auppari kerto kokemuksistaan ja ylipäätään CC:stä sekä au pair-elämästä. Oli tosi mielenkiintosta kuulla varsinkin hänen omia kokemuksiaan ja tuli paljon uuttakin tietoo au pairina olemisesta, vaikka oonkin tehokkaana googlettelijana onkinutkin netin kätköistä jo aika paljon tietoa:-D Sen jälkeen kysyttiin et ketkä haluis osallistua samalla haastatteluun, ja meiän kaikkien osotettua halukkuutensa otettiin meiät yks kerrallaan toiseen paikkaan "haastattelua" varten. Sillä välin kun yks oli haastateltavana, vastaili muut kirjallisesti muutamiin kysymyksiin enkuks, jotka oli tosi samanlaisia kun siinä online-hakemuksessa jota mäkin olin ehtiny jo aikasemmin täyttää. Siinä oli siis perus "kerro luonteestasi", "miksi olisit hyvä au pair", "mitä odotat au pair vuodelta" ja muita ton tyyppisiä suht helppoja ja kivoja kysymyksiä.
No mites sitten se kaikkein jännin osuus, eli ite haastattelu? Nooo, ensinnäkin musta on ehkä vähän jopa liioteltua kutsua sitä tapausta haastatteluks, vaikka kyllähän se toiminta haastattelun piirteet täytti: haastattelija kysyy haastateltavalta kysymyksiä joihin sit vastataan. Mut tilanne itessään oli jotenkin niin iisi ja simppeli, samoin kun kysymykset, että ei sitä ainakaan jännittää tarvii! Tosiaan osa kysymyksistä oli englanniks ja osa suomeks, mutta ihan perussanastolla pärjää kyllä. Monet jänskää hulluna tota "haastattelua", niin mäkin aluks, mutta googlettelin taas, kyselin ja luin blogeista et ei sitä kannata pelätä - ja oikeessahan ne kaikki oli. Kysymykset oli jälleen aika samanlaisia kun online-hakemuksessa, eli suomeks mua pyydettiin kertomaan itestäni, vapaa-ajan vietosta, lastenhoitokokemuksesta, syistä haluta au pairiks ja joistain muista ihan perusjutuista, mut en ees muista enää mistä kaikesta koska kyllä muakin silti sen verran jännitti:-D Sitten kun vaihdettiin enkuks, oli se aluks vähän jäätävää kun kielenvaihto tuli kuitenkin niin äkkiä, mut hyvin mä sain kerrottua mm. että millaset välit mä haluisin mulle ja tulevalle host-perheelle jaaa että miten haluisin esitellä suomalaista kulttuuria host-lapsille. Kokonaisuudessaan haastattelutilanne oli ohi alle vartissa ja siinä se sit olikin! Saatiin vielä kasa esitteitä matkaan ja hurjasti tsemppauksia infon pitäjältä, mut mitään sen kummempaa toi tapahtuma ei pitäny sisällään. Ei kuulosta pahalta, eihän? Koska sitä toi ei missään tapauksessa oo!
Koko sen ajan kun tää entinen auppari kerto kaikkia juttuja omilta au pair-ajoiltaan, istuin mä siellä silmät säihkyen valmiina lähtemään vaikka samalta istumalta. Olin ihan fiiliksissä ja musta tuntu just siltä, että oon tehny oikeen ratkasun kun oon päättäny lähtee. Info siis osu ja uppos ja halu lähtee suureni entisestään, vaikken uskonu sen olevan enää edes mahollista, haha:-D Joten niinkun aikasemmin sanoinkin, niin nyt pitäis vaan saada tehtyä hakemus loppuun ja olisin taas ison askeleen lähempänä lähtöä!
